Meinaks lähti kyläl ehtost?

Juttu julkaistu alunperin Laitilan Sanomien 90v. -juhlaliitteessä 27.10.2015

Viikonloppuiltana ajaessa Laitilan keskustan läpi, ne vanhat kalloon valottuneet muistikuvat hämmästelevät väen puuttumista. Toisenlainen tapakulttuuri oli voimissaan vielä omassa nuoruudessani 1980–luvulla. Silloin kokoonnuttiin viikonloppuisin keskustaan – tai oikeammin, lähretti kyläl.

Ja joka vuodenaikaan. Muistista tuiskuttaa talvisia kuvajaisia, joissa sitä äänekästä porukkaa notkuu vähän joka nurkalla. Eri tavoin ulkoa ja sisältä tuunattuja autoja on Sokoksen parkkipaikkarivi täynnä. Kilpavarustelu on kovaa – monilla stereoviritykset ovat monta kertaa koslaa arvokkaammat.

Kuskeja on liikkeellä ajamassa sitä kuuluisaa ”pillurallia”. Kyydissään niitä, joilla otto päällä. Risteyksiä kaahitaan takavetoisilla lumi pöllyen ja pakarit rääkyen. Stereot jumputtaa, ikkunasta huudellaan hävyttömyyksiä. Jotkut vetää huurussa mopoilla – pipot ehkä päässä – ei ollut kypäräpakkoja.

Ei niin kovin suuri ihme, että keskustassa asuneita raivostutti tuo jokaviikonloppuinen karnevaali.

Eli arvon nykynuoriso, kyllä näillä nykyisillä keskustan shikaaneilla, liikennemerkkijärjestelyillä ja korokkeilla on tietyt historialliset syynsä.

Rokkipojilla oli etunaan Laineen talon ja Ahtalan treenikämpät. Tosin niissäkin killui välillä yhteiskunnan munalukko ovessa, kun ulkomusiikillinen meno oli äitynyt liian hulppeaksi.

Kesällä keskustassa, tuossa poliisien valvomassa ”ulkoilmanuorisotilassa” oleminen ja hengailu oli letkeää. Kesäaikaan jengiä parveili, hoiperteli, autoili ja jörni siellä Kirikalliolla.

    

Mutta oli se villiä touhua. Katutappelut ovat aina kuuluneet nuorten miesten huvittelumuotoihin. Kepan grillin edustalla tuli pitää varansa varsinkin ravintoloiden valomerkkien jälkeen. Kovanyrkkisimmät pahikset olivat hyvin tiedossa. Poliiseilla ja terveyskeskuksessa piisasi töitä. Oli jäsentenvälisiä ja Laitila vs. Ugi –kamppailuja. Niitä keskinäisiä välejä piti lämmössä suosittu bändipaikka Kalannin urheilutalo ja sen ulkoalueet.

Laitilan urheilutalon diskot, Rauman Ooperi ja Lallintalo Köyliössä olivat myös suosiossa.

Nuorilla tahtomus tavata toisiaan ja juopotella

Magneettina kylille hengailuun oli tietysti muiden nuorten seura ja odotukset säpinästä ja sutinasta. Yläasteella syntyneitä uusia kaverisuhteita vahvistettiin vapaa-ajalla – usein juopottelun tuoreella ihanuudella. Lahdenvihreittein, koskenkorvan ja tujujen viinien lisäksi alaikäisillä oli liikkeellä paikallisilta tuottajilta suomalaisugrilaista kiljua – mm. sisuilla aateloituna – ja sepä olikin mureaa likööriä, kuten eräskin laitilalainen muusikko luennehti yrjönsä jälkeen.

Raisu kännäys oli yleistä myös flikkojen piirissä – kossua spraitilla ja minttusuklaata kippaantui roimalla kaadolla. Tämän päivän äiteinä tuskin voivat edes kuvittella, että omat tyttäret bailaisivat samoilla asetuksilla kuin he aikanaan. Kah, niiin ne normaaliuden rajat siirtyvät.

Kun meininki oli tätä, niin monella on myös niitä todella huonoja kokemusmuistoja nuoruusvuosistaan. Osalta lähti henkikin.

Rakkautta fordlandiassa akkunat huurussa

On helppo palauttaa mielikuvaan se Sokkarin parkeissa ollut corolla, lada tai sata-ampperinen, jossa kaikki ikkunat umpihuurussa. Kas siellä sitä rakkautta tehtiin. Tai kuka teki ja kuka ei.

Auton ajokortti oli monelle laitilalaiselle nuorelle se Juttu – itsenäistymisen ja oman vapauden iso vaihde. Samalla koitti kovasti odotettu ravintolaikä ja valinnat kasvoivat: sisätilaa, bändejä ja diskomeininkiä. Ja juomaa.

Laitila oli välillä varsinainen fordlandia – vanha- ja välikoppaisia escortteja, taunuksia ja myöhemmin sierroja pörräsi muotivehkeenä kaduilla paljon.

Jos sitä 30 vuoden takaista automuistikuvaa nuuskaisee sisältä, niin hajucoctail on jotain wunderbaumien, sakean tupakin ja Brut 33:n yhdistelmää. Rexonan lisäksi tuoksuu ehkä Mum, Poison ja spearmint-Jenkki; Hellä Mietonen ja XZ Shampoo. Takapenkillä heiluu karvanopat lärviin ja jos vuosi 1985, niin c-kasettisoittimesta vouvaa vanhaa heviä, tuoretta Popedaa tai ZZ Topin Afterburneria. Niin pirun kovalla volyymilla, että takatukat ja neonväriset olkatoppaukset viuhuu sivuikkunoista eteenpäin kun mennään toistasataa Valkojärven suoralla Aimon grillin suuntaan.

Mopot vireessä

Moottoripyörät olivat tyyreinä aika harvinaisia – Yamaha RD mullisti meininkiä vauhdin ja metelin osalta. Jokainen muistaa 80-luvulta myös Laitilan keulimiskunkun.

Mopot ja niiden virittely olivat ajan henkeä. Huimimmat kiiturit rakentuivat pienipyöräisistä PV Suzukeista, joihin tuupattiin kasikymppinen pytty ja kaasari, joiden ansiosta kahvan käännöstä näki pyörteen bensatankin pinnassa. Kulkivat reilusti yli 100km/h.

Mopomeininki liittyy kämppävillitykseenkin. Maaseutunuorisolla oli tahtomusta rakentaa ulkorakennuksiin tai metsänsyrjiin pahaisia, mutta vanhemmilta rauhaisia pikku hökkeleitä illanviettoihinsa. Eräskin paloi Koveron puskissa ja huonommalla tuurilla olisi kärventynyt ihmisiä mukana.

Muita tuon ajan harrasteita vehkeittein kynimisen lisäksi laitilalaiselle nuorisolle tarjosivat mm. Jyske, kirjasto, partiotoiminta, 4H, musiikkiopisto, seurakunta, VPK ja tanhukerhot. Bändisoittoa ja yleisurheilua harrastin itsekin, mutta muista mainituista ei ole kokemusta.

Sinappi, ketsuppi ja kurkkusalatti

Kylällä ollessa tankkaus tapahtui grilliruualla. Makkaraperunat tai lihapiirakka kahdella nakilla ja lasipullo Cokista. Oli tuo mainittu autoilevan väen Aimon grilli, hirsimökkinen Eskon grilli ja Kepan grilli, jossa vasemmalta luukulta paikkakunnan paras irtokarkkivalkoima. Legendaarisen Kepan Ullan avausrepliikki muistetaan. Koverossa oli grilli-kioski ja Heikkilän Plussa teki sunnuntaikauppaa.

Kalannin Kylähiiden grillistä sai vuokrattua myös videoita, Tähtivideo Laitilassa. VHS-videonauhurit oli iso mullistus – saattoi katsoa elokuvia milloin vaan! Alien ja kahdeksas matkustaja kuuluu ensimmäisiin vuokraleffoihin minkä näin. Unohtumattomasti.

Pienten piipittävien elektroniikkapelien ja digikellojen kanssa 80-luvulla alkoivat yleistyä ne huiman suorituskyvyn kotitietokoneet Vic 2o ja Commodore 64. Nykyajan kersoilla voisi niiden hitauden ja alkeellisuuden edessä olla hämmästeltävää. Ne ”todella toimintavarmat” nmt-puhelimet tulivat myöhemmin. Televisiosta irtosi toki 80-luvullakin käyttökelpoista läppähokemaa mm. Velipuolikuusta ja Hymyhuulista, joissa mahtisonneina Aki ja Turo. Ritari Ässä oli kova sana; Hill Street Bluesia, Dallasia ja Dynastiaa unohtamatta. Ketkä olivat kaapelitv:n piirissä, pääsivät Laitilassakin varhain nauttimaan Sky Channelista ja Music TV:n ohjelmista.

Nuoruuden veteraanin loppuanalyysi

Paljon jää tarinaa ulkopuolelle. Mutta jos tämän päivän vanhemman ja nuorisotyöntekijänkin tiedolla arvioi omaa nuoruusaikaa, niin olihan siinä monenlaista villiä vapautta ja vanhempien sallivuutta tai välinpitämättömyyttä nykyiseen verrattuna. Olimme nuorisoa, jota varmasti kirottiin. Mutta jokainen sukupolvi lähtee kasvamaan edellisten lähtökohdista ja senhetkiset kasvatustietämykset ovat ne mitkä on. Mutta, tämän ajan nuoret ovat sitten huomisen vanhempia.