Louhi, Pohjan noita sai ensi-iltansa

Tietosuus-osuuskunnan ja Laitilan Kulttuurin Tuki ry:n tuottama elokuva Louhi, Pohjan noita esitettiin ensimmäistä kertaa yleisölle huhtikuun alussa Laitilan Kinossa.

Projekti sai alkunsa, kun ensimmäisen Kivellä soutajat -näytelmän jälkeen ryhdyttiin tekemään videojaksoja tulevaan näytelmään. Näin myös toteutui, sillä viime syksynä Louhenlinnassa esitetyssä Louhen neito -esityksessä oli musiikin ja teatterin lisäksi mukana myös elokuvassakin siellä täällä näkyviä leffakohtauksia. Teatteri oli myös eräs syy, miksi jo alun perin päädyttiin säestettyyn mykkäelokuvaan. Lopputuloksen syntyyn osallistui myös työvoimatoimisto ja palkkatukimalli.

– Sieltä sanottiin, että mene Laitilaan, tuota teatteria. Ensimmäisen työviikon lopussa päätimme, että videojaksojen lisäksi tehdään myös erillinen elokuva, kertoi Louhi, Pohjan noita -elokuvan käsikirjoittanut ja ohjannut Lauri Löytökoski.

– Siitä sukeutuikin kaikille hyvä diili. Tätä nykyä palkkatuella työllistytään pääosin yritysmaailmaan. Mene ja tiedä, olisinko siellä kyennyt tämmöistä tekemään.

Vaikka koko ajan oli kiire ja rahat olivat kortilla, Löytökoski osoitti työryhmän puolesta kiitossanat tuesta Laitilan ja erityisesti Jukka Vehmaksen suuntaan.  

- Vehmas uskoi projektiin vaikeinakin hetkinä ja soi tekemisen vapautta. Myös näyttelijät ja koko työryhmä tekivät paljon töitä haastavissa olosuhteissa. Aihe auttoi kaikkia osaltaan jaksamaan, kerrankos elämässä tämmöisen saa tehdä. Elokuvaa tullaan tarjoamaan erilaisille festivaaleille, mutta se tulee myös vapaasti katsottavaksi nettiin huhtikuun aikana Vimeo-videopalvelimella osoitteessa http://tietosuus.fi.

– Ilman Ylen tai Elokuvasäätiön tukea tehdyille elokuville ei ole olemassa maksullisia markkinoita, joten tärkeintä on, että se tulee nähtäville ja ihmisten ulottuville. Itse elokuvan arvo ratkeaa sitten vasta ajan kanssa.

Katso elokuva täältä.

22 kuukauden urakka

Elokuvassa on paljon Laitilassa kuvattuja osia: Louhenlinnan ympäristö, Hautvuoren ns. kellari ja Lukujärvi, jossa kuvausryhmällä haasteita piisasi.

 – Kuvasimme Väinö-jaksoa rannassa ja vedessä läpi marraskuisen yön, ja aamulla minulla oli hypotermiaa, kertoi elokuvan tuotannosta vastannut Olli Jalkanen.

Myös tyylikkään mystisessä kohtauksessa esiintyvä iso vene oli murheenkryyni.

– Ensin etsimme sopivaa venettä, ja viimein Kuralan Kylämäestä löytyi malliin perustava, 9-metrinen ”Mekrijärven vene”. Matkalla jäimme sen kanssa vielä jumiin keskelle metsätietä.

– Vene teki elokuvassa neitsytmatkansa, ja se ei ole vesikelpoinen, todistaa sillä kiikkeröimään joutunut näyttelijä Jouko Mäenpää.

Elokuvan valmistuminen vei alkuideasta lopputulokseen 22 kuukautta, ja työryhmässä oli mukana 25 eri tekijää. Elokuvan lopullinen pituus on 28 minuuttia.

Käsikirjoittaja/ohjaaja Lauri Löytökoski ja tuotannosta vastannut Olli Jalkanen.

Psykologinen katseluavain

Elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja Lauri Löytökoski oli tietoisesti halunnut ottaa etäisyyttä Lönnrotin luomaan kaunokirjalliseen luomukseen Kalevalaan.

– Siitä olisi tullut helposti tönkköä ja pömpöösiä, enemmän liikuttiin Haavikon ja Holmbergin Rauta-ajan sekä Sergei Paradžanovin elokuvien suuntaan. Toivoisin että enemmänkin perinteestämme tehtäisiin tällaisia vapaampia tulkintoja. Kalevalaa muokattiin paljon jo runolaulajien keskuudessa, joten se kestää kyllä nykymaailmankin menon.

Louhi, Pohjan noidan ainekset on koottu monesta eri lähteestä. Itse tarinassa nuori noita, Runoi, lähtee pelottavalle matkalle muinaissuomalaiseen alamaailmaan Louhen, Tuonen valtiattaren, hakemana.

Ikivanhoihin elementteihin kuuluvat elokuvassa mm. kultaneito sekä puinen patsas, joiden jäljet ulottuvat länsisiperialaiseen tarina- ja uskomusperinteeseen. Mutta silti katsoja havaitsee myös ne selkeät kytkökset itämerensuomalaiseen ja kalevalaiseen mytologiaan. Tutuilla hahmoilla on kuitenkin elokuvassa erilaiset roolitarkoituksensa.

– Tarinan keskiössä on Carl G. Jungin psykologinen teoria animasta ja animuksesta, eli miten miehessä on piilevänä vastakkainen naispuolensa, ja naisella taas miespuolensa. Näillä on kolme rakentumisvaihettaan, ja niitä vastaavat hahmot Kalevalassa: sodankävijä on Lemminkäinen, rakentaja Ilmarinen ja tietäjä Väinämöinen.

Näiden kanavien läpi pitää myös elokuvan nuoren Runoin kulkea elokuvassa saapuakseen pelottavalta matkallaan perille.

Löytökosken mukaan näin on pyritty luomaan universaalia tarttumapintaa tarinaan, johon suomalaisilla on luonnollisesti oma erityisymmärryksensä.

– Tietääkseni Jung ei koskaan liiemmin lukenut Lönnrotia. Mietin kuitenkin, että jos hänen teoriansa kaikkien muinaiskulttuurien yhtenevistä symboleista pitää kutinsa, sitä voitaisiin soveltaa myös Kalevalaan.

Tuttuja kasvoja valkokankaalla

Elokuvan ensi-iltaa olivat katsomassa myös siinä molemmat tärkeää osaa näytelleet Lea Koskinen ja Jouko Mäenpää. Itsensä näkeminen valkokankaalla ja osana elokuvan lopullista kerrontaa oli molemmille vaikuttava kokemus.

– Mukavalta se tuntui, mutta samalla jotenkin oudolta, kuvaili ristiriitaisia tuntemuksiaan Koskinen.

– Minulle taas tuli ensimmäisenä mieleen, että onpas siinä ihan hyvännäköinen Väinämöinen, velmuili Mäenpää omaa roolisuoritustaan. Hänellä on  aikaisempaa kokemusta useista eri elokuvaprojekteista.

– Molbergin leffassa olin joskus mukana pienessä kohtauksessa, ja sitä kuvattiin koko päivä. Se jääkin monesti katsojilta hämärän peittoon, miten iso ryhmä tekijöitä tarvitaan ja kuinka paljon aikaa tekemiseen saattaa mennä.

Lähtiessä eräs Turusta tullut katsoja haluaa huikata vielä omat terveisensä.

– Lisää tällaista kulttuuria Laitilaan, tarvitsette muutakin kuin ne Munamarkkinat.

Näyttelijät Jouko Mäenpää ja Lea Koskinen ensi-illan tunnelmissa.

Ammattilaiset asialla

Louhi, Pohjan neito -elokuvassa on alusta asti mukavan mahtipontinen ote. Musiikin rooli ja luonne on voimakasta ja kiinni kuvallisessa ilmaisussa. Koska puhetta ei ole, kuvan ja musiikin yhteys on totuttua suurempi.

Lavastuksista, käytetyistä rekvisiitoista, upeista valaisuratkaisuista ja laadukkaasta kuvauksesta jää suora tuntu ammattimaisesta jäljestä ja elokuvataiteen osaamisesta.

Itselleni kiehtovinta oli se kuvitteellinen vanha maailmanaika, jonka elokuva kykenee uskottavasti luomaan ja josta se purkaa myyttistä kuvakerrontaansa. Tarinassa on juonen suhteen tiettyä hämäryyttä, jännitteitä ja paljon symboliikkaa, mutta sekin on kammatussa linjassa oman tarinaperinteemme kanssa. Valinnat tarjoavat katsojalle tilaa tulkita ja luoda uusia mielleyhtymiä.

Tyylikäästi elokuvaa on luonnehdittu, että kyseessä Louhen runolaulu, jonka sanat ovat kadonneet ajan tuuliin. Mikä ettei, ja katsoja saa ne sanoittaa.

Louhi, Pohjan noita

Pääosissa Thomas Dellinger ja Sinikka Strömmer. Ohjaus ja käsikirjoitus: Lauri Löytökoski, kuvaus: Aapo Lettinen, tuotanto: Olli Jalkanen, leikkaus: Petri Erkkilä, musiikki: Keppa & työryhmä. Tietosuus ja Laitilan Kulttuurin Tuki ry, 2017.


Marko Laihinen


Juttu julkaistu Laitilan Sanomissa 13.4.2017