Vuonna 2011 Marrasmeteli herätteli tekemään juttusarjan
Laitilan bändikulttuurista. Se julkaistiin Laitilan Sanomissa ja löytyy blogitaltiointina netistä. Yllätyin tuolloin
itsekin siitä, miten paljon Laitilassa onkaan ihmisiä pyörinyt mukana
bänditouhuissa. Merkittävää on ollut myös Laitilan kaupungin panostukset
asiassa: toimintaa on tuettu rahallisesti, keikkamahdollisuuksia järjestetty ja
1989 Meijerin kiinteistön alakertaan rakennettiin seitsemän bändien treenikämppää.
Siellä toimi myös Studio Big Yell.
Tällä hetkellä hyvässä iskussa paikallista voimaa omaavista bändeistä
ovat ainakin Kehä, Sydäntalvi ja Wrathrone, joilta kaikilta on 2016 alussa ilmestymässä kokopitkät
albumit. Myös Buck of Brimstone on tujulla
rockdieselillä tankattuna.
Laitilasta lähtöisin olevia tunnettuja, rocktaustaisia muusikkoja
ovat mm. Rami Alanko, Kari Antila, Pasi Laihonen, Jyrki
Lemmetti, Mauri Mikkola, Sauli Soini, Jari Nieminen, Sami Savolainen, Samuli Jokinen ja Markus Rantanen. Plus monta tämän
päälle vielä.
Jos alusta lähtee liikkeelle, niin laitilalaisen rockkulttuurin
avauspoksahdukseksi voidaan nimetä se, kun Jukka
Vehmas hankki Hagström Kent –sähkökitaran. 1971 syntyi ensimmäinen bändi Hermannin Nuorisoseura eli HNS. Jyrki
Lemmetin tultua mukaan rockruuvit kiristyivät paljonkin.
Jykin seuraava yhtye Naavan
lämmin nipistys oli jo aito progebändi.
1975 aloitti Pasi
Laihosen ja kumppaneiden Johnnie
Walker Band keikkailunsa ja sai suosiota osakseen. Muita -70-luvun bändejä
olivat Sauli Soinin ja Jyrki Varjon Rainshelter sekä Riku Heijarin ja Kari Antilan Riku
and the boys.
1980-luvulla toiminta
laajenee kunnolla
1981 Käräjätalo purettiin ja treenipaikaksi tuli Laineen
talo. Siellä Moonshiners tiputteli
uusia pitkän linjan soittajia mukaan kuten Timo
Heinonen, Mauri Mikkola ja Sami
Soini.
Wellu Rantalan Mad Monsters soittaa Poterossa ovelasti ensin
diskoa ja päälle omaa musiikkiaan. Myöhemmin Rantala on menestyksekkäästi
kipparoinut Dr. Doctor -bilebändiä.
Wellcome Band, RAN ja Alex Stone Group olivat jo kunnianhimoisempia yrityksissään. ASG
voitti myöhemmin Poko Recordsilta levytyssopimuksen ja aikaansa liikaa edellä
ollut Vaapula Vissun -LP ilmestyi 1991.
Rainion Jussi ja Timo ilmestyvät mukaan laitilalaisiin
bändeihin laulajiksi. Rami Alangon veturoima
Nefernefernefer syntyy ja muuttaa nimensä ennen ison yhtiön sinkkuja Bohemiaksi.
Vuosikymmenen lopussa jytäävät Waste Bit ja Snake Eyes,
joissa mukana mm. Henri Aitakari, Joni Malmberg ja Mika Rinteelä.
Rantasten alakerrassa metelöi Crypt, jolla aloittelivat mm. Michael
Rantanen ja Mika Luoto.
80-luvun loppupuolelta asti laatupunkkia takoi pitkään Mane Sorrin ja Marko Turusen Natusan Club, ja
Worst Nightmarella taas aloitti komeaa
rockabilly-uraa edelleen tekevä Sami Savolainen.
Tuplabasarihevin ja suuren metelin aloitti toden teolla Stormchild.
Paljon keikkoja tehnyt
Yellow Mellow starttasi jo -89, ja heittää keikan edelleenkin jos niikseen
tulee.
Laitilalaiset kävivät tuohon aikaan maankuuluja bändejä katsomassa
ja oppia ottamassa mm. Kalannin urheilutalolla, Rauman Ooperissa ja Köyliön
Lallintalolla.
Nefernefernefer suoraan 80-luvulta ja pakun sponsoroi Rauma Repola. Edestä Kalle Airisto, Jari Varjo, Jussi Rainio ja Rami Alanko. (Kuva: Leevi Parsaman arkisto) |
1990-luvulla eri
ikäluokkien pumput rokkaa ja poppaa
Kaivolassa pihaparakissa pauhasi Madhouse Monstersin punk, jota jyystivät Kristian Sukari, Jani Valtonen
ja Marko Mäkilä. Tätä seurasi
jatkeena Näkymätön kauppatavara, jota
muistellaan ja kuunnellaan edelleen.
90-luvulla vaivasi
kova talouslama, joka persaukisti muusikoitakin. Unplugged tuli muotiin
Laitilassakin Plagiatorsin ja Samawanhan kokoonpanoina.
Yhtenä timangina on
tietysti Neon 2, jonka Polku-single
vuonna -92 nosti bändin valtakunnalliseen suosioon. Edelleenkin yhtyeen
kappaleita soi silloin tällöin radiossa – ovat elävä osa suomalaista
rockhistoriaa. Bändissä soittivat tuolloin Rami Alanko, Jussi Rainio, Jari
Varjo ja Timo Heinonen.
90-luvulla aloittaneita yhteitä on myös Amadeus,
joka olisi voinut hieman paremmalla tuurilla myös breikata laajempaan
tietoisuuteen.
Wolf bändissä soittivat taas uusina rockareina mm. Matti Vehmas ja Antti Marttala.
Mental Distortion hinasi esille 90-luvun
lopussa jälleen uusia lupauksia, mm. Jari Nieminen, Ville Pokki, Kristian Salonen ja Markus Rantanen.
Bilebändinä
coverbiisejä soitti Teh Runsaudensarvi, josta sikisi sittemmin IWAN.
Surullisin
tapahtuma tuolta vuosikymmeneltä on lahjakkaan hevilaulajan Michael Rantasen äkillinen poismeno
1994. Hänellä oli alan opinnot katsottuna valmiiksi USA:ssa, mutta kaikki jäi kesken.
Mental Distortion vuodelta 1999: Markus Rantanen, Ilmari Kantola, Kristian Salonen, Wille Pokki ja Jarke Nieminen. (Kuva: Markus Rantasen arkistot) |
2000-luvulla levyt ja
bändimäärä kasvaa
Hevi eri genreissään on ollut Laitilan bändien suosituin
musiikkilaji. Näihin lukeutuvat mm. Kadotus,
Demon Child, Ancestors Blood ja G.O.R.E. Vuosikymmenelle
tunnusomaista on, että tekniikan kehittyessä levyjen teko tulee yhä useamman
bändin ulottuville.
Kimaira edusti
taas suomipunkkia, V4 suomenkielistä
progerockia ja Jani Varjon After Wildfire southernrockia.
Mikael Ruoho on
edelleen monessa mukana, Ääretön hiljaisuus ja Routakehä Antti Maantiehinnon kanssa olivat rumpalin alkuvaiheen bändit.
Routalempi on
ollut ahkera keikkabändi, jonka biisitarjotin on tanssittavassa vanhemmassa
rock ´n rollissa.
Laitilalaisia soittajia on ollut mukana nykybändeissä Curimus, Veres, Malvo ja King Drapes. Timo
Heinosella on oma Sir Albert tuotantonsa. Samuli
Jokinen on soittanut huippuartistien bändeissä.
Jyrki Lemmetin päätoimi on ZALO DUO –yhtyeessä, ja herrat Antila ja Mikkola ovat taas opin
saunojensa myötä päätyneet enemmän jazzin maailmaan.
Koska luovat alat ovat ne mitkä nytkin kasvavat ja
tulevaisuudessa yhä enemmän, toivon mukaan Laitilassa santsataan myös rockmusiikkiin
jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti