perjantai 6. marraskuuta 2015

VOIMA-lehden Runoilija. -palsta osa 8: Jussi Sutinen


Voima-lehdessä (9/2015) haastattelussani runoilija ja psykoterapeutti Jussi Sutinen.
Tein myös puheenaiheisiimme liittyen arvion tuoreesta levystään.




Valkoista, paljon valkoista

Toinen runokirjasi Valkoinen huone (Robustos 2015) ilmestyi äskettäin, Kuolleiden kaupunkien muistikirja 2009 – mitä runoilija Sutiselle on tapahtunut kuudessa vuodessa?
On tullut varmuutta ja rauhaa kirjoittamiseen, enää ei tarvitse todistella mitään.
Uusi kirja elelee vapaasti, melodisessa trillerissä on myös lempeää armollisuutta.

Olet runoilija ja psykoterapeutti. Mitä liikettä vahva runo voi saada aikaan ihmisen pään sisällä?
Kieli edustaa liikettä, mielensairaus pysähtymistä. Mielenterveyden lähde on siinä, miten pystymme sanojen kautta liittämään itsemme toiseen ihmiseen, ryhmään. Poeettisen kielen avulla pystyy sanoittamaan asioita näkyväksi – mustavalkoisuuden tilalle tulee nyansseja, maisemat muuttuvat. Ihminen muuttuu.

Pitäisikö nykyihmisten lukea enemmän runoja?
Kyllä. Miksi runoja sitten luetaan yhä vähemmän – uskon että eräs syy on, ettei ihmiset yksinkertaisesti jaksa lukea runoja. Kapitalismi jauhaa ihmisen finaaliin, ja viihteen kuluttaminen pitää sitä systeemiä yllä. Vaihtoehtoisiin elämäntapoihin on jyrkät kuilut.

Olet työssäsi satujen puolestapuhuja. Aikuisten värityskirjat ovat hittiä, pitäisikö olla myös aikuisten satukirjoja?
Ehdottomasti kyllä! Saduissa tapahtuu kaikki. Esimerkiksi H.C Anderseinin Peili ja sirpaleet on täydellistä metaforaa nykyiselle poliittiselle tilanteelle.

Valkoinen huone on psykologisen tiivis, mutta lukijaystävällisesti olet liittänyt kirjan loppuun pienen, humoristisenkin sanaston avaamaan säkeitäsi. Miksi?
Se oli alkuun kustantajan toive. Ensin vähän epäröin, mutta sitten totesin että kyllä runoja saa ja uskaltaa avata. Osa nykyrunoista on mielestäni tarkoituksella vaikeaksi tehtyjä. Itse tahdon, että runoni elelevät vapaasti ja lukija liikkuisi niissä itsekseen, viipyilisi, löytäisi itselleen jännittäviä paikkoja.

Runoissasi puet myyttisiin hahmoihin omia sinulla olleita eläimiäsi, kuten espanjalaisen kulkukoiran, hevosen ja kaksi vuohta. Mitä eläimet sinulle merkitsevät, mitä ne elämästä kertovat?
Eläin on ihmisen irroitettu osa, johon lohkomme jotakin itsestämme. Voimaa, lempeyttä, vaarallisuutta. Tähän liittyen runoissani on kolme olemassaolon tasoa samaan aikaan: sielullinen, konkreettinen ja historiallinen.

Teet myös musiikkia. Millaisen laulun tahtoisit tehdä – mitä siinä olisi?
Yksinkertaisen slaavilaisen iskelmän, jossa jotain suomalaista, joka improvisoitujen melodioiden kautta riistäytyy, ja palaa sitten takaisin nytkyttävään ytimeensä. Se ei varmaankaan olisi radiohitti.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Miksi sinun pitää tehdä runoja ja musiikkia?
Sitä haluaa koskettaa ensin jotakin itsessään, ja sitten haluaa jakaa sitä jotakin niin, että se koskettaa myös muitakin ihmisiä.



Muutamat valitut sanat

En tiennyt että on olemassa toinen maailma
toinen asema ja raiteet

En uskonut että sitä mitä te kutsutte olemassaoloksi
                voisi paeta jonnekin niin kauniiseen

kuin
karkaisi mielisairaalasta sirkukseen




Tutustu levyyn ja musiikkiin täältä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti