maanantai 30. maaliskuuta 2015

Runoilija. / VOIMA -lehti / Osa 2: Reetta Pekkanen


Tänään ilmestyneessä Voima-lehdessä (3/2015) Runoilija. -palstalla haastattelussa
Reetta Pekkanen. Hänen esikoisteoksensa Pieniä kovia nuppuja (Poesia 2014) sai vuoden 2015  Tiiliskivi -palkinnon.

Lisäys: 23.10.2015 kirja sai Katri Vala -palkinnon.

Hanki siis lehti käsiisi ja lue tavalla ja toisella ajankohtaisen runoilijan mietteitä!

Juttu luettavissa myös täältä, sivu 49 ja tästäkin:


Esikoisteoksesi Pieniä kovia nuppuja (Poesia 2014) sai Tiiliskivi-palkinnon, jonka tarkoitus on nostaa arvokkaaksi koettua teosta ylemmäs valtavirtaan. Mitä viestiä kirjallasi on valtavirralle?
Lähtökohtaisesti kirja on henkilökohtainen selonteko, mutta ehkä siinä on tiettyä hädän jakamisen tarvetta. Yhteinen ympäristö ja huoli siitä elää runoissa vahvana.

Runosi elävät luontoaiheissa – jos avaat kirjasi keskeltä, kuvaile millainen valokuva siitä aukeaa?
Teollisuusrakennuksia, joiden päälle on kasvanut jo sammalta. Vaikka luonto on joutunut kaupungin keskelle, niin silti se puskee sieltä esille.

Mistä omat juuresi luontoon ovat syntyneet?
En ole kaupungista kotoisin, vaan Outokummusta. Siellä on hieman erilaista kuin Hämeenkadulla Tampereella. Metsä on ollut tärkeä paikka lapsesta asti. Ehkä sen takia miellän luonnon osaksi omaa itseäni.

Runosi lävistää teräsvaijerina yksilön ankara tietoisuus ympäristön ja ihmisen repaleisesta tilasta – mistä asioista huuhtoutuu aitoa tulevaisuudenuskoa runoilijan rantaan?
Kun täällä kerran ollaan, täytyy pitää kiinni läheisyydestä ihmisiin ja muihin luontokappaleisiin. Rakkautta ei saa pyyhittyä pois vaikka on sitä kuonaakin.

Miten runoilija liimaa onnistuneesti yhteen eko-eettisyyden ja markkinatalouden? Jos olisi valta niin kuin on mieli?
Vaakalautaa pitäisi keikauttaa toiseen suuntaan – nyt markkinatalous määrää ja luonto on vain sille resurssia. Meidän tulisi saada aikaan konkreettiset rajat, joita ei voisi enää ikuisesti venyttää. Suunta pitäisi olla takaisin paikallisempaan, eristäytymättä kuitenkaan muusta maailmasta.

Pääaineesi yliopistossa oli suomen kieli. Mihin kylmiin asioihin nykyinen suomen kieli on tarttunut liikaa kiinni ?
Vastustan kysymyksenasettelua. Kielet ovat siitä ihania, että ne kukoistavat säännöistä välittämättä siellä, missä niitä tarvitaan.

Mainitse kolme kaunista suomen kielen sanaa?
Halu. Saapastelu. Miau.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Juuri nyt aurinko paistaa, mitä teet?
Lähden koirieni kanssa metsään.



Muutamat valitut sanat

tuuli on irrottanut muurahaiset maasta
Varjot,  joita muodostuu aina samassa kohdassa siltaa
vedenalaiset valonheittimet kun kävelen kotiin

Nyt kun on niin, että meidän on joka tapauksessa kuviteltava
tulevaisuus

kun valot palavat joka tapauksessa läpi yön
olen aika varma että tuntuu joltain
ja kävelen kotiin.    Rastas laulelee,


                               irrallaan tuulessa pikkuinen sukupolvi





Tilaa kirja täältä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti