Minulla on yksi lukija.
Se riittää, se riittää aina – joskus jopa yllin kyllin. Hienostunut inhimillinen juju on siinä, että ihminen kirjoittaa, lukee sitten mitä itselleen kuuluu. Siksi moni ei kirjoita. Päivänvaloon asioiden työntäminen näppäimien tai kynällä rullaten kautta on raskasta puuhaa. Pitää ajatella ja kaikkea. Varsinkin jos asiat ovat päässeet lihomaan isoiksi ja alkaneet vielä haista.
Asiat avaavat rannalle päästyään usein suunsa, sanovat, sinä olet aikuinen, saat tehdä meille aivan mitä haluat. Ovat vitsikkäitä, ne asiat; ja osa meistä ihmisistä!
Todellisuudessa mitä enemmän me täydesti sitoudumme, sen enemmän saamme haltuumme, käyttöömme, lepotilaksemme puhdaspitoista vapautta. Voimme haltioitua, jos elämä on oikein kaunis joltain päivältään minulle tai sinulle.
Minulla on yksi lukija.
Kirjoitan luonnoksia, koska tiedän, ettei lopullisuuksia ole.
Mutta tänään on lumi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti