(Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 21.4.2017)
Tämä kolumni on kirjoitettu seisoaltaan.
Ei sentään kuten Ernst Hemingway,
joka kuulemma toiminnan miehenä hakkasi kirjoituskonettaan seisten ja ilman
alkkareita. Vaan suurromaania pukkasi hyvin kun alueet sai ilmaa. Kannattaa
itse kunkin kokeilla.
Nykyinen työelämä on viuhassa murroksessa. Kuten aina. Toiset voittaa,
toiset häviää, kuten aina. Jos haluaa teräväpiirtokuvaa siitä, missä mennään
nyt ja tulevaisuudessa, kannattaa kuunnella ja lukea psykohistorioitsija Juha Siltalaa. Uusimman perinnesynkän kirjansa
myötä meillä on toivoa, kun pidetään kiinni keskinäisestä luottamuksesta ja
työntekijöiden hyvinvoinnista.
Mutta takaisin koiville. Hankimme toimistokalusteita kierrättävästä firmasta säädettävän sähkötyöpöydän ja satulatuolin. Puolisolla etätyöpäivät
lisääntyvät, ja itse koitan hankkia toimeentuloa naputtamalla tekstiä eri
käyttötarkoituksiin.
Muodikkaasti sanotaan, että työpäivä tuppaa nykyään pikkuisen läikehtimään
vapaa-ajan puolelle. Hevonpaskat. Teemme koko ajan yhä enemmän ilmaista työtä,
mikä syö ja silputtaa omaa aikaamme. Yhä useamman on pakko sitä ilmaistyötä
käytännössä tehdä, kelloon katsomatta, koska muutoin tulee ongelmia. Esimerkiksi
palkkatyöt loppuvat. Miinukselle menee, ja työn tekeminen on aina jostain
muusta pois. Mukulat voi aina onneksi laittaa DVD-lataukseen tai näpyttämään digipelejä.
Olemme toden totta siirtyneet fyysisen paketin hommista tiedon
siirtelyyn. Ruutuja kytätään kryhät kasassa ja silmälasikauppa käy. ”Somekyttyrät”
tunnistetaan jo ompelimoissakin. Tutkittu tieto on jo aikaa sitten todennut,
että kuolema imee niitä vetreitä elinpäiviä istuvan perseen kautta, joten
siinäkin mielessä sähköpöytä terveellinen hankinta. Suosittelen.
Vaan arkielämäkin rakennuttaa yhä enemmän toimistoa kotiin. Normaali
pyöritys on asiakirjoja, dokumentteja, muistioita, kuitteja, todistuksia, salasanalistoja,
suunnitelmia, sopimuksia, hakemuksia, käyttöohjeita, muovitaskuja, mappeja, mappien
säilytyspaikkoja, arkistokaappeja mapeille, seinustoja arkistokaapeille, omia
huoneita kaapeille, kaupunkivarastoja, suuleja jne. Paperittomaan maailmaan on
vielä jonkunsortin matka. Ja hienot kalliit vehkeet prägää vähän väliä, ja
tuottavat ihanan paljon niitä epämukavuusalueita, joissa ihmispolo saa
kasvattaa henkistä puoltaan.
En tiedä, paljonko moderneihin
asuntoihin rakennetaan jo valmiiksi kotitoimistotiloja. Jos ei, niin ilmainen
vinkki firmoille, kas taas uusi juttu vastaamaan muuttuneita tarpeita. Se kun
kotitoimiston kalusteita on hieman vaikea sijoittaa esim. olohuoneeseen, niin
että kaikki fengsuit ja muut esteettiset näkökulmat olisivat kukkeassa vatupassissa.
Kirjoittaja on Turussa asuva
sisäisesti hiestynyt kirjoitustyöläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti