Sanoittuu toiselle – sanoittuu itselleen. On tarinansa.
Puhuessa asiat eivät kasaudu, mutta ihminen kokoontuu.
Muuttuu palasiksi, rakentuu eheäksi kuvaksi. Eläväksi kuvaksi.
Ja saattaa olla usein jopa ihan onnellinen.
Paras puhe ei tule suusta; se on henkistä aistimista, mutta yksinkertaisesti
toisen ihmisen sydämen fyysistä tuntemista.
Tyky-toimintaa jonka kaikki osaavat jos vain
tahtovat virittäytyä toisen puoleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti