tiistai 23. maaliskuuta 2021

Persevalokuvien syvempää filosofiaa peilaamassa

Alkuun jumppaa - jos sinulla on mielikuva, minkä muotoinen kroppa on Kim Kardashianilla, niin nyökkää ja nosta peukku.

Erään kaupallisen sivuston mukaan nykynuorison suosikkiammatteja on päästä Instagram-vaikuttajaksi. Minäkin pohdin siitä helppoa lisätuloa, siellä 1000€/kuva on normaalia. 


Käytännössä komeron tiukimmat raappahousut jalkaan, sitten peilin edessä otetaan omasta perseestä sata valokuvaa hymyn kanssa ja kliks: paras otos julkaistaan koko maailmalle. Ja kohta jo plinksuu kännykkään sydäntä ja peukkua, ja omalle perseelle niitä Seuraajia, jonka jälkeen myös mainostajat kiinnostuvat. Taas uusi potentiaalinen asiakaslauma on kerääntynyt tuoreen influensserin hanurin taakse. 


Suosittu persekuviensa julkaisija on rahanarvoista, kärpäspaperimaista liimaa tavarakauppiaille. Sillä myyjäpuoli tietää, että iso osa ihmisistä tekee ostoksia kahdella tavalla. Joko tekee kuten heidän karismaattinen johtajansa näyttää mallia tai sanoo, tai sitten puolisokeasti niin kuin muutkin. Ettei erotuttaisi porukasta.


Vaan eipä ole laihisen persevalokuvalla markkina-arvoa verrattuna Kardashianin otoksiin. Yhy yhy. Minulla on Instassa VAIN 91 seuraajaa ja Kimillä jeesuksen tavalla 210 miljoonaa. En siis ole kiinnostava tyyppi. Yhy yhy. Toiset ovat kauniimpia ja niillä on näköjään aamusta yöhön mahtavaa elämää. Niillä on enemmän tykkäyksiä ja Seuraajia. No niin, nyt puhkesi itsetunto ja tuli masennus, kateusahdistus ja tuskan parahdus.


Mihin Instagramin ja vastaavien nuorekasta yksilökulttuuria korostavien digisovellusten juttu perustuu? Ne ovat sosiaalisen palautteen välineitä meille ihmisille, joilla on loputon tarve verrata itseään muihin. Tahto kuulua juuri tietynlaiseen laumaan. Tämä koskee naisia, miehiä ja mitä tahansa sukupuolta olevia.


Joillakin oman perseen valokuvaajilla se hyväksynnänhaku ja julkisuudenkipeys etenee pakkomielteeksi, riippuvuudeksi. Julkaistaan kuva ja tekstipostaus, saadaan tsemppipalautetta, ja se aiheuttaa mielihyväisiä tunteita. Haluamme kylpeä lämpimissä, ihailevissa kehukommenteissa.


Toki jonkun mielestä tässä on kyseessä vain itsekeskeinen digitaalinen itsetyydytys.


Samalla olemme superherkkiä kielteiselle palautteelle. Jos yksikin k***pää sanoo, että avautumiseni oli hattarahöttöä tai mikä pahempaa, ettei se minun persekuvani ole muka ihana ja söpö, niin se on saman tien todella ikävää vihapuhetta, kiusaamista, loukkaavaa ikärasismia, intersektionaalista sovinismia, rodullistamista, vähemmistöläisen maalittamista ja mitämuutaniitäon. Ja äkkiä soitto iltapäivälehteen, josko kohujuttua kerjääntyisi. Koska se tietää lisää Seuraajia. Eli mainostuloja eli rahaa. 


Eniten toki tienaavat näiden sovellusten omistajat - kun Facebook 2012 osti omaan lypsyimperiumiinsa rahantekokone Instagramin, hintalappu oli miljardi dollaria.


Jos haluaa avartaa ymmärrystään digiriippuvuuksien maailmasta, oiva kirja on Adam Alterin Vastustamaton - miksi emme pysty lopettamaan tsekkaamista, skrollaamista, klikkaamista ja seuraamista. [Terra Cognita 2017]

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja miettii, mitä entisaikaan olisi tehty omien persevalokuviensa tyrkyttäjille



Kolumni on julkaistu Laitilan Sanomissa 23.3.2021



perjantai 12. maaliskuuta 2021

Eeva-Maria Kallio: Omalle uralle [Sanoma Pro 2021]

Tämä tuore teos on työ- ja oppikirja, joka on suunnattu ensisijassa omien lahjakkuuksien ja kiinnostuksen kohteiden löytämiseen sekä toiselle asteelle siirtyville. Itse tutkasin tämän etsivän nuorisotyön ja uuden oppivelvollisuusiän noston vinkkelistä, ja on sillekin alueelle käyttökelpoinen opus. Myös nuorisotyön tekijöille, työpajoille ja pienryhmätyöskentelyyn helppolukuinen ideapankki.

Tilaus täältä.

"Kirja kattaa koulutuksen perusteiden keskeisimmät sisällöt painottuen ammatinvalintaan, urasuunnitteluun ja elämäntaitoihin. Kirja perustuu Spencer G. Nilesin toivokeskeiseen uraohjausteoriaan ja on otteeltaan ratkaisukeskeinen. Soveltuu käytettäväksi myös aikuisten ja nuorten perusopetuksessa, osana te-palvelujen prosesseja, erilaisissa uravalmennuksissa ja soveltuvin osin toisen asteen urasuunnittelussa. Kirjaa voi käyttää myös itseopiskeluun."
Kirjan yleisenä hyvänä huomiona voi pitää, että on selkeä ja napakka. Samalla kuitenkin käydään varsin kattavasti läpi nuorten juuri tuohon ikä- ja opiskeluvaiheeseen sekä hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä.


Kirja sisältää ajattelua ja näkökulmia avartavia pohdiskelutehtäviä. Monen nuoren kuin aikuisenkin muutospyrkimysten pohjimmaisena esteenä ovat ne omaan itseen kohdistuvat negatiiviset uskomukset, joita onneksi pystyy "päivittämään" paremmiksi omaa itsetuntemustaan lisäämällä. 
Kirja tarjoaa pähkinäistä purtavaa mm. arvoihin, omiin vahvuuksiin, vuorovaikutukseen ja tunteisiin liittyen.



Hinta on omasta mielestäni aika tyyris, mutta sisällöltään tutustumisen arvoinen oppikirja.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Virpi Alanen: Hiilellä piirretty hymy


Se tie kuljettava, jonka mutkissa ylimääräistä iloa.


Virpi Alasen teos Hiilellä piirretty hymy [Kulttuurivihkot] valittiin taannoin Vuoden aforismikirjaksi 2020 Suomen aforismiyhdistyksen toimesta.

Perustellusti, sillä kyseessä on monitahoisesti inhimillisiin ilmiöihin juureutunut ja kanssa-ajatteluun kutsuva teos. Jos haluaa perehtyä nykyaforistikkaan, tästä on hyvä aloittaa. 


Aforismi itsessään on kummallinen ja vikuri kirjallisuuden laji. Jossain määrin se on ehkä kirjoittajiaan eniten paljastava luovan kirjoittamisen laji. Väistämättä aforismeista välkkyy tai vuotaa esille yleistietoa, ihmis- ja elämäkäsitystä, arvoja ja moraalia, älyllistä filosofista särmää. Persoonallinen kieli näkyy sekä sanomisen tapa, ja ne henkilökohtaiset kitkat omien olosuhteiden kanssa. Asenteet ja viisaudet.

Vaikkei paljoa, niin mietelauseita yhdistää se, että niissä on jotakin yleisesti todeksi tunnistettavaa, järjellä ymmärrettävää. Jaettavaa. Jäämiä pähkinöistä.


Äitiys repii ihmisen, äidiksi.


Virpi Alasella on vankka tuntemus aforistiikasta. Hän on toiminut Suomen aforismiyhdistyksen puheenjohtajana ja myös esikoisteoksessaan Ystävätär K on kosolti aforistista otetta. Hän on ollut kirjoittajana myös Turun Sanomien Viikon aforismi-palstalla.

Mitkä ovat tämän kokoelman erityisiä ansioita

Ehkä se kaikista vaikein, eli pääteemana kirja sisältää optimistisia aforismeja, ajatuksia ilosta ja toivosta. Ilman, että kieltäydyttäisiin myös kohtaamasta vaikeita asioita. Mietteitä taiteesta, luonnosta – ja niin, ettei sivuja kääntämällä ravistu ollenkaan latteaa klisettä lukijan käsivarsille. 


Jos jotakin haluat kasvattaa, kasvata optimisti ja anna sen villiintyä.


Sitten kirjassa on erinomaisen kuvallisia aforismeja, joihin on vangittuna pysäytettyä liikettä. Lukijalla hyrähtää mielikuvituksen projektori melkeinpä automaattisesti pyörimään.


Toivoton aika, kunnes mielikuvitus saapuu välkkyväsilmäisinä kissoina.


Teoksessa on sarjallisuutta käytetty taitavasti ajattelun etenemisen ilmaisemiseen. Pidetään lukija kyydissä.
Sarjallisuutta ja kerroksellisuutta - kirjoitettujen lauseiden alla on tunnetta, tunteiden alla viestejä, suuntaviittoja, kysymyksiä. Tälläkin kirjalla on oma vahva runollisuutensa. Lajisekoitetta.

Muisti on sinisten hetkien työkalu.

Pikkutytöstä asti piirtänyt filosofiaa, kysymysmerkkiä.

Tulessa hyppivä pirulainen. Toivo. Piirtää hiilellä itselleen hymyn.

Teksti on matriarkka, tulevaisuus kirjoitetaan hänen kirjaimillaan.

Tulessa hyppivä pirulainen. Toivo. Piirtää hiilellä itselleen
hymyn.

Seittimäinen olento takanasi on tulevaisuutesi.

Tässä Elias Krohnin haastatteluvideossa Virpi kertoo kirjan syntyvaiheista.

Vesa Rantaman kirja-arvio Helsingin Sanomissa.