Voiman Runoilija.-palsta osa 19: Pauliina Haasjoki

Pauliina Haasjoki. (kuva: Marko Laihinen)

Lähes ääretön, ääretön

Seitsemäs runokirjasi, Planeetta (Otava 2016) palkittiin Nihil Interit -runouspalkinnolla. Miksi maa veti sinua puoleensa?

Kysymyksessä jo gravitaatio, tuli tarve palauttaa jalat maan pinnalle. Planeetan mittakaava tuntui unohtuneelta, se oli jäänyt ajattelussani vähemmälle. Kirjan kirjoittamisen aikaan tein kaksi matkaa, Uuteen-Seelantiin ja toinen jatkui maapallon ympäri.

Mikä merkitys kirjailijalle ja ihmiselle on välillä olla muualla, poissa kotiolosuhteista?

Se on tietenkin todettava, että on etuoikeus saada matkustaa. Kirjailija voi hyödyntää siirtymisiä tai kirjoittaa suoremmin paikasta. Toinen paikka voi  tuoda yllättäviä kombinaatioita esille. Mutta minulle oli ensimmäinen kerta kun maantieteellinen paikka oli aihe.

Moni kokee ahdistuneena, että elämme katastrofien aikoja. Kirjassasi puhaltelee positiivinen ja valoisa tuuli, kuinka tietoinen valinta se on?

Olen tuosta positiivisuudesta vähän eri mieltä, vaikka on toki kirjassa lohdullisuutta. Kyllä me elämme kriisien aikaa, koska ensimmäistä kertaa uhat ovat globaaleja. Toki myös hyviä käänteitä voi tapahtua, ja odottamaton tulevaisuus voi tarjota mitä vain. Siinä on suruja, mutta myös kirjoitettu kokemus eteläiseltä pallonpuoliskolta, jolloin jokin painolasti nousi hartioilta. Ehkä lopun aikojen kirjojen joukossa Planeetta on valoisa.

Millaisena näet planeettamme vuonna 2056?

Sellaisia olen joskus fantasioinut, että jospa voisi edes lyhyesti kurkistaa tulevaisuuteen, niin näkisi onko käynyt hyvin vai huonosti. En osaa sanoa. 20 vuotta näyttää usein olevan sellainen tutkijoiden aikaraja, jonka päähän pyritään katsomaan.

Mitä uutta Planeetan kirjoittaminen sinulle antoi?

Sen jälkeen on ollut vaikea aloittaa seuraavaa teosta. Jotenkin tuntu on sellainen, että edelliset kokoelmat olivat lähestyneet sitä, mikä nyt tuli valmiiksi. Olin edennyt kirjoittajana niin, että kykenin kirjoittamaan teoksen, jolla oli sanoma.

Miten tärkeää on rytmi runoissasi, mikä on Planeetan pulssi?

Kokonaisrytmi on hyvin tärkeä. Teos on rakennettu etenemään alusta loppuun, tekstit johtumaan toisiinsa. Asettelulla viestitään pysähdyksistä. Siinä on lauseen rytmi, ja kokoelman rytmin taso. Enemmän musiikillinen kuin kuvallinen rytmi. Vieras ja outo ei ole puheen tasolla, vaan puhujan ja kuulijan yhteys pysyy. Kyllä Planeetan pohjalla on lepopulssi, sellainen rauhallinen 54.

  

Aiotko jatkossakin pysyä vain runouden parissa?

Minulla on ollut kolme vuotta työn alla esseeteos, joka jossain määrin vaikutti Planeetankin sisältöön. Haluaisin saada senkin tehtyä valmiiksi.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?

Mikä on suhteesi syntaksiin?

Minulle eivät sanat yksinään riitä, se että ne kelluisivat ilman syntaksia eli ajatuksenjuoksua, sen seuraamista ja asioista toiseen siirtymistä. Syntaksilla yritän kuvata rinnakkaisuutta, limittäisyyttä – sitä, että jokin pysyy käynnissä.

(Juttu julkaistu Voima-lehden numerossa 2/2017)