Auttaisiko erilaisuuksien hyväksyminen Suomea?

Aiotko perustaa yrityksen, joka työllistäisi myös muita ihmisiä? En minäkään, koska ainakaan toistaiseksi minulla ei ole tarvittavia ominaisuuksia eikä taitoja. Pitää hyväksyä, että onneksi toisilla on.

 

Pareton laki eli 80/20-sääntö kertoo, että noin 80 prosenttia tuloksista (tai ongelmista,  kustannuksista) syntyy 20 prosentista syistä. Se ei ole fyysinen luonnonlaki, mutta se toistuu yllättävän tarkkaan monessa asiassa kuten varallisuudessa, innovaatioissa, rikollisuudessa ja terveydenhuollon kustannuksissa. Suomen yritysjakaumassakin se näkyy: noin 20 prosenttia yrityksistä tuottaa valtaosan liikevaihdosta, työpaikoista ja verotuloista, kun taas suurin osa on yhden hengen tai mikrofirmoja.

Mitä jos pystyisimme tunnustamaan paremmin talouden poikkeusyksilöt ja ohjaisimme heidän työpaikkoja muillekin tuovat ideansa tukitoimien tehokaistalle? 

 

Ajatukseen liittyy osaltaan pojat ja koulutus. Tilastot kertovat, että pojista iso osa jää ilman toisen asteen tutkintoa ja korkeakouluissa naisia on jo noin 60 prosenttia. Syitä löytyy mm. 2010-luvun OPS-uudistuksista, jotka ovat olleet keskimääräisesti tytöille ja heidän kehitysrytmilleen sopivampia. Pojilla on enemmän haasteita mm. kielellisyyden, järjestelmällisyyden, sääntöjen, lukemisen, tunnollisuuden, paikallaan istumisen, ilmiöoppimisen ja itsearvioinnin kanssa. Pitäisikö perustaa Jukolan veljekset 2.0 -projekti, mitään tytöiltä pois ottamatta? Tavoitteena saada rakenteita muuttamalla oman paikkansa löytäviä vastuullisia miehiä, joista on pula yritysmaailmassa sekä parisuhdemarkkinoilla. 

 

Ja tästä luontevasti vauvapulaan - mitäpä jos hedelmällisessä iässä oleville naisille annettaisiin etuoikeus vakituisiin työpaikkoihin silloin, kun tarjolla on yhtä päteviä hakijoita, auttaisiko se?

 

Politiikan jarruväki esille – jospa äänestäjien ja median tueksi luotaisiin yleiskäyttöön tekoäly, jolla faktat tarkistuisi puheista heti ja ennen vaaleja sen kylmään kylpyyn tipautettaisiin puolueiden koreat vaaliohjelmat. Tulisi kaikille selväksi, voiko niillä ratkaista vallitsevia ongelmia edes teoriassa. Todennäköisesti aika paljon populismia, hattaraidealismia ja paskanjauhamista huuhtoutuisi pois. 

 

Sitran tuoreessa Kasvuatlaksessa on 231 suositusta talousosaajilta. Suomi vetreytyy masentavista leikkauspuheista, kun yleinen mentaliteettimme kykenee hyväksymään nykyistä paremmin yksilöiden väliset erilaisuudet. Santsaamme siihen vähemmistöön, joka käytännössä pystyy kantamaan vastuuta ja riskiä muidenkin puolesta. Pitemmällä aikavälillä kaikki hyötyvät. Ja jos ei näin, niin miten sitten?

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja muistelee vanhan miehen toteamusta, ettei töihin mennä vaan sinne päästään

 

Hanki osaamista jolle on kysyntää

 Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 21.10.2025

Medioissa on tuotu esiin, että nuorten kiinnostusta ja koulutuspaikkoja tulisi ohjata enemmän aloille, joilla on ammattilaisista nyt ja tulevaisuudessa kysyntää. Ja vähentää paikkoja aloilta, jotka kiinnostavat nuoria, mutta joissa työllistymismahdollisuudet ovat heikot ja palkat matalat. Näitä ovat mm. humanistiset sekä taide- ja kulttuurialat. 

 

Samaan aikaan eräs filosofian tohtori esitteli somessa riekaleisia pikkuhousujaan, ja saatteena nainen kirjoitti, että apurahahaut käyvät kuumina, antakaa mulle rahaa!

Jäin miettimään tätä huomionhakuista kerjäämisperformanssia tai mikä se oli. Kenen vastuu tai syy on, jos on opiskellut itselleen vuosien koulutuksen, jolla ei pysty hankkimaan oikein missään taloussuhdanteessa riittävää toimeentuloa? Aikuisen itsensä, sydämen tai omantunnon mystisen ohjausäänen, vanhempiensa, kaverien paineen, koulun opon; kenen vika?

 

Jos olisi Erikoisjoukot-tyyppinen työllisyysvirkailija, niin muutama kysymys riittäisi tilannekatsaukseen ja jatkosuunnan osoittamiseen. 

Yks: miks sä olet täällä, onko sulla jotain rahaksi muutettavaa osaamista, jolle on markkinoilla kysyntää ja maksukykyisiä ostajia? Jos on muttei tällä paikkakunnalla, soita muuttoauto. 

Jos sulla ei ole hyödyllistä osaamista, hanki sitä. 

Kaks: jos sua ei kiinnosta tai et pysty opiskelemaan, sitten muutosvalmentajalle tai terveydenhuollon suuntaan. 

Jos nämäkään ei nappaa, sitten palaat kompuroimaan sinne koko ajan kiristettävään tukiviidakkoon. Seksi- tai rikosalaa voi testata.

 

Idealistisessa maailmassa jokainen saisi olla ihan mitä tahtoo ja tehdä vain mitä haluaa. Rahaa tulisi jokaiselle kuin sähköä pistorasiasta, sitä vain jotenkin tulee. Kun tätä poliittista mielikuvaa katsoo, niin sivusilmällä näkee, miten samalla kansalaispalkkakedolla sudet ovat syömässä lampaiden kanssa yhdessä ruohoa. (Tai kannabistuotteita.) 

Ajatushimmelistä puuttuvat ainoastaan käytännön realismi sekä vastuu itsestä ja omasta elämästä.

 

Tiedän omakohtaisesti, mistä tässä kirjoitan. Jälkiviisauskohtauksissa on tajunnut, kuinka paljon sitä on tupannut olemaan aivan väärässä. Vähän kuin laiskiainen perse edellä bambupuussa vitisemässä kui o kiipustamine vaikkia ja raskast. Noh, osaltaan elämä on sepänhommaa, omien lähtökohtien ja käsitystensä nakuttelemista suoraksi, toisenlaiseksi.

 

Suomella on mennyt talouskasvun puolesta heikosti, monen mielestä finanssikriisistä 2009 asti ja se säteilee joka alueelle. Voisiko yksi taustasyy olla, että sieltä asti on elelty silmälaput ohimoilla helppoja hyviä aikoja ja askarreltu liikaa pehmeiden arvojen kivoja ongelmia? Ja nyt alkaa ne viimeisetkin pikkarit olla humanisteilta rikki ja siellä sun täällä on pakko pohtia otsikon kehotetta. Ajat ovat ympärillämme toisenlaiset.

 

Kirjoittaja asuu Turussa muttei ole turkulainen

Työttömät rakenteellisen rasismin kohteena

Mielipidekirjoitukseni Turun Sanomissa 4.5.2017.
Linkki täältä.

Hallitus pyrkii uutterasti puhdistamaan työttömyystilastoja. Oikeistolaiset puolueet tekevät oikeistolaista työttömyyspolitiikkaa, eipä siinä mitään. 

Niissä hyväosaisten arvoissa työttömyys on asenteellisesti yksilön oma syy, ja yhtenäiseksi joukoksi niputetetut työttömät ovat laiskoja ja heitä joudutaan elättämään muiden rahoilla. Siksi heitä pitää ohjata tekemällä niiden työttömien olot sietämättömiksi. 

Toteutustapojen takaa kuultaa 1950-lukulaiselta näyttävä ihmiskäsitys, joka uskoo että rankaisemalla, pakottamalla ja valvomalla ratkaistaan myös työttömien kysymys.

Esityksissä on muun muassa, että korvausta työttömyydestä vähennetään, jos työtön ei käy töissä. Kolmen kuukauden aikana työttömällä tulee olla 18 tunnin työviikko, jonka tunnit voi jakaa enintään 4 viikon ajalle. Eli tulee olla työssä käyvä työtön, mikä on mahdoton yhtälö.

Tai tulee osallistua työllistämistä edistäviin palveluihin, joita ovat muun muassa palkaton työkokeilu, palkaton kuntouttava työtoiminta ja niin kutsutut pakolliset hippaleikit.

Aktivointiyrityksille on myönnetty 50 miljoonaa euroa, mutta järkevään tukityöllistämiseen ei ole varoja osoittaa, vaikka rahaa löytyisi miljardien yritystuista. 

Uusin esitys on työttömien pakollinen raportointivelvollisuus 7 päivän välein, mikä tarkoittaa miljoonia raportteja. 

Voi nyt stasi sentäs! 

On hyvin vaikea selvittää, paljonko Suomessa todellisuudessa on työttömiä ja avoimia työpaikkoja.

Työpaikkoja on ilmoitettuna noin 19 000. Maaliskuussa Tilastokeskuksen mukaan oli 260 000 työtöntä ja TE-hallinnon taskulaskimessa 317 300 työtöntä. Näistä puuttuvat muun muassa tilastojen ulkopuolella elävät, piilotyöttömät, karenssille pudotetut, pätkätyöläiset, tukitoimenpiteissä olevat sekä työkokeiluissa ja TE-koulutuksissa olevat. 

Uusilla mahdottomilla vaatimuksilla lakaistaan suuri määrä ihmisiä TE-tilastoista karensseille ja alennetun toimeentulotuen maton alle. 

Työttömien psyykkistä nujertamista tehdään paikoin suurella innolla. Hyvien ihmisten syrjivä ihmisviha etsii kohteensa: maahanmuuttajat, avioliittohomot ja työttömät ihmiset. 

On merkillistä, miten hiljaa ay-liikkeet ovat tästä työttömien ankarasta kohtelusta. Niillä olisi hallussaan todellista vaikutusvaltaa, mutta katselevat muualle. Keskittyvät palkansaajien aristokratian etujen turvaamiseen ja suut on ilmeisesti ostettu hiljaisiksi. Se siitä palkansaajaluokan solidaarisuudesta.

Virallinen Suomi juhlii 100-vuotista taivalta teemalla "Yhdessä". Tämä työttömiin kohdistettu rakenteellinen rasismi on siinä valossa todella irvokasta. 

Eriarvoisuuden kuiluja kaivetaan urakalla. Eipä sen kohutun teloituskolikon kansalaissodan henki kovin kaukana leiju tästäkään ajasta.

Entä vaihtoehto suhdanteisiin, joissa melkein kuka tahansa voi milloin tahansa saada työttömän C-luokan statuksen? 

Etsivän nuorisotyön toimintamalli perustuu siihen, että ollaan nuoren puolella ja tarjotaan osaamisapua ilman, että selän takana on karensseja tai muita peukaloruuveja. Yksinkertainen ja edullinen malli, jossa ihminen kohtaa ihmisen yksilöllisesti ja keskinäiseen luottamukseen perustaen.

Sovellettuna tämä toisi positiivisia tuloksia myös TE-sektorille ja purkaisi valtavan määrän turhaa kontrollityötä. Varsinkin nyt, kun kasvava talous vetää ylöspäin ja luo uusia toimeentulon mahdollisuuksia. 

Marko Laihinen

Taide- ja kulttuuripuolen sekatyöläinen

Vanhaa nahkaa

(Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 19.9.2014)

Suvella kun oli pirullisia helteitä, yks miäs totesi hikoilustaan: ”ko o vanh nahk jo, ni ei oikken pirä enä vettäs.” Onneksi kuumuus jäähtyi ohi, ja alkusyksyn parhaat ilmat ovat täällä.  Vuosien kokemuksen myötä oman termostaattini ”hyvänmeiningin” yläraja on siinä 25-asteessa. Kun menee yli, alkaa tämä hanu kypsyä.

Vanhaa nahkaa pitkin on hyvä tassutella eläkekeskusteluun. Hairahduin epähuomiossa jopa A-Talk -ohjelmaa katsomaan. Perinteinen vastakkainasetelma on edelleen kierteet naristen kiinni pultattu: työnostajapuoli sanoo, että eläkeikää on nostettava. Työnmyyjäpuoli vastaa, ettei nykyisilläkään rajoilla pärjätä, vaan työssäjaksamiseen ja työhyvinvointiin on panostettava. Aiheeseen kietoutuu lisäongelmina, että nykyihmisten elinikäodote on kasvanut (liikaa). Työttömyyslukema on noin 450 000 - riippuen toki tahosta, miten todellisuutta tilastoilla vääristellään. On kestävyysvajetta ja muutakin. Ohjelma-aika muodon vuoksi vähän kränäiltiin, lopussa kaikki hyvin, ja mitään edistystä mihinkään suuntaan ei tapahtunut.

Yksi ratkaiseva näkökulma jäi kokonaan puhumatta tai esilletuomatta. Eläkeasioissakin tulisi jokaisen ihmisen tilannetta kyetä tarkastelemaan henkilökohtaisesti, yksilötasolla. Edelleen puhutaan vain yleisellä tasolla massojen liikuttelusta, ja silloin mennään joka tapauksessa metsään. Yhtenäisiä massoja ei enää ole, vaan yksilöllisyyden aika.

Mitä tuumaa työtön vaatimuspuheista, että eläkeikää ja työaikaa tulisi nostaa? Tai hän, jolla on ollut paikat paskana jo muutaman vuoden, mutta jatkaa vaan pitäisi? Tai hän, joka selviää nykytyöelämän vaatimuksissa vain pillereillä tai viinaa tissuttamalla?

Ihmisillä, joilla on eri syistä kertynyttä varakkuutta, heillä on toki mahdollisuus maksaa mm. yksityistä eläkevakuutusta ja hankkia rahalla itselleen yksilöllistä kohtelua. Olkoot he onnellisia onnellisessa asemassaan vailla vähävaraisempien kateutta.

Toinen asia. Lähiaikoina olen tavannut eri yhteyksissä henkilöitä, joilla on upean ihmisyytensä ympärillä liian vanha nahka, ja sen takia ei pääse enää työelämän ovesta sisään. Halu ja tahto olisi erittäin suuri.  Korkeasti koulutettuja, monipuolisella kokemuksella ja sitkolla – ei kysyntää markkinoilla. Päiväys mennyt vanhaksi. Heippa. Ja heikentyvälle eläkkeelle matkaa on vuosia. Tämä jana on kurja, ja epäoikeudenmukainen. Ikääntymistä kun ei itse valita.

Eläkepommia olisi puhua ääneen enemmän tästä jyrkkenevästä suomalaisesta ikärasismista. Ja samalla suositella tulevaisuuttaan miettivälle nuorelle sellaisia elinkeinoja, ammatteja ja asemia, joista ei väistämätön ikääntyminen lyö kovin helposti laudalta.

Kirjoittaja on Turussa asuva aika vanha nahka.