Jazzilla kirjoitettua elämäkertaa
Tapaan aikanaan Laitilassa pitkään asuneen Mauri Mikkolan kahvilassa
Aurajoen varrella. Sama vilkas ja eloisa persoona kuten ennenkin. Meillä
puheliailla kaiffareilla ajatukset oksittuvat ripeästi asiasta toiseen, ja esiin
muistellut jutut puhkeilevat helposti meluisaan yhteisnauruun. Jotkut vähän katselevat
pitkään, sama se.
Mutta nyt asioiden keskiössä on tuo odotettu, muoviensa
kääröistä kuoriutuva uunituore LP.
– Niin tai tämä on tupla-levy, Mauri korjaa heti alkuun.
Huh, aikamoinen järkäleteos uutta musiikkia jo materiaalinsa
puolesta. Myöhemmin kotona kun siirrän sen tietokoneelle korvalappuja varten,
niin saldoksi tulee 16 kappaletta ja 1 h 23 minuuttia.
Afrikasta alkuun
Teoksen sävellystyö lähti liikkeelle vuonna 2011, jolloin
hän oli vaimonsa kanssa matkustamassa
Afrikassa.
– Ensinäkymiin Nairobissa lukeutui valtava nouseva kuu, joka
nosti mukanaan kaukaisia muistikuvia lapsuuden hetkistä Rauman talvessa. Se oli
sama kuu – ja siinä hetkessä tapahtui avaavia oivalluksia.
Näin alkoi
etenevä, muutaman vuoden kestänyt sävellystyö.
– Kappaleet ovat enimmäkseen puhtaasti intuitiolla
sävelletty.
On hyvin mielenkiintoista kuunnella, miten hän jälkikäteen valottaa
biisi kerrallaan esille niitä merkityksellisiä elämänvaiheitaan, joista kyseiset
kappaleet ovat säveltyneet. Ehdottelen, että onko tässä kyseessä eräänlainen tietyn
ajanjakson musiikillinen elämäkerta, taideteos? Tulkintani saa hyväksyntää
häneltäkin.
Pitkällä tiellä
Albumin nimi Lux Et
Umbra tarkoittaa valoa ja varjoa. Ja vaikka levyllä liikutaan isoissa
linjoissa kirkkaasta tummempia sävyjä kohden, niin omassa elämässään miehellä on
suunta ollut ilmeisen päinvastainen.
Myöhemmin kun olen levyyn ehtinyt kunnolla perehtyä, mietin
sitä musiikillisen matkan pituutta, jonka Mauri on monen muun ohessa tehnyt sieltä
Laineen talon ja Meijerin bänditilojen monentyylisen rockin kirjosta. Rockia,
bluesia, heavya jne. – niitä aikoja yhtään väheksymättä, päinvastoin – ne kuuluvat
elimellisenä osana koko pakettiin ja levyn musiikistakin niitä tunnistaa. Mutta
musiikin opiskelun ja muiden vauhtia rikastavien tekijöiden myötä kitaristin kehityskaari
ylöspäin on ollut huimaava. Ja ammattimuusikon ura on edelleen vahvasti nousujohteinen.
Toki levystä voidaan laittaa taas yksi uusi pojo myös laitilalaisen
bändikulttuurin rintapieleen.
– Ei tämän levyn
musiikki olisi mahdollista ilman näitä kaikkia eri vaiheita. Ja omalta osaltani
mielelläni kiitän Laitilan kaupunkia sen panostuksista ja tuesta
bänditoimintaan.
Niin hyvin tehty kuin
mahdollista
Sanoituksia tai lauluosuuksia ei levyllä ole. Kyseessä on puhdas
instrumentaalilevy – henkilökohtainen taideteos - jossa musiikillinen ilmaisu,
sävelletyt tunteet ja tapahtumat ovat kertojan roolissa.
En ole jazzin
erityisasiantuntija, mutta ei tämä ole ”epämiellyttävän vaikeaa” harrastelijallekaan.
Toki kuuntelevaa syventymistä edellyttää. Sanallista viipalearviointia en tähän
edes yritä; kannattaa hankkia levy ja kuunnella itse.
– Eka levy on
enemmän fuusio/jazzia, toisella puolen mukaan tulee progressiivisuutta lisää,
tiivistää kaikki kappaleet säveltänyt Mikkola itse.
Haastattelun
aikana vuolasta kehua useaan otteeseen saavat levyllä kvintettinä soittaneet muusikot.
Johannes Peltola basso, Hannu Hiltula tenorisaksofoni, Karri Kerkelä rummut ja koskettimia on
soittanut Mikkolan puoliso Kristiina
Karsten. Vierailijana levyllä oli mukana sopraanosaksofoninsa kera Jaakko Martikainen.
 |
| Mauri Mikkola Quintet |
Bändi ei suinkaan jää
elämään pelkästään tähän levytykseen, vaan lähtee myös livekeikoille.
Projekti on saanut Varsinais-Suomen Taiteen Edistämiskeskuksen
tukea ja löytyy digitaalisesta jakelusta mm. iTunesista. Osoitteesta maurimikkola.com sen voi tilata CD-muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti