sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Millainen on aforisti?


Suomen kielen professori Kaisa Häkkinen luennoi 17.6 Paimiossa valtakunnallisilla aforismipäivillä aiheesta, miten aforismia voisi tutkia. Esityksessä oli mukana myös riemastuttava, aforistien persoonatyyppejä litanioiva valikoima. Tätä on toki rakennettu asiaa koskevien kanssa. :-)

Millainen on aforistikko?

guru - ikuisten totuuksien esittäjä
kasvattaja, opettaja - (opittujen) ohjeiden antaja
kapinoitsija - aktiivinen vastustaja
kriitikko - epäkohtien osoittaja
toisinajattelija - vaihtoehtojen esittäjä
syrjästäkatsoja - välihuutaja
hovinarri - ilkeänhauska yllättäjä
herättäjä - uudenlaisen ajattelun aktivoija
innostaja - ilon ja toivon tuoja
tarkkailija - hyvien havaintojen tekijä

vai jotakin muuta?

Itse vertasin siten, että jos kirjallisuuden eri lajit olisivat nyt esimerkiksi pöllöjä,
niin silloin romaani olisi toki huuhkaja jne. mutta aforismi olisi metsän toisen laidan varpuspöllö, jota luonnehtii eräs lintukirja: Pieni mutta aggressiivinen lintu.

Vaikka on outolintu, niin aforismi on se omapäinen reunarikkoja tekevä kirjallisuuden lajinsa.
Lähettänyt kello

6 kommenttia:

  1. Pohjanmies19. kesäkuuta 2011 klo 22.27

    Outolintu Heipponen on aforistikko -aarnikotka hippiäisen höyhenpuvussa, ääni kuuluu mutta itse lintua ei näy.

    VastaaPoista
  2. Marko Laihinen20. kesäkuuta 2011 klo 14.23

    Lyyrisyydestään, runon kielen käytöstä tunnettu aforisti em. listauksesta ainakin puuttuu. Laulurastas joka on kuitenkin melko pöllö? ;-)

    VastaaPoista
  3. Pohjanmies20. kesäkuuta 2011 klo 17.35

    Aforistikko on pöllähtänyt laulurastas joka häkin ristikon takaa katsoo kaihoten vapaana lentävien ajatusten lentoa mielen taivaalla.

    VastaaPoista
  4. Sami Feiring2. heinäkuuta 2011 klo 16.50

    Aforistikon rooleihin lisäisin ainakin vielä sen, joka saa tyydytystä hyvin muotoillusta lauseesta (esteetikko?).

    Häkkisen jaottelussa jää tämä aforismin sanataiteellinen puoli kaiken kaikkiaan hyvin vähälle.

    VastaaPoista
  5. Marko Laihinen2. heinäkuuta 2011 klo 17.08

    Oikeassa olet. Ajatusta sanataiteen sisällä. Ajattelu oma taitonsa, niiden pukeminen mittatilauspukuihin oma, paikoin melko vaikeasti hallittava taito. Koska ajatus ei pysy paikoillaan, on kuin pieni kesähikinen lapsi sovituskopissa.

    Jospa runoilija on sitten helmipöllö,
    Yleiskuvaus: Varpuspöllöä suurempi, pienehkö pöllö, jolla on ”hämmästynyt” ilme. Pää iso, päälaki tasainen. Selkäpuoli ruskea valkoisin pilkuin ja epäselvin, vaalein hartiajuovin. Alapuoli vaalea ruskein täplin.

    Hyvässä aforistissa on paljon hyvää helmipöllöyttä :-)

    Mystisyyttä puputtava ääninäyte vielä täältä : http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/helmipollo

    VastaaPoista
  6. EV25. heinäkuuta 2011 klo 11.23

    Sarvipöllö kuulostaa aforistilta:

    Tuntomerkki pystyt sarvet. Ääni 3 sekunnin välein toistuva matala "huu". Varoitusääniä nokan naputtelu sekä erilaiset käheät vinkunat ja haukkumiset.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)