maanantai 1. kesäkuuta 2015

VOIMA-lehti 5/2015: Runoilija.-palsta: Harri Hertell


VOIMA-lehdessä 5/2015 tavalla ja toisella ajankohtaisena runoilijana Harri Hertell.
Haastattelu luettavissa myös täältä, sivu 49.

Hertellin kotisivu, josta voi tilata tuoretta kirjaa Älä häiritse iltaa (ntamo)


Runon pinnasta kimmeltyy omaa kuvaa

Kolmas runokirjasi Älä häiritse iltaa (ntamo 2015) ilmestyi äskettäin. Mikä sai urbaanin runoilijan lähtemään Lammassaareen kirjoittamaan luontoromanttisia runoja?
Mökki tuli appiukkoni Teemu Hirvilammen kautta, ja vietin siellä noin 10 kuukautta, helmikuusta lokakuuhun. Ehkä olin vähän kyllästynyt kaupunkiympäristön tiettyihin juttuihin, ihmisvilinäänkin. Kirjoittajana halusin haastaa itseäni uuteen suuntaan, pelkistetyn muodon piiriin.

Miten luonto puhutteli Hertelliä?
Löysin aikaa kuunnella sitä, mitä on kun pysähtyy aistien äärelle. Minusta kirjassakin on sitä samaa levollisuutta, joita on Lammassaaren hetkissä.

Olet tunnettu hypnoottisen kevyesti etenevistä pitkistä runoista – mistä tämä aforistinen ilmaisu tiivistyi runoilijaan?
Olen aina pitänyt Risto Rasan runoista, vaikka olen ikäni asunut Helsingissä. Nyt jo purettu mökki oli pieni ja hyvin yksinkertainen, ei sähköä ei nettiä. Naputin runot siellä olleella itäsaksalaisella Erica-kirjoituskoneella paperilapuille, jotka olivat kokoluokkaa pesulakuitti. Ehkä nämä ja silloiset elämäntilanteet pakottivatkin hallitumpaan, lyhyeen ilmaisuun.

Älä häiritse iltaa -kirjan tekstien asemointi houkuttaa lukemaan sitä aukeamittain ja runoja ristiin – miten päädyit tällaiseen ratkaisuun?
Kirjoittaessa ei tuollaisista ole tietoinen, mutta se tuli mieleen, kun ryhdyin konkreettisesti asettelemaan niitä 200 kirjoitettua lappua järjestykseensä.

Olet ollut perustamassa Helsinki Poetry Connectionia ja toiminut sen puheenjohtajana, mitä yhteisölle nyt kuuluu?
HPC:lle kuuluu oikein hyvää, siellä ovat uudet ihmiset ruorissa ja juttu uudistuu terveellisellä tavalla. Itse olen siinä nyt mukana rivijäsenenä parinkymmenen muun aktiivin kanssa.

Olet esiintyvä runoilija, spoken word –artisti, dj – kuvaile onnistunut lavarunokeikka?
Niitä voi olla niin monenlaisia. Jossain, vaikkapa Helsingissä, se voi mennä niin, että jengi alkaa tanssia kesken keikan. Jossain muualla taas joku voi tulla keikan jälkeen ohimennen taputtamaan vähän olalle, mutta yleisö ei osallistu samalla tavalla. Onnistuneella keikalla tuntuu, että uskaltaa antaa itsestään jotakin: aidosti, rehellisesti.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Miksi runokirjoja pitäisi lukea?
Siksi että ne herättävät tuntemuksia ja runokirjoja lukiessa on pakko muodostaa mielipiteitä – miksi minä ajattelen tästä näin? Runous on eräs itsetutkiskelun muoto ja runoutta ei pidä pelätä.



Muutamat valitut sanat


Linnut karkaavat                                                 Tämän jälkeen nukkuu hyvin
on sillä tavalla hiljaista.                                        unessa koivun lehdet
                                                                            värjöttelevät.


Älä häiritse iltaa                                                   Olin pitkään paikallani
se pukee ylleen                                                      ajattelin hämähäkkiä
pikkumustaansa.                                                   syömässä illallista.









Harri Hertell





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti