perjantai 10. toukokuuta 2019

Vannotko kännykän kautta

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 10.5.2019

Joskus kun mukuloilta kysyttiin kolttosista, vannotettiin kunniasanan kautta. Taikka kiven ja kannon. Nykyään tehokkainta on kysyä, että vannotko kännykän kautta. Jos huijaa, kännykkä muuttaa kaapin päälle.
Älypuhelimesta on tullut muutamassa vuodessa lapsille äärimmäisen tärkeä väline. Niin tärkeä, että siitä ollaan riippuvaisia. Osalta teineistä lähtee käsi olkapäästä irti, ennen kuin se puhelin näpeistä.

Pikkuflikkammekin suosikkiohjelma on Supernanny Suomi, jossa perheterapeutti Pia Penttala auttaa katastrofiarjessaan kärvisteleviä lapsiperheitä. Yleensä lapsista on tullut eri syistä vallankäyttäjiä ja vanhempiensa pomoja, ja siitä ovat ongelmat alkaneet. Penttala tarkkailee ensin perheen meininkiä ja laatii sitten uudet säännöt, joilla arki ja yhdessä oleminen saadaan kuntoon.
Kaksi asiaa toistuu usein: lasten kanssa ei ulkoilla, ja kännyköiden ja pelien parissa vietetään aivan liikaa aikaa.

Nettiin, peleihin ja älykännyköihin liittyvä riippuvuuden syntymekanismi on yksinkertainen. Kaikki uusi tirauttaa metsästäjä-keräilijän aivoissamme mielihyvähormonipaukut. Koska netti tarjoomuksineen on auki aina, se uusi ei lopu koskaan. 
Kehittäjiltä on kuultu tunnustuksia, että pelejä ja somesovelluksia on tahallaan luotu psykologisesti mahdollisimman koukuttaviksi. Pääsyynä rahan tekeminen.

Älypuhelimet ovat osasyy, miksi ADT eli itse aiheutettu tarkkaavaisuushäiriö on lisääntynyt. Liian kiireistä elämää, sähelletään monia asioita yhtä aikaa – muisti pätkii ja pään kapasiteetti on luokkaa rusina. Ja kun olisi aikaa keskittyä johonkin, se rauha katkotaan itse mm. kännykkää plaraamalla.

Suositusten mukaan pienten lasten kanssa tulisi leikkiä ja lukea heille. Eikä niin, että kaikki kyttäävät selkä rytyssä sitä omaa ruutua. Viihderuutuajan suositus on kaksi tuntia päivässä. Kenellä se, kautta kännykän toteutuu? Ei ainakaan täällä.

Teknologia kehittyy vauhdilla, se luo paljon hyviä uusia asioita ja mahdollisuuksia. Monesti käy kuten älykännykkä-ilmiön kanssa: vasta kun ongelmiin törmätty osataan toimia oikein, ja käyttöä rajoittaa. Hyvä renki, paska isäntä.

Mutta nyt pitää lopettaa; Facebook, What´s Up ja Insta piippaavat - pitää käydä tarkistamassa, että mikäs kisuvideo siellä nyt on. Ja missäs se mukula mahtaa olla?


Kirjoittaja asuu Turussa ja suunnittelee vähäruutuista kesänviettoa 



lauantai 13. huhtikuuta 2019

Anna Eriksson: M


Turun Logomossa esitettiin 12.4.2019 monipuolisena laulajana paremmin tunnetun Anna Erikssonin elokuva M. Esitys kuului osana Suomalaisen elokuvan festivaaliin ja oli loppuunmyyty.


Itse asemoisin, että elokuva on varsin surrealistinen tyylilajiltaan. Se sisältää tujuja ja ahdistaviakin näkymiä ja kuvauksia, ja Eriksson on laittanut samaan linjaan myös itsensä varsin rohkeasti peliin näyttelijänä. Kun punaisena lankana tirisee lihallisuus, seksuaalisuus ja kuolema, niin siihen hän on uskaltautunut paikoin jopa häkellyttävän suoraan. Toimii ilmaisukeinona kun kyse selkeästi taide-elokuvasta.  Ei jää miksikään hiettömäksi haaleaksi beigeksi ei.

You are nobody.
You are free.

Tekijä itse kertoi näytöksen jälkeen, että tämä monen vuoden luova projekti oli ollut hänelle nimenomaan etsimistä, opettelua, löytämistä. Luovaa ja ilmeisen antoisaa prosessointia - alitajunnan kuvajaiset, unenomaisuus on kaikessa vahvasti läsnä. Arvostettavaa asennetta taiteilijalta lähteä tekemään jokseenkin kokonaan toisen taidemuodon puolelle uutta juttua. Onnistunutta juttua. Tarinallisuutta tai selkeää juonenkulkua M:stä oli vaikea yhdistellä ainakaan yhden katsomiskerran perusteella. Se on enemmänkin fragmenteista koostuva, mutta kuitenkin selkeän yhtenäinen elokuva.

Juri Nummelin ja yleisö haastattelivat Anna Erikssonia näytöksen jälkeen.

Mielenkiintoisesti Eriksson on tehnyt myös audiopuolen miesäänen taajuuksia madaltamalla.
M -elokuvan soundtrackista, äänimaailmoista yhdistyi mieleen hänen väkevän tunteellinen tulkitsemistapansa laulajana ja muusikkona. Tietynkaltainen sama persoonaallinen luova spiritti ja ote on tässäkin pohjimmaisena energiana läsnä. Kontrasteissa löytyy, ja se toimii tämän lajityypin elokuvassa. Teos tarjosi merkityspintoja ja siten aika paljon ajatuksellista kotiin vietävää.

Kaiken keskiössä on Marilyn Monroe, myyttiseksi hahmoksi eri syistä noussut ihminen.
Jälkikäteen juontui mieleen, että tietyssä mielessä Anna Eriksson on oman julkisuutensa ja suosionsa myötä "luvallinen" käsittelemään elokuvan keinoin Marilyn Monroe-hahmoa. Ja vaikka elokuva käsittelee syvillä taajuuksilla seksin ja kuoleman elimellistä ja ikuisesti kiehtovaa yhteisolemusta, niin samalla elokuva tarjoaa taidemuotona myös ajatonta kuolemattomuutta.
Siihen siirtyi myös Anna Eriksson tämän teoksensa myötä.

Sen verran hän vielä paljasti lopuksi, että toinen on työn alla. Sitä mielenkiinnolla odottaen.

M -elokuvan traileri löytyy täältä.

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Minna-Karoliina Heino: Läpileikkaus


Eräänä nykykirjallisuuden ongelmana pidetään, että julkaisuja ilmestyy vuosittain tuhottoman paljon. Tähän liittyy se, että digitaalisuuden myötä painokustannukset ovat laskeneet, ja käytännössä kuka tahansa voi ryhtyä kirjailijaksi. Se on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta moni on myös sitä mieltä, että samalla tässä kehityksessä on sisällöllinen laatu kärsinyt.


Vihdissä asuva nykytaiteilija, Suomen aforismiyhdistyksen puheenjohtaja Minna-Karoliina Heino on edellä mainittua vasten tehnyt mielenkiintoisen kokonaisteoksen.  Läpileikkaus on käsinsidottu, artesaanityyppinen kuvitettu aforismikirja. Sen numeroitu painosmäärä on 100 kappaletta, eikä lisää tule. Tämä ratkaisu istuu itsessään myös aforistiikkaan, ja herättää pohtimaan kirjan merkitystä yleensä. Ajatus tahtoo myös vetää jonkin sukulaisuuden esimerkiksi grafiikan vedoksille.

Kirjassa on sivuja 56 ja yli puolessa näistä on Heinon tekemiä, hänen mietelauseisiinsa niveltyviä kuvituksia. Niiden tekniikat vaihtelevat värikkäistä akvarelleista hentoihin tussipiirroksiin.



Aforismeja kirjassa on runsaat 90 kappaletta, ja teoksen nimen mukaisesti ne ovat omalla tavallaan kertomuksellistakin läpileikkausta tekijän aforismiuralta alkaen vuodesta 2005. Valikoinnissa on tehty tarkkaa työtä - henkilökohtainen ja yleinen kiertyvät yhteen ja erikseen kirjan ytimekkäissä mietelauseissa. Tekijällä on tiivistämisen taito.



Kirjan julkistusjuhlaa vietettiin 5.4.2019 Vihdin Nummelassa.


Rajatun painoksen kirjaa saa hankittua tekijältä 50 euron hintaan ennen kuin loppuu:
minna-karoliina.heino (a) minkart.fi

Läpileikkaus on Minna-Karoliina Heinon järjestyksessään toinen aforismiteos. Ensimmäinen oli vuonna 2017 ilmestynyt Pinnalla. Pop! Lasten aforismikirja. 

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Tony Dunderfelt: Iloiseksi


Miten intohimo säilytetään pitkässä parisuhteessa?
Miten naisen ja miehen välinen energiakenttä toimii?
Millainen on nykyaikainen parisuhde?



Pitkän linjan psykologi ja kokenut parisuhdeterapeutti Tony Dunderfelt on lähivuosina rakentanut mielenkiintoista kokonaisuutta, johon voi tutustua tämän kirjan kautta tai vierailemalla Iloiseksi.fi -sivustolla. Sieltä löytyy myös kirjan keisseihin lisäsisältöä.

Dunderfelt on hahmotellut kolmen rakkauden auringon teorian, jotka toimivat hyvässä parisuhteessa yhdessä mutta myös erikseen. Nämä ovat Läheisyys, Seksuaalisuus ja Vetovoima.

Koska lähiaikoina olen lukenut mm. naisten ja miesten aivojen toisiaan täydentävistä eroista, niin itse kyllä liitin kirjan esittämät tasa-arvokäsitykset ja biologiaan pohjaavat parisuhdemalliteoriat niihin yhteensopiviksi jatkumoksi.

Miehen ja naisen erilaisuuksien ymmärtämisessä on pointtinsa. Edelleenkin Vetovoimatasolla maskuliiniset ja feminiiniset voimat ja niiden intohimoinen jännitekenttä meissä vaikuttavat. Kirjan iso ansio on mielestäni siinä, että se antaa yleispätevän selvityksen tapausesimerkkien kautta, mistä on kysymys ja kirja tarjoaa loppupuolella myös käytännön palikoita, miten ylläpitää sitä keskinäistä Vetovoimaa ja intohimoa pitkässä parisuhteessa. Tämä on sellainen alue, mitä moni varmasti on pohtinut.  En liikaa spoilaa kirjaa, lue ja ota itse selvää. Mutta taitoa Vetovoiman ylläpitoon on sopivassa erillisyydessä, huumorissa, kipinöissä ja särmässä, epävarmuudessakin, oman tahdon ylläpitämisessä. Kumppanissa pitää olla haastetta. Yllätyksiä ja salaperäisyyttäkin. Persoonien erilaisuus on oikein ymmärrettynä suuri voimanlähde.

Eräs mielenkiintoinen kirjan teorioita todisteleva yksityiskohta oli, miten eräs tiukanlinjan naisasianainen oli haastattelussaan todennut, että hänkin jättää feminismin makuuhuoneen ulkopuolelle. Dunderfelt ei suoraan sanonut kenestä kyse, mutta pienellä googlettelulla juttu löytyi. Tietyllä inhimillisyyden kaikenläpäisevällä alueella olemme heterosuhteissa selkeästi miehiä ja naisia, ja rehellisen leikin vallassa homma toimii. Yhdessä tanssiminen on myös erinomainen vertauskuva sille, mistä pohjimmiltaan on kysymys.

Parisuhteissa on alkuvaiheissa se innokas "kanivaihe" - kiitos biologia ja evoluutio että tulisi jälkeläisiä, mutta sitten sen jälkeen homma tasaantuu viimeistään parissa vuodessa ja usein huomattavasti tissahtaakin vähin äänin. Jonkun ajan kuluttua saattaa olla käytännössä jäljellä sitä parimasturbaatiota ts. rutiinipanemista kerran viikossa tai kerran kuukaudessa. Eikä oikein tunnu miltään, mutta on eräänlaista pakkopullaa, ettei tule lisää ongelmia. Tähän tarjotaan kirjassa uusia ajatus- ja toimintamalleja.  Ta-daa - kohti G-pistettä ja muita kehollisia elämänvoimaa vapauttavia alueita!


Kirjan hyviin puoliin tosiaan kuuluu, että seksistä ja seksuaalisuudesta puhutaan paljon ja suoraan. Hyviä kertomuksia on tekijä poiminut nettikeskusteluista.
Tiettyä turhaa myyttisyyttä ammutaan seksin ja myös rakkauden yltä. Monessa tapauksessa kun on kyse aivan vain löydettävistä ja opeteltavista taidoista.
Seksin ja seksuaalisuuden merkitys on paljon suurempi yksilöille ja parisuhteille, kuin mitä todennäköisesti vieläkään tohditaan myöntää. Poliittinen korrektius ja erilaiset tasa-arvokäsitykset ovat mm. tekijöitä, mikä ehkä nurinkuristavat avointa keskustelua ja tuo myös ristiriitoja.
Dunderfelt tuo kirjassaan mm. esille, miten mainetta niittäneet parisuhdeterapeutit käsittelevät konkreettisesti todella vähän seksuaalisuutta ja seksin merkitystä omissa kirjoissaan.

On oikein suositeltava kirja. Rohkeasti kohti parempia meininkejä!

Jos ei jaksa lukea, tähän Iloiseksi.fi -aiheeseen liittyy mielenkiintoinen Naiseuden Voiman Dunderfeltin kanssa tekemä haastatteluvideo.


tiistai 2. huhtikuuta 2019

Jep Jep Jep


Turussa keikkabändinä vähintäänkin kohtuullista kulttimainetta nauttiva omintakeinen turkulainen orkesteri Jep Jep Jep on käynyt studiossa ja on purkittanut tuotantoaan. Hienoa että näin on tapahtunut.


Kokonaisuudessaan levyn saundimaailma ja esitys noudattelee livetuntumaa. Keikoilta tuttuun suggestiiviseen poljentaan antaudutaan siellä ja täällä – niiden ylle Lea Tommola tarjoilee mm. varsin miellyttäviä saksofonisooloiluja. 

Yhtä vaille kaikki kappaleet on säveltänyt ja sanoittanut lastenkirjailijana ja aforistina paremmin tunnettu Hannu Hirvonen.  Kappaleiden sanoitukset tarjoavatkin mainioita tarinakuvia, joissa on myös sitä syvällisempää tarjoomusta kuulijalle.
Laulaja Jukka Laine tulkitsee lauluja hyvällä fiiliksellä.

Sinänsä mielenkiintoista, että tämän musiikin kautta paljastuu sekin, miten kliiniseksi hiottua ja hygieenisen rosotonta valtaosa radiosta tulevasta musiikista on. Jeppikset ovat toista maata - esimerkiksi kappaleiden rytmipohjien myötä joista syntyy mm. espanjalaista vibaa.

Oma suosikkini jo keikoilta on biisi nimeltä Päivä jona Kekkonen kuoli. Pieni tuulinen ajankuva, johon aikalaiset saavat heitettyä oman ankkurinsa.
Levyltä kuunnellessa toimivina esille nousivat mm. Hipit ja linnutLegenda kultaisesta kampelasta, Tähdenlento ja Koirat arinoita.

Bändin Facebook-sivulta löytyy albumin tilausohje:
Uuden levymme tilauksen voit tehdä laittamalla 20€+ (5€ postikuluja tai haku minulta) JepJepJep-tilille Danske Bank FI79 8200 2710 0436 36 ja viestikenttään nimi ja osoite, jonne CD lähtee uimaan hetimiten. Painos on pieni, mutta laadukas!



sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Markus Heilig: Naisen aivot, miehen aivot [Atena 2019]


Oma ihmiskäsitykseni muistaa ainakin yleensä nojata siihen tosiasiaan, että olemme edelleen biologisia organismeja ja laumanisäkkäitä. Se metsästäjä-keräilijä meistä edelleen löytyy kunniakkaan ja itse neulomamme Homo Sapiens -puvun alta. Siksi tämänkaltainen kirjallisuus ja sen tieteellä todistamat asiat kiinnostavat. Kustantajan sivulla esittely.


Markus Heilig on psykiatri, aivotutkija sekä kansainvälisesti tunnettu stressi- ja riippuvuustutkija. Linköpingin yliopistossa hän on toiminut professorina vuodesta 2015. Kahden teini-ikäisen tyttärensä myötä hän oli lähtenyt selvittämään, onko aivoilla sukupuolta ja jos on, niin mitä systemaattisia eroja löytyy.
Hän tunnustaa avoimesti olevansa "feministi-isä." Hänen lähtökohtanaan on, että luokittelu mieheen ja naiseen perustuu puhtaasti biologiaan, ja erot ovat muovautuneet tuhansia vuosia kestäneen evoluution seurauksena. Siksi hän uskoo, että biologia asettaa rajat sille, miten ja kuinka paljon voimme muokata näitä luokituksia. Hänen mukaansa tasa-arvotyön perustana on oltava tieto biologiaan liittyvistä sukupuolen eroista ja samankaltaisuuksista ja se, ettei mitään ryhmää ei syyllistetä.

"Ihmisten on saatava valita itse: haluammeko kieltää biologiset erityispiirteemme vai hyväksymmekö ne ja annamme niiden täydentää toisiaan?

"Yhteiskunnassamme on jo opittu aika pitkälle hyväksymään se, että osa ihmisistä elää yhdessä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, kun taas osa elää samaa sukupuolta olevan kanssa. Olisi ironista, jos samaan aikaan emme hyväksyisi sitä, että monet ihmiset elävät perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti ja toiset luovat uudenlaisia rooleja."
"Sukupuolet ovat eläneet erilaistuneina satoja tuhansia vuosia. On vaikea kuvitella, ettei tämä olisi vaikuttanut elimiimme, myös aivoihimme, ja käyttäytymiseemme – etenkin kumppanin valintaan, lisääntymiseen ja selvitymisstrategioihin liittyvään käyttäytymiseen ja sen takana oleviin aivotoimintoihin. Noin 99% ihmisen toiminnoista on liittynyt nimenomaan kumppanin valintaan, lisääntymiseen ja selviytymiseen noin 99% kehityshistorian ajasta."

Onko olemassa "miesten aivot" ja "naisten aivot"? Heiligin mukaan tähän ei ole yleispätevää vastausta, eikä kysymystä edes voi asettaa tällä tavalla. Kuten hormonitutkija Margaret MacGarthy on kerta toisensa jälkeen tuonut esille väittelyissä Daphna Joelin kanssa, joskus on niin ja joskus on näin. Jokainen yksittäinen tapaus on tutkittava empiirisesti.

Periaatteessa yksilöiden väliset erot voivat johtua vain kahdesta tekijästä: geeneistä ja ympäristöstä. (Ja sattumasta, mutta se ei ole systemaattinen tekijä). Ympäristön vaikutukseen liittyy kaksi osatekijää: yhteinen ympäristö (esim. lapsuuden leikkipaikka) ja yksilöllinen ympäristö (esim. auto-onnettomuuteen joutuminen). Geneettiset taipumukset, yhteinen ja yksilöllinen ympäristö sekä sattuman aiheuttama jäännösvaihtelu vaikuttavat kaikki yhdessä ihmisen käyttäytymiseen. Ne kaikki vaikuttavat eri määrin yksilön jokaiseen käyttäytymisen ilmenemismuotoon tai ominaisuuteen. Jokaisessa tapauksessa osuudet on tutkittava empiirisesti erikseen.

Kaikki eivät tietenkään pidä tieteellisistä ja luotettavista tutkimustuloksista, jos ne eivät tue heidän omia käsityksiään. Moni alan tutkija onkin saanut ankaraa vihapostia eri syistä juontuen. Silti, tutkimustulokset osoittavat kiistatta, että miesten ja naisten aivoissa on merkittäviä, systemaattisia eroja.

Tähän liittyen välipalapohdinta Suomesta - paljonko allaolevassa kuvassa näyttäytyvät synnynäiset taipumukset, perimät, sosiaaliset mallit vaiko yhteiskunnan rakenteellisista syistä johtuvat "väärät" valinnat ja epätasa-arvoisuus?


Tähän liittyen; Heilig tuo kirjassaan useaan otteeseen esille epäkohdan ja kysymyksen, että miksi naisvaltaisten alojen palkka-arvostus miehiä heikompi?
"Erityisen järkyttävä ja vihaksi pistävä seuraus on se, että työskenneltyään pitkään raskaalla hoiva- tai lastenhoitoalalla monet naiset joutuvat eläkkeellä elämään suhteellisessa köyhyydessä."

"Haaveilen yhteiskunnasta, jossa kaikilla ihmisillä on samat mahdollisuudet riippumatta siitä, mihin ihmisryhmään hän on syntynyt. Unelmayhteiskunta ottaa huomioon jokaisen ihmisen lähtökohdat ja kunnioittaa hänen elämänvalintojaan."

Niihin evoluutiomme synnyttämiin eroavaisuuksiin. Maskuliiniset aivot koostuvat selkeästi moduuleista, ja yksittäisissä moduuleissa sekä moduulien välillä aivopuoliskon sisällä on paljon liikennettä.  Nämä edistävät koordinoidun liikkeen tuottamista.
Feminiinisissä aivoissa hallitsevat etäällä toisistaan olevien alueiden välillä kulkevat "kaukoyhteydet", joten aivot pystyvät yhdistämään keskenään erilaisia toimintoja suuremmiksi kokonaisuuksiksi tehokkaammin. Nämä edistävät vasemman aivopuoliskon analyyttisen tiedonkäsittelyn ja peräkkäisprosessoinnin integroimista oikean aivopuoliskon intuitiivisempaan työskentelyyn. Konnektiviteettianalyysin tulokset vastasivat psykologien testien tuloksia. Tietokonetesteissä tytöt menestyivät paremmin tarkkaavaisuutta, sana- ja kasvomuistia ja sosiaalista tunnistamista vaativissa tehtävissä. Pojat taas suoriutuivat paremmin avaruudellista hahmottamiskykyä sekä motoriikan ja aistimusten koordinoimista eli sensomotorista integraatiota vaativista tehtävistä.
Aiemmat tutkimukset vahvistavat tätä: naiset selviytyvät keskimäärin paremmin verbaalista ja sosiaalista kykyä mittaavissa testeissä ja miehet koordinaatiota ja sensomotorista integraatiota edellyttävissä tehtävissä.

Evoluution vinkkelistä katsoen erilaistuminen on tukenut lajin etenemistä ja erilaisuudet nimenomaan täydentävät toisiaan - ominaisuudet eivät ole huonompia tai parempia.



"Evoluution alkuajoista asti aivot ovat olleet iso hermosolmuke, jonka avulla ihminen pystyy tulkitsemaan aistimuksia ja ohjaamaan niiden pohjalta kehonsa liikkeitä. Tavoitteet ovat yksinkertaiset: ravinnon hankkiminen, jälkeläisten tuottaminen sekä sen varmistaminen, ettei ihminen joudu petojen saaliiksi.
Osa aivojen eroista dimorfisia eli binaarisia, jotka ovat ihmisen normaalikehityksessä sukupuolissidonnaisia.  Muut systemaattiset erot ovat allomorfisia eli ei-binaarisia. Ominaisuutta voi olla enemmän tai vähemmän eikä määrä riipu sukupuolesta. Esimerkiksi verbaalisessa ja sosiaalisessa kyvyssä on eroja: tytöt ovat ryhmätasolla poikia jonkun verran kyvykkäämpiä. Pojilla taas on yleisesti ottaen paremmat kyvyt avaruudellisessa hahmottamisessa ja matematiikassa."

Ihminen on kyennyt irrottautumaan elokogisesta lokerostaan – pystymme elämään monenlaisissa ympäristöissä mutta myös muokkaamaan ympäristöämme. Ihminen on ensimmäinen laji, jolla alkaa olla mahdollisuudet ohjata omaa kohtaloaan. Syntyvyyden säännöstely on yksi tämän kehityksen virstanpylväistä. Niin kauan kuin raskaus oli aina mahdollinen seuraus miehen ja naisen sukupuoliyhteydestä, paras strategia oli selvillä. Naisen kannatti valita kumppaninsa tarkkaan, sillä hänellä on elämässään rajallinen määrä lisääntymismahdollisuuksia ja sijoitus on aina epävarma. Miehet joutuivat kilpailemaan keskenään lisääntymismahdollisuudesta. Tästä tarpeesta syntyi kulttuurisia järjestelmiä naisten ja heidän seksuaalisuutensa kontrolloimiseksi.


Sukupuolisidonaiset aivot ja populististen ratkaisumallien lisääntyvä kannatus

Nopeasti kasvava ongelma Heiligin mukaan on, että modernissa, sosiaalisesti monimutkaisessa yhteiskunnassa on koko ajan vähemmän tarvetta ominaisuuksille, jotka ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla. Poikien aivojen otsalohkojen kehittyminen kehittyminen laahaa vuoden pari jäljessä koko lapsuus- ja nuoruusajan, ja tämä tuo ongelmia kouluopiskeluun. Pitkät oppitunnit meluisassa luokkahuoneessa, opetuksen seuraaminen hiljaa paikalla istuen ja tarkkaavaisesti kuunnellen on uusi ilmiö ihmisen evoluutiohistoriassa.

Samaan aikaan motorisilla kyvyillä ja niitä vaativalla ruumiillisella työllä on yhä vähemmän painoarvoa nykyisillä työmarkkinoilla, joita hallitsevat palveluammatit ja korkeaa koulutusta vaativa tekniikka. Tämä kehitys vie lukuisilta miehiltä mahdollisuuden parempaan elintasoon, perheen muodostamiseen ja sosiaaliseen ankkuroitumiseen. Tämä on kylvänyt siemenet populistisille liikkeille, joita on syntynyt länsimaihin.  Ongelma ei suinkaan pienene, jos tämä ryhmä kokee, että heitä syytetään kaikista naisten koskaan kokemista epäoikeudenmukaisuuksista.

Heiligin kirja sisältää paljon ajankohtaista aivofaktaa, jota on mielenkiintoista lukiessa peilata esimerkiksi vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin ja eri puoluepoliittisiin käsityksiin ja arvoihin.
Miten vaikkapa tulisi ripeästi peruskoulua uudistaa poikien paremman opiskelumotivaation nimessä?
Erittäin suositeltava kirja. Josta oli vaikea kirjoittaa lyhyesti.

Me Naiset -lehden artikkeli.

Suomen Uutiset -julkaisun artikkeli.