Susinukke Kosola: Varisto

MIKÄ KAIKKI ON TODELLISTA, UNIIKKIA JA PANTAVAA

Daniil Kozlov, runoilijanimeltään Susinukke Kosola julkaisi 5.4.2018 Bar Ö:ssä kolmannen runokirjansa Varisto. Sen jälkeen kirjan kiertue on jo jatkunut.

Kirjan matka tekijältä lukijalle on erilaisia merkityksiä ja kyseenalaistavia kysymyksiä itseensä imaissut prosessi. Kosola teki itse kokoelmansa alusta loppuun, ilman kustantamoa ja kirjavälitystä. 1500 kappaleen kirjan tekoon liittyvät kulut hän on maksanut vuonna 2015 saamallaan Silja Hiidenheimon stipendirahalla.
Kosola kirjoitti tekstit käsin mustalla ja punaisella mustekynällä, ja mikä kirjallisuuden peruskuviota hämmentäväisintä - kirjaa ei voi ostaa rahalla vaan tunnustuksella. Ohjeet kirjan hankkimiseen Variston kotisivuilta.

Prosessi on havahduttavana taidetekona kiinnostanut syystäkin medioita. Mink tähre, kui varte?
Hesarin juttu.
Ylen juttu.

Itse valitsin tunnustukseksi erään vanhentuneen rötöksen, ja solmin sillä henkilökohtaisen siteen kirjaan. Kirjani on numeroltaan 32/1500.

Sisältö pohtii ja kysyy paljon lukijalta - suoraan ja epäsuoraan.

Identiteetti-kysymyksiä Kosola valaisee ansiokkaasti eri suunnista - itseä se alue kiinnosti erityisen paljon, koska samaa aihepiiriä itsekin pyörittelin Halokehrät-kirjassani.

Onko identiteetti alati tapauskohtaisesti ja elämän etenemisen myötä muunneltavissa oleva kuosi tai kuosivalikoima, onko minä käyttökelpoinen illuusio, miten vapaa ihmisen nk. vapaa tahto on?

Turun Sanomissa juttu 6.4.2018

Kirjassa toistuva merkki sitoo miten on kaikki, ja sen takana oleellinen. 

Mitä sen takana?

Lukija joutuu rullaamaan auki omaa filosofiaansa ja ihmis- ja elämäkäsitystään ja sieltä kääröistä vastaamaan itselleen. 

Olen sitä mieltä, että Varisto on taltioinut itseensä paljon oleellisia ajankuvia. Kosolan teksti on monipuolista, humoristista.

On jo pitempään aikaan ollut muodikasta, että liian lähelle tulevat kysymykset riisutaan ja riivitään ohi ja alas älykkäällä ironialla. Nokkela keino kieltäytyä vastaamasta - olen pohtinut että taidokas naiivius voisi olla kyynistä ironiaa murtava keino.

No, Variston loppupuolella Kosola tämän juuri tekee - kaunokirjoitetuissa lauseissa suorastaan kuulee tekijän puheäänen. Hienoa, tehokasta. 

Lurahtaa sieltä Kosolaltakin yksi oma tunnustus.

Erittäin suositeltava kirja. Tunnustusta peliin.

Juha Kulmala: Ränttätänttä

Juha Kulmalan viidettä runoteosta Ränttätänttää (Savukeidas) klubitettiin maailmalle Bar Ö:stä 16.9.2017. Väkeä ja esiintyjiä oli mukavasti paikalla.

Kirja tuli nautiskeltua varsin ripeästi, olin sitä odottanut, ja tulen siihen palaamaan uusintakierroksien kautta. Ei pulputtunut tyhjäksi yhdellä lukukorkkauksella. Yksinkertaisesti loistava ja monipuolinen runoteos. Vahva suositus lukijoille ja myös runoutta kirjoittaville - se tarjoaa nautittavaa esimerkkiä, miten räpsyttää eläviä runokuvia kun sanaprojektorin veivaus on osaavissa käsissä.

Jos yhtäkkiseltään tätä vertaa edelliseen teokseensa Pompeijin iloiset päivät (Savukeidas 2013), niin mielestäni se kirja oli huomattavasti enemmän tummasävyinen ja melankolinen luonteeltaan. Ulos virranneissa runoissa oli toisenlaiset valot sisällä.
Uudessa kirjassa taas on paljon suoraviivaista, humoristista ja surrealistista runoutta, sitä ränttätänttää itseään, jossa on sopivasti rosoakin.

Jostain syystä muuten Doorsin Roadhouse Blues -biisi lähti heti resonoimaan omassa nupissa kirjan sisällön kanssa hyvin törmäävän nimen kanssa. :-)

Mutta toki löytyy täältäkin kirjasta myös niitä syvänteitä, joissa välkähtelee aforistinen lujuuskin puhumassa reunaehdoistamme. Esimerkiksi tätä Alkusoitto-runon siivua olen lukenut ja kirvoitellut auki moneen kertaan. Tulkintapintoja ja tunnelmia otettavaksi löytyy.

Ränttätänttässä on jopa yllättävän paljon poliittista ainesta, mutta se ei suinkaan ole mitään yhdestä luukusta julistavaa totuutta joka epäonnistuu aina, vaan toteavaa sorttia - toki ihan laadukkaalla ironisella twistillä, kuten runossa juntit. Viesti ei jää epäselväksi mistä aikamme ilmiöistä, henkilöistä ja aatesuunnista näissä säkeissä kuljetetaan.

oi finlandia

katso, sinun yösi koittaa

päivän toivo karkoitettu on jo pois

ja illan luhtakana

hämärissä soittaa

kuin itse helvetin pohjapelti sois

Kirjassa on runsaasti musiikkia – rokkia, jatsia ja bluesia - Kulmalan tapaan pujoteltuina sanarivien styrkkareihin.  Ja hyvin ne saundaa.

Lukijalle helposti lähestyttävä ja kiintoisa rakenteellinen ratkaisu on ollut myös kirjoittaa joka kuukauden läpi oma runonsa. Kuukausien oma kokoelma vaeltaa kierroksensa ryhdittäen samalla muitakin runoja. Runojen pituudet vaihtelevat yhden sivun runoista useampisivuisiin vyöryihin.

Jos luovia kirjoittajia vielä miettii, niin kokoelma tarjoaa monia kelpo esimerkkejä isommista ja pienemmistä runonteon erilaisista ratkaisukeinoista siihen, miten sanoa. Unohtamatta mitä sanotaan - Ränttätänttässä on sanottu varsin paljon.
Jos yhden erityisen työkalupakki-jutun poimii, niin useista runoista löytää tyylikkäitä, kitetyttäviä lopetuksia, mitkä ovat usein kirjoittajille vaikeita toteuttaa. Ja myös lennokkaita aloituksia, kuten vaikkapa tämän aukeaman runoissa:

Eipä muuta - osta tai lainaa Ränttätänttä, saat nykyrunoudesta itsellesi vastinetta.

todellisuus on se mitä jää

            kun muu puhutaan ympäriltä pois