VOIMA-lehdessä 5/2015 tavalla ja toisella ajankohtaisena runoilijana Harri Hertell.
Haastattelu luettavissa myös täältä, sivu 49.
Hertellin kotisivu, josta voi tilata tuoretta kirjaa Älä häiritse iltaa (ntamo)
Runon pinnasta kimmeltyy omaa kuvaa
Kolmas runokirjasi Älä häiritse iltaa (ntamo 2015) ilmestyi
äskettäin. Mikä sai urbaanin runoilijan lähtemään Lammassaareen kirjoittamaan
luontoromanttisia runoja?
Mökki tuli appiukkoni Teemu Hirvilammen kautta, ja vietin
siellä noin 10 kuukautta, helmikuusta lokakuuhun. Ehkä olin vähän kyllästynyt
kaupunkiympäristön tiettyihin juttuihin, ihmisvilinäänkin. Kirjoittajana halusin
haastaa itseäni uuteen suuntaan, pelkistetyn muodon piiriin.
Miten luonto
puhutteli Hertelliä?
Löysin aikaa kuunnella sitä, mitä on kun pysähtyy aistien
äärelle. Minusta kirjassakin on sitä samaa levollisuutta, joita on Lammassaaren
hetkissä.
Olet tunnettu
hypnoottisen kevyesti etenevistä pitkistä runoista – mistä tämä aforistinen
ilmaisu tiivistyi runoilijaan?
Olen aina pitänyt Risto Rasan runoista, vaikka olen ikäni
asunut Helsingissä. Nyt jo purettu mökki oli pieni ja hyvin yksinkertainen, ei
sähköä ei nettiä. Naputin runot siellä olleella itäsaksalaisella Erica-kirjoituskoneella paperilapuille, jotka
olivat kokoluokkaa pesulakuitti. Ehkä nämä ja silloiset elämäntilanteet
pakottivatkin hallitumpaan, lyhyeen ilmaisuun.
Älä häiritse iltaa -kirjan tekstien asemointi houkuttaa lukemaan
sitä aukeamittain ja runoja ristiin – miten päädyit tällaiseen ratkaisuun?
Kirjoittaessa ei tuollaisista ole tietoinen, mutta se tuli
mieleen, kun ryhdyin konkreettisesti asettelemaan niitä 200 kirjoitettua lappua
järjestykseensä.
Olet ollut
perustamassa Helsinki Poetry Connectionia ja toiminut sen puheenjohtajana, mitä
yhteisölle nyt kuuluu?
HPC:lle kuuluu oikein hyvää, siellä ovat uudet ihmiset
ruorissa ja juttu uudistuu terveellisellä tavalla. Itse olen siinä nyt mukana rivijäsenenä
parinkymmenen muun aktiivin kanssa.
Olet esiintyvä runoilija,
spoken word –artisti, dj – kuvaile onnistunut lavarunokeikka?
Niitä voi olla niin monenlaisia. Jossain, vaikkapa
Helsingissä, se voi mennä niin, että jengi alkaa tanssia kesken keikan. Jossain
muualla taas joku voi tulla keikan jälkeen ohimennen taputtamaan vähän olalle,
mutta yleisö ei osallistu samalla tavalla. Onnistuneella keikalla tuntuu, että
uskaltaa antaa itsestään jotakin: aidosti, rehellisesti.
Runoilijan oma
kysymys ja vastaus siihen?
Miksi runokirjoja pitäisi lukea?
Siksi että ne herättävät tuntemuksia ja runokirjoja lukiessa
on pakko muodostaa mielipiteitä – miksi minä ajattelen tästä näin? Runous on
eräs itsetutkiskelun muoto ja runoutta ei pidä pelätä.
Muutamat valitut sanat
Linnut
karkaavat Tämän jälkeen nukkuu hyvin
on sillä
tavalla hiljaista.
unessa koivun lehdet
värjöttelevät.
Älä häiritse
iltaa
Olin pitkään paikallani
se pukee ylleen ajattelin hämähäkkiä
pikkumustaansa. syömässä
illallista.
 |
| Harri Hertell |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti