Voima-lehdessä (9/2015) haastattelussani runoilija ja psykoterapeutti Jussi Sutinen.
Tein myös puheenaiheisiimme liittyen arvion tuoreesta levystään.
 |
Valkoista, paljon valkoista
Toinen runokirjasi Valkoinen huone (Robustos 2015) ilmestyi
äskettäin, Kuolleiden kaupunkien
muistikirja 2009 – mitä runoilija Sutiselle on tapahtunut kuudessa
vuodessa?
On tullut varmuutta ja rauhaa kirjoittamiseen, enää ei
tarvitse todistella mitään.
Uusi kirja elelee vapaasti, melodisessa trillerissä on myös
lempeää armollisuutta.
Olet runoilija ja
psykoterapeutti. Mitä liikettä vahva runo voi saada aikaan ihmisen pään
sisällä?
Kieli edustaa liikettä, mielensairaus pysähtymistä.
Mielenterveyden lähde on siinä, miten pystymme sanojen kautta liittämään
itsemme toiseen ihmiseen, ryhmään. Poeettisen kielen avulla pystyy sanoittamaan
asioita näkyväksi – mustavalkoisuuden tilalle tulee nyansseja, maisemat
muuttuvat. Ihminen muuttuu.
Pitäisikö
nykyihmisten lukea enemmän runoja?
Kyllä. Miksi runoja sitten luetaan yhä vähemmän – uskon että
eräs syy on, ettei ihmiset yksinkertaisesti jaksa lukea runoja. Kapitalismi
jauhaa ihmisen finaaliin, ja viihteen kuluttaminen pitää sitä systeemiä yllä.
Vaihtoehtoisiin elämäntapoihin on jyrkät kuilut.
Olet työssäsi satujen
puolestapuhuja. Aikuisten värityskirjat ovat hittiä, pitäisikö olla myös
aikuisten satukirjoja?
Ehdottomasti kyllä! Saduissa tapahtuu kaikki. Esimerkiksi
H.C Anderseinin Peili ja sirpaleet on
täydellistä metaforaa nykyiselle poliittiselle tilanteelle.
Valkoinen huone on psykologisen tiivis, mutta lukijaystävällisesti olet
liittänyt kirjan loppuun pienen, humoristisenkin sanaston avaamaan säkeitäsi.
Miksi?
Se oli alkuun kustantajan toive. Ensin vähän epäröin, mutta sitten
totesin että kyllä runoja saa ja uskaltaa avata. Osa nykyrunoista on mielestäni
tarkoituksella vaikeaksi tehtyjä. Itse tahdon, että runoni elelevät vapaasti ja
lukija liikkuisi niissä itsekseen, viipyilisi, löytäisi itselleen jännittäviä
paikkoja.
Runoissasi puet
myyttisiin hahmoihin omia sinulla olleita eläimiäsi, kuten espanjalaisen
kulkukoiran, hevosen ja kaksi vuohta. Mitä eläimet sinulle merkitsevät, mitä ne
elämästä kertovat?
Eläin on ihmisen irroitettu osa, johon lohkomme jotakin
itsestämme. Voimaa, lempeyttä, vaarallisuutta. Tähän liittyen runoissani on kolme
olemassaolon tasoa samaan aikaan: sielullinen, konkreettinen ja historiallinen.
Teet myös musiikkia. Millaisen laulun
tahtoisit tehdä – mitä siinä olisi?
Yksinkertaisen slaavilaisen iskelmän, jossa jotain
suomalaista, joka improvisoitujen melodioiden kautta riistäytyy, ja palaa
sitten takaisin nytkyttävään ytimeensä. Se ei varmaankaan olisi radiohitti.
Runoilijan oma
kysymys ja vastaus siihen?
Miksi sinun pitää tehdä runoja ja musiikkia?
Sitä haluaa koskettaa ensin jotakin itsessään, ja sitten haluaa
jakaa sitä jotakin niin, että se koskettaa myös muitakin ihmisiä.
Muutamat valitut sanat
En tiennyt että on olemassa toinen maailma
toinen asema ja raiteet
En uskonut että sitä mitä te kutsutte olemassaoloksi
voisi
paeta jonnekin niin kauniiseen
kuin
karkaisi mielisairaalasta sirkukseen
Tutustu levyyn ja musiikkiin täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti