Näytetään tekstit, joissa on tunniste Henri Aitakari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Henri Aitakari. Näytä kaikki tekstit

perjantai 30. kesäkuuta 2023

Jazzkukko tapahtuu talkooenergialla

 Juttu julkaistu Laitilan Sanomissa 30.6.2023

Tänä vuonna Suomen svengaavinta festivaalia järjestetään Laitilassa jo yhdeksättä kertaa. Alusta asti tämän mittavan ja monipuolisen tapahtuman järjestäminen on vaatinut esiintyjiä,  tapahtuma-alan ammattilaisia sekä lukuisan määrän vapaaehtoisia työntekijöitä.

Lähtölaukauksena kaikelle toimi Kari Antilan äänestys Vuoden kukoksi Munamarkkinoilla vuonna 2014. Samalla kuoriutui ideoita Laitilan omasta musiikkitapahtumasta ja Jazzkukko ry perustettiin saman vuoden elokuussa. Puheenjohtajaksi tuli Henri Aitakari. Yksi alusta asti mukana olleista on Hanna Lehtonen.

Saarin Päivi pyysi palaveriin ja siellä oli vanhoja koulukavereita Kari ja Salkon Totti. Eri tehtäviä mietittiin ja sieltä saakka vastuullani on ollut Jazzkukko-paitojen ja muiden oheistuotteiden myynti. Ja minulla on se kauppa aina auki vaikka meseviesteillä.

Hannan mukaan monenlaista on tullut koettua, mutta ne ovat vieneet tapahtumaa eteenpäin. Ja vuosien saatossa on saanut kuulla upeita kotimaisia ja ulkomaisia esiintyjiä.

– Mieleenpainuvin on ehkä ollut meksikolainen Luiz Marquez, toivottavasti hänet saadaan pian uudelleen esiintymään.

 

Jussi Perkkola kuuluu myös heihin, jotka ovat olleet mukana rakentamassa festivaalia alusta asti.

– Kun Kari valittiin Vuoden Kukoksi ja hän lupasi antaa vastapalvelukseksi jotakin Laitilalle, niin päätin, että siinä haluan olla mukana.

Nyt on Perkkolan mukaan jo kiva muistella, mutta sitä se ei ollut silloin ensimmäisenä vuonna, kun he omalla väellä yön pimeydessä ja kylmissä oloissa purkivat alueaitaa ja siivosivat kirkkopuistoa aamuksi. Sittemmin pystytyksestä ja siivouksesta päävastuun on kantanut Jyskeen ringetteporukka.

Yritystä ja erehdystä on mahtunut matkan varrelle, mutta kokeilujen kautta on löytynyt pysyvääkin hyvää.

– VIP-ruokailua ehdotin mukaan jo aiemmin ja se toimi hyvin. Ja nyt kun se on paikallisen yrittäjän Poukanvillen toteuttamaa, se on ollut erinomaista.

Ja jos joskus lykästäisi, Jussin toive Jazzkukon lauantaihin olisi J. Karjalainen.

 

Muistilista jos aiot järjestää uuden festivaalin

Kun jokseenkin nollasta lähdetään liikkeelle rakentamaan uutta festivaalia, yksityiskohtia on tekemislistalla valtavasti. Muun muassa luvat, tilat, rahoituksen hankinta, Helistölän helpotukset, yhteistyötahot Laitilassa ja muualla, turvallisuus- ja pelastussuunnitelmat, vakuutukset, artistisopimukset, kuljetukset ja roudarit, ruokailut ja majoitukset, Pekosen lava- ja äänentoisto, markkinointi, lipunmyynti, ensiapu ja vielä, mistä sähkö festivaalin pistorasiaan. Plus paljon muuta. Ja kymmenittäin talkooväkeä vipeltämään eri käytännön töihin.

 

Pasi Iivanainen on ollut useamman vuoden tekemässä ja jeesailemassa siinä missä tarvitaan. Tommi Aaltosen kanssa hän on isossa vastuussa siitä, että lavalla ovat tarkan aikataulun mukaan oikeat kamat ja niille oikeat artistit.

– Yllättäviin tilanteisiin pitää olla valmis, mutta meillä on siellä backstagella mukava porukka. Ja paljon on ollut hyviä kuunneltavia bändejä vuosien mittaan.

Välillä toki ehtii artistien kanssa juttelemaankin. Pasille mieleen jääneitä ovat olleet muiden muassa Maarit ja Sami Hurmerinta.

 

Mimmi Junkola hoitaa Jazzkukon taustavoimana valtavan määrän niitä yleisölle näkymättömiä käytännön työtehtäviä. Kevät ja itse festivaaliviikko on kiireistä, mutta tekemistä riittää pitkin vuotta.

– Kokeilemisen kautta tässä ollaan tapahtumaa uskallettu kehittää, vaikka riskit lähtevät jo säästä, että millaista sattuu osumaan. Mutta vaikka silloinkin oli tosi kylmää kun Broadcast oli täällä, niin ihmisillä oli silti hyvä fiilis.

Tämän vuoden artistikattaukseen Mimmi on tyytyväinen ja hänelle odotetuin on Ladys First Big Band, jolla solisteinaan Osmo ja Heini Ikonen.

– Talkooporukka on korvaamaton apu ja hyvän tunnelman luoja festivaalin toteuttamisessa. Olen samaa mieltä myös siitä, että tämä sopivankokoinen Laitilalle. Ei se saa liian suureksi kasvaakaan, koska silloin samalla katoaa se tietty Jazzkukon omaleimaisuus.

 

Jazzkukko-festivaalin 2023 ohjelma

 

 Jazzkukon taustalta löytyy paljon vapaaehtoistekijöitä, tähän kuvaan saatu kevätpalaverista osa heistä. Kuva: Joona Aaltonen

 

lauantai 4. helmikuuta 2023

The Yellow Mellow Band: Ballad of Cody White

 Juttuni julkaistu Laitilan Sanomissa 31.1.2023

 

Kuuntele levy Spotifyssä.

Kappale Hangin´Around Too Long YouTubessa.


Rujonraikasta rokkia ankeisiin aikoihin

The Yellow Mellow Band: Ballad of Cody White

 

Jo vuonna 1989 Laitilassa perustettu The Yellow Mellow Band on julkaissut pitkään odotetun uuden albuminsa. Juurimusiikin ja eteläboogien musiikillisille kartoille sijoittuvaa bändiä on lähivuosina voinut hyvissä tilaisuuksissa nähdä keikoillakin. Näiden uusien kappaleiden kyydittämänä jatkossa toivon mukaan enemmänkin.

– Niin, on tämä levynteko ollut vähän sellaista vanhojen äijien kähjäämistä, toteaa vocalisti P.J. Laihonen albumin syntysyistä.

– Vähän kuin että tavattiin Tena-hyllyn edessä ja mietittiin, että pitäisikös sitä vielä ruveta tekemään levyä.

 

Mutta hyvä oli että tuli ryhdyttyä ja tuli tehtyä. Musiikillisesti yllättävän monipuolinen biisien Ballad of Cody White -kokonaisuus kulkee ja tarjoaa kuulonäkymiä kuin V8-avoauton takapenkillä istuisi ja aurinkoisia valtatien maisemia katselisi. 

Mielenkiintoisena poimintana mainittakoon, että Raven -kappaleen on Jussi Piirainen tehnyt jo 90-luvulla. Kyseessä on eräänlainen aikakapselissa tähän päivään elävänä säilynyt biisi. Vierailevana tähtenä lisää laulullisia jenkoja tälle biisille antaa tuore tangokuningatar ja musiikillisesti hyvin taipuisa Heta Halonen. Tässä kappaleessa on sitä selkeää hittipotentiaalia.

Kaikki tekstit kirjoittanut Laihonen on sommitellut sanoitukset samaan kattoteemaan. Se on ollut toimiva ratkaisu, joka tukee albumin sisällöllistä yhtenäisyyttä ja luo isomman kokonaisuuden. Kappaleet kertovat tarinoita kuvitteellisen Cody White -nimisen kaverin elämästä. Biisit ovat erilaisia otteita tyypin elämästä, jossa mm. helpon rahan tavoittelu johtaakin monenlaisiin asioihin ja vaikeuksiin. 

 

Musiikkiala myllertynyt lähes kokonaan

Bändin toisen kitaristin ja julkaisuasiainhoitaja Henri Aitakarin kanssa jutellessa tulee ilmi, miten paljon bändi- ja musiikkikulttuuri on muuttunut. Kun kelataan jonkin matkaa taaksepäin, silloin vielä ei-niin-tunnetuillekin bändeille oli keikkakysyntää ja keikoista myös maksettiin. Nykyään ei, ja harvat isot nimet putsaavat kaikki pöydät rahamurusista entistä puhtaammiksi. 

Aikanaan bändit tekivät LP-levyn, jota sitten myytiin ja ostettiin. Nykyään levymyynnin osuus on hyvin vähäinen ja lähtökohta on se, että musiikki on ilmaiseksi kuunneltavissa. Jossain määrin myös musiikillinen luova työ on "vain" myytävää liimaa mainostajille. Tekijät saavat rahallisia rojalteja digitaalisista kuunteluista ja radiosoitoista. Tähän ympäristöön oli The Yellow Mellow Bandinkin sopeutuminen.

– Albumi julkaistiin Spotifyssä, mutta siitä tehtiin myös fyysinen CD-levy, jota saa hankittua ainakin bändin jäseniltä. 

Nykytrendien mukaan julkaistiin pari päänavausbiisiä singleversioina ennen kokonaisuutta.


Mutta internetin kautta on periaatteessa ikkunat joka puolelle maailmaa avoinna soiton kuulua Laitilasta saakka, ja niin vain tieto The Yellow Mellow Bandin musiikista on jo kulkeutunut Saksaan ja Ranskaanjuurimusiikin radioasemille.

Ja kun huomioi bändin aikaa kestävän musiikillisen tyylilajin, P.J. Laihosen sarkastisen loppukommentin ymmärtää oikein:

– Sitä me tässä vaan ollaan peljätty, että tämä menee pois muodista ennen kuin ehditään julkaista.

Ei muuta kuin lykkyä levylle ja perinteistä levynjulkistuskeikkaa odotellen.

 

The Yellow Mellow Band : Ballad of Cody White

P.J. Laihonen: laulu

Jussi Piirainen: kitara, slidekitara

Henri Aitakari: kitara

Sami Soini: basso

Kimmo Jokila: rummut, taustalaulut

 

lisäksi studiolla:

Tuomo Vähä-Pesola: koskettimet

Heta Halonen: laulu Raven -kappaleella

 

 

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

RED CHAIR JAZZ

Olen tässä kevään aikana valmistellut yhteistyössä Henri Aitakarin ja Leena Ritva Koskisen kanssa teosta, joka yhdistää musiikkia, videotaidetta ja fyysistä performanssia. Teos on luotu yhteistyöllä alusta asti - livenä tapahtuvalle vuorovaikutukselle on tietoisesti jätetty myös oma tärkeä liikkumavapautensa.

Video on tuotantoani ja siinä on muutamia aforistisia ankkureita myös Halokehrät-kirjaani.

Aitakarin kanssa olemme soittaneet yhdessä 1980-luvun loppupuolelta asti, eniten olemme tehneet keikkoja Kokeelliset Uuspelimannit -nimikkeellä. Omia kappaleita.
Olimme useita vuosia myös Laitilan Louhenlinna -linnaravintolan ns. housemuusikkoina.

Suomessa ja ulkomailla esiintyneen Leena Ritva Koskisen tapasin ensimmäistä kertaa tuolloin performanssitaiteen läänintaiteilijana työskennelleen Leena Kelan organisoimalla Esiintymistekniikan työpajalla Kutomolla 3.-7.3.2014. Samainen viiden päivä kurssi on poikinut myös muita eri taidelajien raja-aitoja ylittäviä uusia yhdisteitä.
Monitaiteisuudella on syynsä ja tarpeensa nykyisenkaltaisessa kehityskulussa.

RED CHAIR JAZZ -teos on nyt valmistunut, ja ensimmäinen veto meillä oli Barker-teatterin Incognito-illassa 30.5.2015. Kuvia sieltä ohessa, ja ne on ottanut Saara Suvitie.

Seuraava esiintyminen on Titanikissa 5.6. klo 18:00, ja kolmas varmistunut keikka on elokuussa Laitilassa, Jazzkukko-festivaalien sunnuntaissa Kustaa Hiekan Lukutuvassa.


Marko Laihinen, Leena Ritva Koskinen ja Henri Aitakari.