EX LIBRIS

14.6.2014 oli Exlibris Aboensis ry:n puheenjohtaja Tauno Piiroinen vetämässä ytimekkään ja kiinnostavan esitelmän exlibriksistä Paimion Aforismipäivillä. Aihe jäi kiinnostamaan, ja ehdottelinkin sen tekemistäö jo silloin Vimman taidepajalle. No, kului tämän verran aikaa, ja nyt vuorotteluvapaan sijaisena viime viikolla teimme kollegan kanssa Rakas paperi -päiväleirin yhteydessä torstaina nuorten kanssa omat jokaiselle exlibrikset.
Suunnittelu, PVC-muovilevylle kaiverrus + oikeilla grafiikkaväreillä + oikealla prässillä oikealle grafiikkapaperille se alkuperäinen vedos. Tästä sitten otettiin laadukkaan uutukaisella kopiokoneella jokaiselle muutama arkki pikkukopioita käytettäväksi kirjoihin.

Kyseessähän on kirjanomistajanmerkki, ja ex libris tarkoittaa "kuuluu kirjastooni" tai "kirjastostani."
Tuhansia vuosia vanha juttu - ilmeisesti jo ammoisna aikoina jengi oli tympääntynyt siihen, etteivät ne kavereille vipatut papyruskääröt tulleet koskaan takaisin. (Lisätietoa täältä.)

Exlibris on kiinnostava mm. sen takia, että se on pienoistaideteos - yleensä ammattitaiteilijan tekemä - mutta itse kuvakokonaisuuteen on imeytetty aiheita, jotka ovat päähenkilölle erityisen tärkeitä tai rakkaita. Exlibris sisältää mielenkiintoista henkilökohtaista dataa, jota symbolinen kuvallisuus laajentaa. Toisekseen teokset ovat monesti hieman kömpelöitä - osasyynä käytetyt tekniikat ja tekijän taidot - tämä aiheuttaa inhimillistä rosoreunaa. (Itsellenikin punki väkisin yhteen ässään tuo luku 5 mukaan, mutta ok, sillekin löysin henk.koht. merkityksiä.)

Ei siis mitenkään ihme, että exlibrikset kiinnostavat keräilykohteena ympäri maailman. Helppo hurahtaa juuri yksilöllisyyden takia.

Oman merkkini sisällön taustatarina on seuraavalainen. Torsti Lehtinen oli joskus vuosia sitten pitämässä eksistentialismi-luentoa Muurlan Opistolla, ja meille kurssilaisille hän esitti alkuun kysymyksen, että mitä ominaisuutta tai asiaa ette itsestänne myisi mistään hinnasta. Itselläni se oli pienen pohdinnan jälkeen muuttumisen vapaus - sitä en myisi mistään hinnasta.

Vanha aforismini Ihminen asuu muuttumisen vapaudessa tiivistyi rutistelun jälkeen muotoon Asua muuttumisen vapaudessa.
Muistaakseni oikein Piiroisen esitystä, Suomessa on jostain syystä aika vähän harrastettu mottoja tai sitaatteja tekstejä exlibriksissä - ulkomaisissa niitä on enemmän.

Itse olen nyt näitä liimaillut itselleni aidosti tärkeisiin ja merkittäviin kirjoihin - exlibrikset lisäävät myös kunkin kirjan omaa, kirjakohtaista historiaa. Sitä kasvattavat tietenkin myös kirjailijan omistuskirjoitus ja lukijan, lukijoiden tekemät merkinnät - kunnon hifistelijää saattavat kiinnostaa jopa esim. punaviinitöhrytkin.
Oma luentatapani, joka varsinkin aforismikirjojen kanssa on sen verran vilkasta teksti -ja piirrosvuorovaikutusta, etten tohdi niitä sitten enää kenellekään lainata eteenpäin :-)
Lukijalle hyvät kirjat kasvattavat omat rönsynsä sivujen yli.