Disko jumputti välkkyen maailmalta Laitilaan

Juttu on julkaistu alunperin Laitilan Sanomien 90v. -juhlaliitteessä 27.10.2015

  

John Travoltan tähdittämä Saturday Night Fever elokuva vuodelta 1977 nosti diskomusiikin valtavirtaan ja levitti ilmiön maailmanlaajuiseksi. Pienellä viivellä se saapui myös Laitilaan. Urheilutalon nuorisokellarissa eli Poterossa diskoja pidettiin ainakin vuonna 1980 – SPR ja Nuorisolautakunta järjestäjinä – mutta isommat kuviot alkoivat myöhemmin.

DJ:t Kimmo Kuusimäki ja Leevi "DJ Liivai" Parsama
soittamassa levyjä Uudenkaupungin Pursiseuralla 1984.
(Kuva: Leevi Parsaman arkisto)

    Diskomusiikista innostunut Leevi Parsama, eli ”DJ Liivai” muistelee, miten hän koulun myötä tutustui Kimmo Kuusimäkeen, Saaren Tapsaan sekä Mikko ”Megawatti” Virtaseen, jotka taas olivat kiinnostuneita diskotouhuun liittyneestä elektronisesta puolesta. Osasivat pätevästi rakennella valojärjestelmiä ja laitteita musiikintoistoon.  Tuo alaikäinen porukka löi hynttyitä diskon nimissä yhteen, ja ilman mitään ulkopuolista mallia 1981 alkoivat ensimmäiset heidän järjestämänsä diskot koulun liikuntasalissa. Pienempiä luokkadiskoja oli toki jo aiemminkin järjestetty. Suosiota tuli.

    – Noin 15 illan jälkeen siirryttiin sitten pitämään diskoja Urheilutalon yläkertaan ja aikamoisella riskillä, kun toimittiin myös järjestäjinä. Parhaimpina aikoina sali oli täynnä, eli useampi sata kävijää, Parsama muistelee.

    SPR oli näissäkin diskoissa mukana apujärjestäjänä, ja saatuja tuloja käytettiin toimintaan ja uusien vehkeiden hankintaan.

    Kiistatta näillä hyvin järjestetyillä diskoilla on ollut suurta merkitystä silloiselle nuorisolle. Ainut ongelma oli se, että osa jengistä veti tietenkin häppää Urheilutalon ulkopuolella ja siitä syntyi joskus erinäisiä häiriöitä.

    Timo Grönlund oli laitilalaista diskopuolella aktiivinen, ja järjesti porukalle ykköshittejä sinkkuina suoraan Englannista. Hänen johdollaan Vakka-Suomessa toimi yhteistyö hyvin, ja DJ:t lainasivat kalliita levyjä toisilleen. Muurisen Lasse Ugista kävi opettamassa DJ-kuvioita. Grönlund tekikin tiskijukan töitä ammatikseen useamman vuoden.

    Laineen talo oli myös diskomiesten tukikohta, heillä oli sieltä yksi huone ja kaikenlaista yya:ta toteutetiin bändiväen kanssa. Paikallisissa ravintoloissa järjestettiin myös diskoteekkejä.

    – Mutta kyllä ne Kirikalliolla pitämämme diskot nousevat isoimpana esiin ja ajaa muiden ohi. Siinä vaan kävi jotenkin niin, että nuoriso vei sen paikan, ja tanssipuoli jäi pienempään osaan.  Siellä oli hyvä meininki ja paljon porukkaa, Parsama toteaa.

Vakka-suomalaisia diskoteekkien pyörittäjiä yhteispotretissa joskus 1980-luvulla.
(Kuva: Leevi Parsaman arkisto)

Seuraavan sukupolven DJ:t astuvat kehiin

Jossain kohden 90-lukua Urheilutalon iso diskotoiminta hiipui, vaikka se oli monena vuonna hyvä varainhankintakeino luokkatoimikunnille. Diskot siirtyivät pienimuotoisempina kouludiskoihin, uimahalliin, nuorisotalolle ja paikallisiin ravintoloihin. Mutta tuli myös uusia spiikkaajia tanssittamaan värivalojen välkkeisiin väkeä. Tunnettuja ovat mm. DJ Mikro eli Mikko Koistinen, jonka kautta tekijärinkiin pääsi sisälle myös Ville Viitanen eli DJ Wille.

­    – 80-luvun puolivälissä Potero oli diskoelämän mekka, ja siellä kävin ekan kerran varmaan kymmenvuotiaana, Viitanen muistelee. – Näin ensimmäisen kerran savukoneen ja strobovalon Baltimoran ”Tarzan Boyn” ulvoessa niin, että se jytisi päässä vielä koko seuraavan yön.  

    Siitä alkoi innostus ja ahkera miksausharjoittelu. Lopulta harrastuksesta tuli Viitaselle puolivahingossa sivutoiminen työ. 1500 keikan jälkeen hän lopetti laskemisen ja teki sen jälkeen vielä vuosia keikkoja. Jossain vaiheessa hän ryhtyi työllistämään pikkuveljeään Jonnea DJ-hommiin yhä enemmän.

    – Laitilalainen diskokansa oli itse asiassa erittäin aikaa seuraavaa ja aina sai satikutia, jos ei ollut kartalla mitä maailmalla kuunneltiin. Myös ikähaarukka oli aika leveä, kun lattialle mahtuivat sulassa sovussa juuri kapakkaikään päässeet keski-ikäisten daamien seuraksi. Vakioasiakkaiden toiveet osasin lopulta ulkoa ja laitoin ne automaattisesti jonon jatkoksi toivelistaa toteuttaessani.

    DJ Willen viimeisimmästä keikasta on jo yli viisi vuotta, ja keikalle ei ole lähtenyt vaikka pyyntöjä ysäribileiden seremoniamestariksi on tullut. Toisaalta, autotallin hylly notkuu satoja tuon ajan levyjä, että parempi sanoa never say never.

    – Kyllä tosiaan 80-90 –luvuilla diskot olivat hyvin suosittuja Laitilassa, muistelee myös liikuntasihteeri Ilkka Simola. Silloin Jyskekin järjesti monena vuonna diskoja ja luokkatoimikunnat olivat innokaasti mukana.

    – Mutta sen jälkeen on ollut hiljaista, ja isoja avoimia diskoja ei kaupunkikaan ole enää järjestänyt moneen vuoteen. Kouluissa pienempiä diskoja pidetään toki edelleen, Simola toteaa nykytilanteesta.

    Paikallisissa ravintoloissa täysikäisille on edelleen tarjolla nykyaikaiseen malliin ainakin diskohenkistä tanssimeinkinkiä.