Aktiivinen / Passiivinen

(Jälkimainingeissa kun olin kuuntelemassa Jouko Kajanojaa Raisiossa 25.9)

Alkuun yksinkertainen vertauskuva. Kun televisiossa pyörii elokuva dvd-levyltä, kaikki laitteet ja osapuolet ovat aktiivisia. On ”PLAY”. Kun vehkeet ovat odottavalla kannalla valmiustilassa, on kyseessä ”STAND BY” –tila. Yleensä se jokin pieni punainen merkkivalo palaa. Kun virtaa ei ole ollenkaan, tila on täysin mykkä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee tällä hetkellä karkeasti suhdeluku, että meistä hyvin pyyhkii seitsemällä kymmenestä, kun taas meistä kolmella kymmenestä ei mene elämässään hyvin. Rikkaat – Köyhät = 70% – 30%.

Huonosti saattaa mennä muun muassa siksi, että on työtön, ei omaa sosiaalista turvaverkkoa ympärillään. Voi olla vaikeita sairauksia, päihdeongelmia tai mielenterveysongelmia. Ihminen on liian vanha työmarkkinoille, tai omaa sellaista osaamista, josta ei kukaan mitään maksa. Nykyään on jo kolmannessa polvessa sitä kotioloista perinnöksi saatua huono-osaisuutta, näköalattomuutta ja köyhyyttä. Voi tapahtua kohtalonomaisia onnettomuuksia jotka nujertavat ihmisen.

Miksi ihminen passivoituu – heittää hanskat tiskiin ja oman pensselinsä hiekkaan -miksi se kiinnostus melkein kaikkeen osallistumiseen lopahtaa ja ihminen vetäytyy omaan pieneen kuoreensa pois pahasta maailmasta? Onko passiivisuus itse aiheutettua vai syntyykö se ihmisen ulkopuolelta?

Ensimmäiseksi; ihmisen oma biologinen paketti voi olla passiivisuuteen taipuvainen. Ei ole erityisen oma-aloitteinen, tai ulospäin suuntautuva. Voi olla hidas temperamentiltaan ja luovuttamisaste vaikeuksien edessä voi olla alhainen.

Toisekseen – edellistä usein voimistava ovat taas ne kasvukodin esimerkit; jos oma lähipiiri on aktiivinen ja osallistuva, sillä on yleensä ne omat myönteiset vaikutuksensa. Seura tekee kaltaisekseen.

Kolmanneksi; huonot olosuhteet passivoivat ihmisen. Jos tulee riittävästi pettymystä pettymyksen perään, sitä omaa paikkaa ei löydy ja köyhyyskurimus vaivaa kaikkine ongelmineen, ihminen luonnollisesti vetäytyy ”stand by” –valmiustilaan suojellakseen omaa mielenterveyttään. Oleellista hiipumisessa pieneksi elämänvaloksi on se, jos ihminen kokee, ettei kykene vaikuttamaan omin voimin siihen omaan elämäänsä kohentavasti mitenkään. Pahimmat seuraukset osattomuuden kokemuksesta ovat krooninen masentuminen ja itsemurhat. Jos se on vielä nuoren ihmisen kohtalo, niin mikä valtava hukkaan heitto.

Neljänneksi: passivoituminen, tahallinen syrjäytyminen yhteiskunnasta voi olla myös ihmisen vapaan tahdon ilmaus.

Entäs sitten ratkaisut vaikeaksi ja kalliiksi koettuun yksilön passivoitumisen ongelmaan? Mistä uskoa, mistä rohkeaa, sisukasta asennetta?

Yhteiskuntaa on aktiivisesti rakennettava myös muille kuin sille hyväosaiselle 70 prosentille eli keskiluokalle, monilahjakkaille huippuosaajille ja rikkaan eliitin tarpeisiin. Jos tämä ei ole kuin sen jokaisen yksilön yhteiskunta – tavalla ja toisella – sitten meidän tulee hyväksyä reilusti kasvava eriarvoisuus ja se, että ”talouselämälle tarpeeton paskasakki” tulkoot toimeen miten tulee. Ei ole minun asia, en välitä. Sitä paitsi itseaiheutettua. Minun oman sidosryhmän etu aina ja ennen kaikkea. Piste.

Joku sanoo että porvarit ajattelevat näin, mutta itse uskon että tosiasiassa hyvin harvat. Sosiaalidarwinisti ja natsit ajattelee näin.

Pitää luoda vaihtoehtoisia malleja työllistyä myös vajaakuntoisena. Jos jotakin, niin ihmiset kaipaavat perusturvallisia työpaikkoja epävarmuutta poistamaan. Ei niissä tarvitse olla huippupalkat, tärkeämpi on että saa murenematonta jalansijaa tulevaisuuden rakentamiseen. Tulee luoda lapsista vanhuksiin asti niitä aitoja väyliä päästä mukaan tekemiseen, mukaan muiden ihmisten pariin ja päivittäiseen rytmiin. Se tyydyttää inhimillisiä perustarpeita ja tuo tarkoituksellisuutta elämään. Ihmisen onnellistuu kun kokemuksen että minäkin olen tarpeellinen, minä olen tärkeä. Olen se Joku jollekin. Uusia ja parempia elämän taitoja ja välineitä on mahdollista opetella jokaisen tässä muuttuneessa, ja muuttuvassa maailmassa. Se ei ole iästä kiinni. Kaikesta ei tule keskenään kilpailla.

Mutta nämä paremman yhteiskunnan ideat ja palaset tarvitsevat toteutuakseen uudenlaista, nykyistä oikeudenmukaisempaa rahanjakoa, ja sitä myöntää poliittinen tahto. Ja uudenlaisen poliittisen tahdon valitsee äänestäjät, eli sinä ja minä. Ei se mistään muusta ole kiinni.