perjantai 21. syyskuuta 2018

Maestro ja Fiktio Turun Sanomissa

Olen tehnyt kansanmusiikinmasteri "Maestro" Markus Rantasen kanssa vuodesta 2014 likimain jo 400 keikkaa, joissa ollut mukana yleisöä ja osallistujia yli 25 000. Olemme kehitelleet oman Maestro ja Fiktio -konseptin, joka yhdistelee keskenään tosiasiatietoa, taidokasta musiikkiosaamista ja komediatouhua. Tarkoituksena, että sekä lapset että aikuiset viihtyvät aiheiden kanssa uuttakin oppien ja ja harvinaisempien soittimien soittoa kuullen.

Olemme tehneet viisi eri esityskokonaisuutta, ja parhaillaan toteutamme sponsoreiden, Turun Kirjan talon ja Leader Varsin Hyvä:n kanssa Maestron ja Fiktion Kiertävä tanssikoulu! -hanketta Turun seudulla.

Annina Karhu teki Turun Sanomiin meistä jutun 19.9.2018.

Aivan uutena juttuna tässä loppusyksystä julkaistaan ensimmäinen Maestron ja Fiktion lasten kuvakirja, jonka kuvittajana toimii Elina Jasu.


 

maanantai 3. syyskuuta 2018

Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman


Hollantilaisen Rutger Bregmanin kirjan pääpointti esittää, että meidän tulisi yksinkertaisesti antaa suoraan köyhille rahaa ja vastikkeetta. Luottaa siihen, että ihmiset itse tietävät mikä heille on hyväksi.
Väittämiensä tueksi hän on kerännyt suuren määrän kiinnostavia esimerkkejä, mitä myönteisiä asioita, rahan säästöjä ja resurssien vapautumista on tapahtunut kun ns. ilmaista rahaa on annettu. Esimerkiksi jo Nixonin aikaa Yhdysvalloissa oltiin lähellä suuria muutoksia kokeilusta lakiin, jotka kariutettiin lisääntyneiden avioerojen tilastovirheeseen.
Kylmät faktat, hyödyt ja luvut ovat ne, joihin tulee perustuloasiassa tukeutua. 

Realistista on myös, ettei tule olemaan myös yhtä ainutta perustulomallia, vaan asteittaisia etenemisiä ja erilaisia toimivia vaihtoehtoja. Esimerkiksi perustuloa voidaan rahoittaa useilla eri tavoilla: mm. nostaa tuloverotusta, poistaa monia verovähennyksiä, korkeampi varallisuusvero, poistaa nykyisiä sosiaaliturvajärjestelmiä. Vasemmistolaiset lähtevät rahoitusmallista joka pienentää eriarvoisuutta, oikeistolaiset kannattavat pientä perustuloa kaikkien eri korvausten ja tukien sijaan. Oleellista on pyrkiä erottamaan esille netto- ja bruttokustannukset. Joka tapauksessa, perustulosta hyötyisi varmasti kaikki ne ihmiset, jotka nyt elävät vielä köyhyysrajan alapuolella. 
Se on minusta erityisen kiinnostavaa, että perustulosta ovat kiinnostuneet sekä vasemmisto että oikeisto. Intressit, painotukset ja mallit erilaiset, mutta päämäärä sittenkin sama.

Bregmanin mielestä merkittävin argumentti perustulon puolesta on vapaus. Vapaus valita itse, mitä omalla elämällään tekee.
"Alankomaissa ja Belgiassa meillä on tietenkin mielipiteen ilmaisuvapaus, yhdistymisvapaus ja uskonnonvapaus – ja ne ovat sivistyksen virstanpylväitä. Mutta ehdotonta oikeutta elää vailla köyhyyttä meillä ei ole."


Miksi perustuloa sitten vastustetaan? Muun muassa siksi, että vuosisatoja vanha jaottelu "kunniakkaisiin köyhiin" (jotka eivät pärjää ilman apua) ja "kunniattomiin köyhiin" (jotka eivät tarvitse apua) on edelleen voimissaan. Tämä este juontuu kuningatar Elisabethin Köyhäinlaista, joka olisi mahdollista perustulolla poistaa, jolloin hyvinvointivaltiosta voisi tulla oikeusvaltio, jossa kaikilla on taattu vähimmäistoimeentulo.

Tämän oikeuden vaatimuksen ymmärtää hyvin, kun lukee, miten lähimmän 200 vuoden aikana mm. työ- ja toimeentulo sekä talouselämä on muuttunut, ja erityisesti mihin suuntaan ollaan vauhdilla menossa. Nyt on teoriassa ja myös käytännössä varaa perustulomalleihin – talous on riittävän tuottoista.

Sitä mitä Bregner alleviivaakin alusta loppuun on, että ennen kaikki on ollut huonommin. Absoluuttista köyhyyttä on saatu vähennettyä valtavasti lyhyessä ajassa. Me elämme nyt sellaista utopiaa, jota keski-ajan ihminen ei olisi pystynyt mitenkään kuvittelemaan todeksi.
Hyvä on muistaa, että esimerkiksi orjuus, naisten äänioikeus ja rotuvähemmistöjen oikeudet ovat olleet aikanaan mahdottomia utopisia asioita, joita on vastustettu erittäin kiivaasti, mutta jotka ovat nykyään itsestäänselvyyksiä useimmille.

Taloustieteilijä Albert Hirschman on kirjoittanut, että syitä kiistää utopiat on ennen kaikkea kolme. Turhuus (ei tule onnistumaan), vaarallisuus (riskit ovat liian suuret) ja vääristyneisyys (siitä seuraa vain päinvastaista). Hän kirjoitti myös, että kun utopioita on ryhdytty toteuttamaan, niistä onkin tullut varsin pian tuiki tavallisia.

Köyhät ihmiset eivät tee tyhmiä päätöksiä siksi, että ovat typeriä, vaan koska he elävät kontekstissa, jossa kuka tahansa tekisi typeriä päätöksiä.

Selkeä ymmärrys piilee  niukkuuden psykologian ilmiössä. Kun stressiä on paljon mutta kaikkea muuta niukalti - aikaa, rahaa, ystäviä kaloreita, niin se luo niukkuusmentaliteettia. Mitä tänään syödään, millä maksan laskut, miten helvetissä pärjätään perjantaihin, mistä rahat uusiin talvikenkiin?

"Niukkuutta kokevat ihmiset osaavat hallita lyhyen aikavälin ongelmiaan hyvin. Köyhät onnistuvat tulemaan hämmästyttävän hyvin toimeen - lyhyellä aikavälillä - aivan samoin tavoin kuin ylirasittuneet toimitusjohtajat jaksavat ponnistella saavuttaakseen viimeisimmät tavoitteensa."
Köyhien ihmisten tilannetta voi verrata tietokoneeseen, joka pyörittää samanaikaisesti kymmentä raskasta ohjelmaa - se hidastuu, tekee virheitä ja jää jumiin. Ei siksi että se olisi huono tietokone, vaan koska sillä on liikaa tehtävää samanaikaisesti."

Paljonko tyhmemmäksi köyhyys tekee konkreettisesti? Tutkijat esittävät, että ÄO laskee 13-14 pistettä ja vaikutus on verrattavissa yhden yön valvomiseen tai alkoholismin aiheuttamiin vaikutuksiin.

Tiedän omakohtaisilla kokemuksilla tämän todeksi. Se kun on pakko ajatella rahaa lähes koko ajan perusasioiden takia on viheliäinen vankeus, joka syö kapasiteettia kaikesta muusta pois.
Yksilöllä tulee säilyttää vastuunsa minkä kykenee ottamaan, koska muutoin häneltä viedään ihmisarvo. Samalla tulee huomioida ns. ulkopuoliset tekijät ja niiden vaikutus yksilöön.
Raha ratkaisee ne asiat, jotka raha ratkaisee.



Yllättävän selkeä kirjan loppupuolella on Bregmanin analyysi siitä, miten poliittisia arvot ovat liikkuneet ja miten niitä on liikutettu. Overtonin ikkuna tarkoittaa sitä, että strategiana on pitää meteliä asioista, jotka kuulostavat niin järkyttäviltä ja radikaaleilta, että yhtäkkiä vähemmän radikaalit ideat kuulostavat aivan järkeviltä. Toisin sanoen: jotta jostakin radikaalista tulisi järkevää, täytyy vain venyttää radikaalin rajoja. Bregmanin mukaan Donald Trump, Boris Johnson ja Geert Wilders hallitsevat tämän taidon paremmin kuin muut ja ovat liu´uttaneet Overtonin ikkunaa omaan suuntaansa. Sekä taloudellisessa että kulttuurisessa mielessä ikkuna on jo vuosia liukunut oikealle.

Vasemmistolaiset - nuo ennen suurten uudistusten alkuunlaittajat, saavat Bregmanilta todella tiukan kritiikin ja sanotaanko tsemppauksen. Hän kutsuu nykyistä kansainvälistä ilmiötä "häviäjäsosialismiksi", joka on havaittavissa vasemmistolaisten ajattelijoiden ja liikkeiden parista aina ammattiliitoista poliittisiin puolueisiin ja kolumnisteista yliopistoprofessoreihin. Häviäjäsosialistin maailmankuvan mukaan uusliberaalit ovat vieneet voiton järkeilyssä ja tilastoissa, ja vasemmistolle ovat jääneet vain tunteet ja moraali.

"Häviäjäsosialisti on aina selkä seinää vasten.  Hän näkee uusliberaalien, monikansallisten ja eurokraattien etenevän, eikä pysty sanomaan juuri muuta kuin "pojat, älkäähän nyt."
Häviäjäsosialistit ovat täynnänsä myötätuntoa, ja vallitseva politiikka on heistä hyvin epäreilua. Kun he näkevät hyvinvointivaltion murenevan tomuksi, he kiirehtivät pelastamaan, mitä voivat. Tiukan paikan tullen häviäjäsosialisti taipuu vastapuolen argumenttien edessä ja hyväksyy aina keskustelun lähtökohtana olevan premissin."


Suosittelen tätä kirjaa kyllä. Tilaus esimerkiksi täältä.



maanantai 27. elokuuta 2018

Voiman Runoilija.-palsta osa 29: Virpi Alanen

Julkaistu Voima-lehden numerossa 7/2018, tässä pitempi versio


Virpi Alanen

Runoeläintarha

Turun Kirjakahvilassa on ollut ensimmäinen visuaalisen runoutesi näyttely – millaisesta poeettisesta evoluutiosta runoeläimesi ovat saaneet alkunsa?
Poeettiset eläimet ovat vuonna 2015 aloittamastani Peilit-blogista (peilit.blogspot.com) syntynyt oma rönsynsä. Kieli on minulla ajattelun keskiössä, ja olen kehitellyt poeettisilla eläimilläni eräänlaista universaalia kieltä, jota kaikki voivat vapaasti lukea oman taustansa ja mielikuvituksensa mukaan. Joku näkee itämaisia kuvioita, joku riimuja tai anfangeja tai muuta. Nämä ovat jotakin eläinhahmon ja kirjaimen välimuotoa, tai kirjoitus on alkanut ottaa eläinhahmoa. Olen pitänyt tietoisesti näiden tekemisen yksinkertaisena, vain tussit ja paperia, puuliimaa. Näiden kanssa on myös niin tarkkoja työvaiheita, ettei sovi edes hengittää.

Runoeläimet ovat kirjoittamisen ja kuvan välimaastoa, esikoisteoksesi Ystävätär K (Poesia 2012) on runon ja aforistiikan hybridiä – mistä yhdistely ja monitaiteisuus?
Olen kotonani välitiloissa. Laaja opiskelutaustanikin varmasti vaikuttaa, mutta taiteellinen tekijyyteni on aina mukautunut paikkoihin, joissa saa ottaa monista suunnista aineksia. Taide elää koko ajan, ja minä pyrin pitämään ajatteluni mahdollisimman vapaana.
Tämän yhteydessä voisi esittää pohdinnan, että moni on aiheellisesti huolissaan lukutaidon vähenemisestä, mutta mitäpä jos onkin niin, että lukutaitomme on laajenemassa, koska luemme arjessamme entistä enemmän tekstiä ja kuvaa?

Jos runoeläimesi tekisivät nukketeatteriesityksen, mistä tarina kertoisi?
Tarina rakentuisi katsojan päässä, mutta esityksessä runoeläimet liikuskelisivat vapaasti, kohtaisivat toisiaan. Eroaisivat, kokeilisivat muotoja ja rytmejä. Pohjimmiltaan puhuisivat siitä, mikä tämänhetkinen maailmantila on.
Ilmasto ja ekosysteemit ovat uhattuina, joten poeettistenkin ekosysteemien rakentaminen on ajankohtaista.

Näetkö runoeläintarhallesi tulevaisuudessa lisääntymisen mahdollisuuksia?
Kyllä, teen näitä koko ajan lisää, ja uskon että tulen tekemään näyttelykokonaisuuksia lisää. Kirjallinenkaan muoto ei ole poissuljettu vaihtoehto. Aion myös laajentaa teoskokoa, tässä näyttelyssä eräs rajaus oli neliömuoto ja sen tuoma sarjallisuus.

Milloin sinulla on otollisin aika kirjoittaa?
Iltapäivä, alkuilta. Se vaihtelee, lähinnä silloin kun on mahdollisuus työskentelyyn. Tekemisen aikaraami on sekoittunut näiden poeettisten eläinten myötä jonkin verran.

Kirjallisuuden ja kritiikin ammattilaisena – mitä positiivista ja mitä negatiivista kehityskulkua olet nykyrunoudesta tunnistanut?
Runoudessa eletään nyt hyvässä tilanteessa, että erilaiset poetiikat vaikuttavat runoudessa ja niille löytyy paikka kentältä. Toisaalta Suomen runouskenttä on silti aika pieni, ehkä kuitenkin ollaan vähän konservatiivisia eikä tekemisen vapaudelle aina löydy tarpeeksi tilaa. Mielestäni naisoletetuille tekijöille sanotaan edelleen helpommin rajoittavia asioita, vaikka arvostuksen pitää lähteä siitä että on tekijä joka tekee. Ja asioita pitää tehdä – ei auta vikinä.

Mitä aiheita seuraava kirjallinen runoteoksesi käsittelee?
Työn alla on useita kirjallisia käsikirjoituksia, jotka toimivat monilajisesti runon,
esseen ja aforismin tienoilla. Tänä kesänä olen keskittynyt poeettisiin eläimiin, muut projektit etenevät ajallaan.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Mitkä ovat viisi kaikkein tärkeintä asiaa?
Tekeminen. Mielikuvitus. Rytmi. Syntyminen. Kasvaminen.







tiistai 14. elokuuta 2018

UKULELE - kompista sooloon (Aviador 2018)

Aviador Kustannus on kunnostautunut Suomessa yhä kasvavan ukulelebuumin myötä julkaisemaan laadukkaita kirjoja aihepiiristä. Vuonna 2017 ilmestyivät tuhti perusteos Suuri ukulelekirja ja kevyempi, peruskouluikäisille suunnattu Ukulele - kaikki soittaa -oppikirja.

Nyt nämä hyvin kaupaksi käyneet julkaisut ovat saaneet jatkoa ukulelemaestrojen Arto Julkusen ja Markus Rantasen toimesta. 250-sivuinen Ukulele - kompista sooloon onkin varsin luonteva jatko-osa aikaisemmille teoksille. Uutta purtavaa.


Kirja tarjoaa kosolti uutta opiskeltavaa edistyneemmillekin ukulelen soittajille. Omalta osaltaan kirja varmasti nostaa myös itse ukulelen statusta ja arvostusta ilmaisuvoimaisena soittimena. 
Huomionarvoista on sekin, että nykyään on varsin kohtuuhinnalla on mahdollista hankkia laadukas ja saundiltaan hyvä ukulele. Valikoimat ovat hyvät. Lelupeleihin ei rahojaan kannata hassata.



Kirjan opastus on selkeää ja yksityiskohtaista. Myös taitto on kauttaaltaan onnistunutta, sekään ei aina ole varsinkaan musiikkikirjoissa mitenkään itsestäänselvyys. 
Kirjan sisällön suunnittelussa ja toteutuksessa näkyy myös käytännön opettamistyön tuoma loogisuus.



Erittäin mielenkiintoista ja teoriaopetusta tasapainottavaa kirjassa ovat ukuleleen eri tavoin liittyvät tarinat ja soittajaesittelyt. Esimerkiksi tämä The Triplet Oulusta oli uusi tuttavuus.



Mielestäni tekijöiltä oikein hyvä ja kattava ukulelepaketti.  Ei muuta kuin treenaamaan seuraavalle tasolle! 




torstai 9. elokuuta 2018

Biisisanoittamo Turussa


Turku on yhtenä osallisena valtakunnallisessa Biisisanoittamo-hankkeessa. Siinä etsitään uusia, kaupunkiympäristöä kuvaavia laulusanoituksia.

Kilpailuaika on 1.8.–30.11.2018 ja viralliset säännöt löytyvät täältä.
Sivustoilta löydät myös oivia vinkkejä ja videoita omien laulutekstien tekemiseen.

Turun osakilpailun parhaan palkinto on mielestäni erityisen komea: onnistunein lyriikka sävelletään ja toteutetaan korkeatasoiseksi äänitteeksi Turku Rock Academyn osaamisella.

Jos kaipaat laulutekstiesi tekoon ideaa, sparrausta, apua, teknistä vinkkiä yms. niin lämpimästi tervetuloa Biisisanoittamon työpajoihin. Turussa ne ovat:
  • TO 16.8. Taiteiden yössä klo 17–19 Turun pääkirjaston sisäpihalla (sateen sattuessa kirjaston musiikkiosastolla)
  • TO 13.9. Ruuhkavuosisanoittamo Hansassa klo 10–12 (tarkka paikka selviää tuonnempana)
  • SU 16.9. Turun päivän Baarisanoittamo, Kortteliravintola Hugo klo 19–21
  • KE 26.9. Varissuon Biisisanoittamo klo 17–19 (tarkka paikka selviää myös tuonnempana)
Ajankohtainen info löytyy hankkeen kotisivulta ja Facebookista tätä kautta.

Olen näissä pajoissa ohjaamassa tekstien nikkarointia yhdessä sanataiteilija Veera Vähämaan kanssa. Kitarat mukana. Myös improtaituri Markus Kaustell toimii mukana työpajoissa.
Kilpailu ja työpajat ovat avoinna kaikenikäisille, voi tulla yhdessä ja erikseen tai vaikka perheen kanssa. Mukaan vain tekemään omia lauluja.

Marko Laihinen ja Veera Vähämaa. (kuva: Niina Niemi-Nagy)

Turussa Biisisanoittamon yhteistyökumppaneina ovat Turun kaupunki, Turku Rock Academy ja Kirjan talo.



maanantai 30. heinäkuuta 2018

Fingerporissa 19.7.2018


Näitä ideoita silloin tällöin lähettelen, nyt oli näemmä Jarla taasen yhdestä innostunut.
Hesarissa 19.7.2018.

Taannoin kun ensimmäistä Fingerpori-elokuvaa filmattiin Turussa, olin myös yhdessä päivässä avustajana mukana Fingerporin kuntalaisena.



sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Jazzkukko 2018

Suomen svengaavinta festivaalia Jazzkukkoa vietettiin jo neljättä kertaa, ja tänä vuonna sää oli tapahtumalle suosiollinen. Väkeä tuli lauantain puistokonserttiin mukavasti, ja mukana oli paljon ensikertalaisia. Tunnelma oli rento, ja musiikkikattaus tarjosi tänäkin vuonna monipuolisen valikoiman.

Salonkiorkesteri Timbuktu aloitti samaan aikaan kuin portit aukesivat kello 15:00.

Toms Rudzinskis Quartet soitti tiheän eteerisen keikan.




Viimeisessä kappaleessa vieraili myös tapahtuman perustaja ja sen taiteellinen johtaja, 
Laitilasta kotoisin oleva jazzkukko Kari Antila.




Laitilan Soittokunta esiintyi torilavalla kahteen otteeseen. 
Viihdyttävää ja taidokasta swing-meiningillä.




Maarit ja Sami Hurmerinta esittävät aurinkoisen setin joka kelpasi yleisölle oikein hyvin. 
Jäätelökesä-tunnelmissa kun oltiin. 




Turku Jazz Orchestra laulajanaan Sami Pitkämö valloitti yleisön ja sai aikaan tanssiakin. Kieltämättä Pitkämö on aivan huippu Frank Sinatran tunnetuksi tekemien kappaleiden esittäjänä. 
Myös Big Band oli oivassa iskussa.




The Yellow Mellow Band siirsi jazzfestarin yleisgroovea astetta rouheampaan suuntaan. Tirheä keikka jo peräti 30 vuotta toimineelta bändiltä.




Lauantain puistokonsertin viimeinen esiintyjä oli Ina Forsman Band. Sielukasta ja omaperäistä, taidokasta ja suurilla tunteilla.