Toukokuussa Wienissä pidettävissä Euroviisuissa
Suomea edustaa punk-bändi Pertti Kurikan
Nimipäivät kappaleella Aina mun pitää.
Näin siivitti selkeät äänestyslukemat. Yhtyessä
soittavat Sami Helle basso, Toni Välitalo rummut, Kari Aalto laulu ja kitaristina on Pertti Kurikka.
Yhtyeen alkujuuret löytyvät vuodelta 2009, jolloin kehitysvammaisille
palveluja tuottava Lyhty -yhdistys järjesti taidetyöpajan, jonka kautta
soittajamiehet löysivät toisensa. Yhteinen, aivan oman musiikin bändi syntyi. Sittemmin
on tullut legendaarista jälkeä, mm. Kovasikajuttu
–dokumenttielokuva ja paljon energisiä livekeikkoja kotimaassa ja ulkomailla.
Itse sain punkkiin ja uuteen aaltoon ”pakkokasteen” Ytön kylässä silloin
70 –ja 80 –lukujen taitteessa. Isoveli ja saman ikäluokan kaverinsa niitä silloin
tuoreita musiikinlaatuja kuuntelivat. Paljon ja kovalla volyymilla. He tekivät
kotistereoihin ja putkiradioihin piuhapatentteja, että saattoivat itsekin
rämpyttää sähkökitaroilla sinne vimmaisaan spirittiin mukaan.
Pertti Kurikan Nimipäivien
punk on kaikin puolin todella hyvää laatua. Ja mikä tärkeintä, mielestäni he
toteuttavat täydestä sydämestä sitä punk-musiikin yhtä perussanomaa: vituttaa
niin saatanasti kun ulkoapäin ohjaillaan tätä mun omaa elämää!
Samalla tässä sopimattomassa punk-rytäkässä saavat pitkää nokkaa ne
poliitikot ja korkeavirkamiehet, jotka ovat maksaneet miljoonia hienosta ja
kauniinmyyväksi hiotusta Suomi -brändistä.
Toivon mukaan jotain ottavat opikseen myös ne pallopäät, jotka ovat
kehdanneet julkisesti torjua kehitysvammaisten tulon sinne omalle
asuinalueelleen – koska ”sen oman asunnon rahallinen arvo laskee ja muutoinkin
asuinalueemme status kärsii.” Joo-o.
Virallisella Suomella ja monilla sen kansalaisilla on suuria vaikeuksia
hyväksyä erilaisuutta ja epäsovinnaisuuksia. Heikentyvä taloustilanne
pulpauttelee vähän väliä mediapintaan niitä polttouunille haisevia todellisia
ajatuksia. Koventunut suvaitsemattomuus on sitä todellista ja epäinhimillistä
Suomi -fiilistä, minkä tietävät omassa elämässään ne, jotka saavat muulta laumalta
sitä monoa päähänsä. Kehitysvammainen, työtön, vanha, syrjäytynyt, alkoholisti,
maahanmuuttaja, luuseri, köyhä, lihava, mielenterveyspotilas…
Veikkaan, että Pertti Kurikan
Nimipäivät voittaa Euroviisut tänä vuonna. Ja vaikka näin ei kävisi, joka
tapauksessa nämä neljä ihmistä ovat jo nyt työntäneet puolestamme
lajitoveriempatian tietä paljon leveämmäksi Suomessa ja maailmalla. Erittäin
kunnioitettavaa. Ei kun päätyyn asti jätkät vaan ja tiukasti sillä omalla
asenteella!
Kirjoittaja on Turussa asuva kirjoittaja,
joka haaveilee pappaluokan punk-bändin perustamisesta
Pertti Kurikan Nimipäivät: Aina mun pitää KLIKSPUNKTÄÄLTÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti