perjantai 6. maaliskuuta 2015

Päätyyn asti, Pertti Kurikan Nimipäivät!

(Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 6.3.2015)




Toukokuussa Wienissä pidettävissä Euroviisuissa Suomea edustaa punk-bändi Pertti Kurikan Nimipäivät kappaleella Aina mun pitää. Näin siivitti selkeät äänestyslukemat.  Yhtyessä soittavat Sami Helle basso, Toni Välitalo rummut, Kari Aalto laulu ja kitaristina on Pertti Kurikka.

Yhtyeen alkujuuret löytyvät vuodelta 2009, jolloin kehitysvammaisille palveluja tuottava Lyhty -yhdistys järjesti taidetyöpajan, jonka kautta soittajamiehet löysivät toisensa. Yhteinen, aivan oman musiikin bändi syntyi. Sittemmin on tullut legendaarista jälkeä, mm. Kovasikajuttu –dokumenttielokuva ja paljon energisiä livekeikkoja kotimaassa ja ulkomailla.


Itse sain punkkiin ja uuteen aaltoon ”pakkokasteen” Ytön kylässä silloin 70 –ja 80 –lukujen taitteessa. Isoveli ja saman ikäluokan kaverinsa niitä silloin tuoreita musiikinlaatuja kuuntelivat. Paljon ja kovalla volyymilla. He tekivät kotistereoihin ja putkiradioihin piuhapatentteja, että saattoivat itsekin rämpyttää sähkökitaroilla sinne vimmaisaan spirittiin mukaan.

Pertti Kurikan Nimipäivien punk on kaikin puolin todella hyvää laatua. Ja mikä tärkeintä, mielestäni he toteuttavat täydestä sydämestä sitä punk-musiikin yhtä perussanomaa: vituttaa niin saatanasti kun ulkoapäin ohjaillaan tätä mun omaa elämää!

Samalla tässä sopimattomassa punk-rytäkässä saavat pitkää nokkaa ne poliitikot ja korkeavirkamiehet, jotka ovat maksaneet miljoonia hienosta ja kauniinmyyväksi hiotusta Suomi -brändistä.

Toivon mukaan jotain ottavat opikseen myös ne pallopäät, jotka ovat kehdanneet julkisesti torjua kehitysvammaisten tulon sinne omalle asuinalueelleen – koska ”sen oman asunnon rahallinen arvo laskee ja muutoinkin asuinalueemme status kärsii.” Joo-o.

Virallisella Suomella ja monilla sen kansalaisilla on suuria vaikeuksia hyväksyä erilaisuutta ja epäsovinnaisuuksia. Heikentyvä taloustilanne pulpauttelee vähän väliä mediapintaan niitä polttouunille haisevia todellisia ajatuksia. Koventunut suvaitsemattomuus on sitä todellista ja epäinhimillistä Suomi -fiilistä, minkä tietävät omassa elämässään ne, jotka saavat muulta laumalta sitä monoa päähänsä. Kehitysvammainen, työtön, vanha, syrjäytynyt, alkoholisti, maahanmuuttaja, luuseri, köyhä, lihava, mielenterveyspotilas…

Veikkaan, että Pertti Kurikan Nimipäivät voittaa Euroviisut tänä vuonna. Ja vaikka näin ei kävisi, joka tapauksessa nämä neljä ihmistä ovat jo nyt työntäneet puolestamme lajitoveriempatian tietä paljon leveämmäksi Suomessa ja maailmalla. Erittäin kunnioitettavaa. Ei kun päätyyn asti jätkät vaan ja tiukasti sillä omalla asenteella!


Kirjoittaja on Turussa asuva kirjoittaja, joka haaveilee pappaluokan punk-bändin perustamisesta



Pertti Kurikan Nimipäivät: Aina mun pitää KLIKSPUNKTÄÄLTÄ!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti