sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Voima-lehden Runoilija.-palsta osa 7: Marianna Kurtto


Tuoreimman Voima-lehden 8/2015 haastattelussani on runoilija Marianna Kurtto.

Kuva: Noora Sällström



Rotta, tuo nelijalkainen eloonjäämisviettimme?

Viides runokokoelmasi Rottakuningas (WSOY) ilmestyi tänä vuonna. Kirjan nimi juontuu myyttisestä keskieurooppalaisesta ilmiöstä, jossa rotat tarttuvat ahtaudessa hännistään toisiinsa kiinni pääsemättä irti. Millainen henkilökohtainen suhde sinulla on rottiin?
    Ehdottomasti enemmän teoreettinen kuin käytännöllinen. Kiinnostuin tästä pieneläimestä, koska siihen liitetään mustan surman ja muun takia niin paljon inhoa ja vihaa.

Kokoelmasi on täynnä eriskummallisia eläimiä, monet ihmisen toimista sukupuuttoon kuolleita. Miksi juuri eläimistä puroutui tämän runokirjan päälähde?
    Jossain vaiheessa aloin vain havaitsemaan näitä oikeasti kummallisia ja ihmeellisiä eläimiä. Samaan aikaan kiinnitin huomiota myös rottiin, ja totesin että voin yhdistää nämä samaan kokonaisuuteen. Halusin jakaa muille tätä omaa ihmetystäni näiden eliöiden edessä. Vaikka mustuutta onkin, toivon tietenkin että kirjastani löydetään myös siellä olevaa valoa.

Kirjassasi elävät varsin pienessä tilassa myös mies ja nainen. Kuinka paljon muut runosi kertovat juuri ihmiseläimelle lajityypillisistä ominaisuuksista?
    Ilman muuta ne kertovat, sillä runouteni tarkoitus on ylisummaan kertoa, millaista on olla ihminen. Tässä kirjassa siitä kerrotaan eläinten kautta, joihin toki myös mies ja nainen kuuluvat.

Kriitikot ovat löytäneet runoistasi vahvaa kapitalismikriittisyyttä. Mainitse kolme muutettavaa asiaa nykymaailmasta?
    Tiedän että sellaista kritiikkiä kirjassa on, mutta se on syntynyt sinne lähinnä vahingossa. En ole yhteiskunnallinen kannanottaja, mutta koska yhteiskunta kuuluu ihmisen elinpiiriin, olen viitannut siihen kuten mihin tahansa muuhun asiaan maailmassa.

Kerro jokin oma menetelmäsi, miten paperille voi runollistaa luonnontieteiden todellisuutta?
    Oma tapani on, että alan vain kiinnittämään intuitiivisesti huomiota johonkin yksityiskohtaan, joka minusta tuntuu jostain syystä laajenevan. Se voi olla esimerkiksi aivan sattumalta eteen tullut wikipediatieto. Kirjoitan sen ylös, ja lähden laajentamaan sitä sitten kirjoittamalla.

Olet suomentanut mm. Muhammad Alin elämästä kertovan kirjan – mitä yhteistä nyrkkeilijällä ja runoilijalla on?
    Taisteleminen.

Tunnet myös leffamaailmaa – kuvaile millainen Rottakuningas olisi elokuvana?
    Vähän vaikea koska siinä ei ole juonta – kokeellinen luontodokumentti, missä esiintyisi myös ihmisiä.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
    Mikä runokokoelmasi eläimistä haluaisit itse olla?
Ehkä meduusa joka elää ikuisesti tai kampasimpukka jolla on sata silmää. Mutta ehkä lopulta kuitenkin tähtikuonokontiainen, sokea maamyyrä jolla on supernopeat aistit, se ”ei mieti puuttuvaa / vaan mitä on”.


Muutamat valitut sanat

Kävelevät kalat harhauttavat, ekologiset lonkerot
purkautuvat kun puhaltaa, limaajakala limaa
ja eritteestä ommellaan vaatteita, kekseliäs ihminen
ei keksi syytä lumesta löytyville madoille, lumiukko hapertuu
kasaan, elimet syödään sisältä
että terveisiä vain, puhun rakkaudesta, vaikka sitä on vaikea nähdä
kaikkia asioita kohtaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti