maanantai 9. helmikuuta 2009

Pientä poliittista kriisiytymistä


Olen askarrellut erinäisten poliittisten uudistusehdotusten kanssa. Niiden tarkoitus on ollut löytää asioita, joilla poliittista aloitetta saataisiin takaisin vasemmistolle. Tunnettuahan on, että Suomessa ovat niin vasemmistoliitto, urpilaisen dremarit ja kommunistit olleet laskusuhdanteessa jo pitkän aikaa. Ja maailma on todellakin muuttunut, sillä nyt ei punertavat oppositiojoukot saa lisää kannatusta enää edes talouslamasta.
 
Vasemmisto ajaa kansandemokratiaa. Paradoksaalisesti kansa ei äänestä vasemmistoa; esimerkiksi Vasemmistoliiton kannatus on reippaasti alle 10% äänestämässä käyneistä.

Itse olen esittänyt, että todellisen aloitteentekijän roolin saamiseksi kannattajilta, medialta ja toisilta puolueilta olisi perustettava uusi puolue. Perustelen sen sillä, ettei riittäviä uudistuksia ole mahdollista saada aikaan tällaiset historian riippakivet painolasteina. Toisekseen, suurin osa nykyisistä vasemmiston poliittisista toimijoista ei ole kykeneväinen riittäviin uudistuksiin. Kolmannekseen, uuden "vasemmistolaisen" puolueen pohjalla ei voisi olla tavoite sosialismiin.

Tämä tietenkin sytyttelee valoja, jotka näyttävät, että notkun itse ihan väärän
tanssilavan seinustoilla. Täältä ei toivomalleni aatteelliselle saatille pääse, ja tanssauskaveritkin alkavat olla kovin vähissä.

Kun tiedostaa, aukeaa ovet.
Ovesta pääsee sisään tai ulos; kynnyksellä on huono paikka pitempään oleskella.

Hattu päähän ja menoks.

5 kommenttia:

  1. No perskutarallaa - Laihinen alkaa jo toipua! Viimeiset kaksi kappaletta huokuu taas sitä energiaa ja luovaa hulluutta mistä on paljon kiitosta tullut monelta taholta. Kannattaa muistaa ettei maailma aluksi ollut kypsä impressionistienkaan ajatuksille ja nyt taulujen hinnat keikkuu pilvissä. Uskon että sama tapahtuu vielä Laihisenkin ideoille kun ihmiskunta on siihen kypsä.

    Pienenä vinkkinä tanssilavan reunalta että jos ryssänpolkka alkaa tympiä, niin kokeilepa jiveä tai zazazzaata...

    VastaaPoista
  2. Ajattelu on spiraalina pyörimistä.
    Työkaveri virkkoi että jos ajattelee liikaa, hänelle ainakin tulee huonot fiilikset. Sanoin siihen että juu, mutta sitten pitää ajatella vielä hieman lisää että hymy palaa.
    Ja pitää ajatella mitä ajattelee.
    Kas näin se spiraali pyörii.
    :-)

    VastaaPoista
  3. Niinhän se spiraali pyörii kuin Kiira Korpi EM jäällä; kolmoissalkov kerien kahdella kierteellä ja lopuksi spagaati kiroillen jäällä. Eemeli kyllä aikoinaan varoitteli että elämässä pitää aina ajatella mitä puhuu, muuten puhuu mitä ajattelee...

    VastaaPoista
  4. Vai että "pientä" poliittista kriisiytymistä? Tämähän vaikuttaa siltä kuin koko homma menisi täysremonttiin. Vasemmisto tarvitsisi kyllä yhden yhtenäisen puolueen, mutta ei demareita eikä vasemmistoliittoa. Vaikea yhtälö tämä on, mutta jotain muuta varmaan tarvitaan kuin Urpilaisen verkkosukkakuvia, jotta vasemmisto saisi uutta nostetta.

    VastaaPoista
  5. Ja edellisestä unohtui allekirjoitus eli H.A.

    VastaaPoista