Voima-lehden Runoilija. -palsta osa 12: Kalle Talonen

Julkaistu Voimassa 6/2016

Runokorsiin pujotettua arkitodellisuutta

Olit huhtikuussa työntämässä käyntiin Turku Open Mic lavarunotapahtumaa, miksi?

Olen käynyt Helsingissä vastaavilla klubeilla ja ollut sitä mieltä, että Turkuun tarvittaisiin myös säännöllinen lavarunoklubi. Nyt tuli tilaisuus eteen, kun uusi ravintolatoimija kysyi vetäjäksi. Nimenomaan säännöllisyys on se, mikä ruokkii kirjoittajia ja tuo mukaan uusia runoilijoita. Nyt Turussa pyöriikin jo kaksi klubia.

Marraskuussa ilmestyi esikoisrunokirjasi Seiniin kirjoitetut (Kolera Kollektiivi) Miltä se tuntuu nyt muutaman kuukauden etäisyydeltä?

Hyvältähän se tuntuu kun sai päästettyä kirjan käsistä. Lähinnä keikoilla olen sitä lukenut, ja edelleenkin olen siihen tyytyväinen.

Runokirjasi suorastaan haisee arjen hieltä ja rehellisyydeltä – onko havainto totta?

Hyvä jos haisee, arkitodellisuus on tietoisesti runoissani laajasti läsnä. En näe mitään syytä etäännyttää asioita erityisen kauas. Olen sillä lailla populisti, että kirjoitan ihmisille tarttumapintoja – lukijoilla ovat ne omat elämät, omat arjet.

Olet myös taitava ja luonteva lavarunoilija – miten merkityksellistä omien runojen lukeminen on?

On se merkityksellistä. Haluan, että ihmiset myös kuulevat runojani, ne ovat esitettyinä erilaisia.

Saat käsiisi yllättäen runominäsi ajokortin, kuvaile passikuvaa?

Kaunis ja ruma, vähän hassunnäköinen. Suu auki. Tukka pystyssä, parta ajamatta.

Olet työksesi radiotoimittaja, onko eetteriin päässyt koskaan livahtamaan runollisempaa ilmaisua?

Ei, mutta olen huomannut, että nämä kaksi elämää jotenkin ruokkivat toisiaan. Kielellä pelataan molemmissa ja radiossakin esiintymiseni pohjaa yleensä käsikirjoittamiseen. Odottamattomat näkökulmat ovat tervetulleita molemmissa. 

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?

Haluaisitko olla kokopäivätoiminen taiteilija?

En haluaisi. Nuorempana näin sen ainoana vaihtoehtona, joka antaisi taiteellisen vapauden ja suvereniteetin. Nykyään näen (ehkä valitettavasti), että mielekäs päivätyö antaa minun tapauksessani juuri nuo vapaudet. 

Muutamat valitut sanat

PASIN LISTA

Ruutupaperi, putkieristeteippi ja Bleispitz-merkkaustussi (0,75 mm punainen) autotallin seinälle

1. Että kuolisin ennen lapsia

2. Että osais juua kohtuuella viinaa

3. Että sais asunnon maksettua

4. Että saisin suudella Reettaa ja olla jotenkin sen elämässä

5. Että Kärpät menis KHL:ään ja voittais sen

6. Että lapset pitäis minusta aikuisenakin vielä

7. Kalastusvene (TERHI 945 xv + kuuskytheppanen Evinrude)

8. Saada rauha Tiinan kanssa ja kaiken vanhan kanssa

9. Oppia soittamaan haitarilla Metsäkukkia ja Besame Mucho

10. Selvitä kaikesta

Ytö, 22.6.2016

menossa katsomaan näytelmää joka roolisilmin

katsoo kohti muistamista, rapistumista, sitä

miten suhtaudumme toisiimme, lyhyeen aikaan

johon väistämättä jäämme

siihen mitä olemme, miksi olemme sitä mitä olemme

onko muistaminen sairastumista

kaikessa on tasonsa, kerroksisuutensa

persoonan vuosirenkaat

teatterimäkeä päin, lyhyen lisämatkan varrella

ajan talolle jossa asuin ensimmäiset 19 vuotta

1989 sanoin hei

Ytö, vanhoissa tiedoissa täällä ollut yksi verotettava talo

mäelle keskellä kylää

unenomaisuus

kaikki mihin katsoo on häkellyttävän tuttua,

tunnistettavaa, paljon on poissa, puita, kivitolpat

osa puista ja sireeniaidoista kasvaneet suuriksi

ovi lukoton, astuin sisälle selvästi jo

katoavaan vanhuuteensa vajonneeseen taloon

joskus lapsuudessa olin yksin kotona, tuli

vieras nainen katsomaan paikkoja

hänkin oli asunut täällä

jos ei omien askeleideni ratsahduksia olisi puulattialla

täällä ei olisi nyt mitään muuta ääntä

roikkuvia sähköjohtoja, varon niiden mahdollista virtaa

pelkät hirret näkyvissä, halpoja

pölyttyneitä huonekaluja

kerättyinä huoneisiin, jotkut ihmiset ovat täällä olleet

jossain vuodessa, en tiedä, en tunne heitä

vuokralaisuutta ensimmäisen omistajan jälkeen

ihmettelen huoneiden kokoa

pystyn muististani päällystämään seinät tupakka-askeilla

tuomaan helposti tänne asujien ääniä, puheita, arjen kolinoita

ovien paukahduksia, hajuja

vintissä tunnistin heti sen kuivan sammaltilkkeen tuoksun

vaikka sekin viety pois jonkun keskenjääneiden

suunnitelmien tieltä

tuon lisää vieraita jotka kävivät täällä melko usein

sorinat, metelit

haamumaisia mielikuvia, jos sillä lailla haluaisi ajatella

ne mitkä ovat tapahtuneet, ne ovat totta

vaikka ovatkin liuentuneet, riisuneet värejään,

äänistään laimenneet elettyyn aikaan

muistikuvat ovat aina tärähtäneitä – se on totta, jokaisesta

tapahtumakuvasta tulee uusi otos kun

ihminen ajattelee sitä, eri ikäisenä ehkä

toisenlaisella asenteella, joka voi kaataa

umpikujat päällystetyksi tieksi eteenpäin

täällä on paljon eri vuosia, lapsuutta, nuoruutta

onnellisiakin, hauskoja tuokioita tulee luokse, vai

tuleeko niitä vasta nyt näkyville kun kirjoitan tätä

ottamaani kuvaa katsoen?

muistaminen, kuin kaukaa säröytyviä valoja

jos osaa, ja pystyy ottamaan etäisyyden, saa

vallan valikoida, muuttaa

pystymuurit huoneissa luukut auki, ruostunut hella

se lämmityksen kaikki vaiva,

se talvi joka kävi lähellä -40 astetta

me olemme hyvin paljon vain sitä

mitä me muistamme, pelkkä muistin kapasiteetti

asettaa meidät tiettyyn järjestykseen

ominaisuus, omaisuus

piha, ollut ihmisetön sekin jo pitkään

tuo traktorinrengas joka oli maalattuna kukkapenkkinä

se mustavalkoinen valokuva -73 jossa nousen itkien

kun en tahtonut isän valokuvamalliksi, muistan

kuvanottohetkenkin

suuli, sen tapahtumat

peltotilkut

lähimetsät, leikkipaikkani

seikkailutkin ovat edelleen siellä

olo, että jos sinne huutaisin, jotakin

sieltä minulle vastaisi

Laajempaa omaa muistelua Ytön kylästä olen kirjoittanut Ytönkorven kulttuuriseura ry:n 2014 ilmestyneeseen kotikirjaan Kiakauksi, kököi ja kurklavoi.

Ytöstä ja muista Laitilan kylistä historiatietoa täältä.

Kallen Kantapöydässä

Olen lähiaikoina ollut pari kertaa mukana YLE Radio Turun Kallen Kantapöytä -ohjelmassa.
Ihan mukavaa kun alkukankeudesta hieman notkistunut – aiempi kokemus on kun muutama vuosi sitten Jari Suomisen kanssa tehtiin Radio Robin Hoodissa Ahkerat populistit -ohjelmaa.

26.8.2016 Huippu-urheilua ja deittailua täältä

3.6.2016: Tupakkalakia ja Finlandiaa täältä.

13.5.2016: Ruokavaliot ja jääkiekkopsykologiaa täältä.

Ohjelman liekinkohentaja sekä
konginkumauttaja Kalle Talonen.

Voima-lehden Runoilijapalsta osa 11: Aura Nurmi

Julkaistu Voiman numerossa 5/2016

Runous juhlii lavoilla elämää

Olet Helsinki Poetry Connectionin puheenjohtaja. Mitä HPC:lle kuuluu juuri nyt?

Tosi hyvää. Meillä on paljon eri ikäisiä runoudesta kiinnostuneita ihmisiä ja uusia taitavia tyyppejä tulee mukaan koko ajan lisää. Tänä vuonna on alkanut kaksi uutta klubisarjaa. Vähän anarkistisesti tehdään sitä, mikä tuntuu rakkaalta ja tärkeältä. Isketään runoa, juhlitaan elämää.

Mikä on parasta lavarunoudessa?

Läsnäolo. Olen hurmioitunut siitä, kun ihmiset uskaltavat lausua omia tekstejään ihmisten edessä. Esityksissä runoilija myös puhuttelee, niin tapahtuu harvemmin runokirjoja lukiessa – esimerkiksi Yahya Hassan tulee kyllä sivuiltaankin esiin. Se on myös hienoa, että edelleen runoilemme 2010-luvulla ja uudistamme puhetta ja lausunnan perinteitä.

Jos jotakuta nyt polttelee kovasti, että haluaisi itse ensi kertaa lavarunoilla, mitä neuvoisit hänelle?

Ota mukaan tekstejä joista tulee hyvä olo – sellaisia runoja mitkä haluat kertoa maailmalle. Ja sitten vaikka Kiiski Open Mic –tilaisuuteen Helsinkiin Runeberginkadulle. Se on toiminut jo monta vuotta ja siellä ensikertalaiset saavat extra-aplodit.

Mitkä ovat esitetyn ja kirjoitetun runon erot?

Ne ovat oikeastaan kaksi eri tulkintaa. Esitys on aina esitys, ja lähempänä teatteria kuin runoutta. Toisaalta kokeellista runoutta on helppo muovata esitykseksi, ja spoken wordista saa kiinnostavaa luettavaa.

Mihin suuntaan lavarunous on kehittymässä?

Suomessa illan esitykset saattavat olla keskenään hyvin erilaisia – esimerkiksi shamanistisesta vedosta siirrytään sujuvasti kielellisesti rikkaaseen räppiin. Uskon että tämä monipuolisuus kasvaa edelleen.

Esikoiskirjasi julkaistaan kesäkuussa Kolera Kollektiivin kustantamana.  Olet kertonut, että haluaisit olla nykypäivien tarinankertoja. Mitä se tarkoittaa?

Runoissani kerron ajankohtaisista asioista, kohotan niitä arjen yläpuolelle. Samalla tietenkin pyrin tavoittamaan myös sitä runouden ikuista kieltä. Haluan olla homeerinen runonlausuja, joka pyrkii tuomaan tapahtumien hohdon esille laulamalla tai lausumalla runoja.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?

Jos saisit kuulla yhden runon lausuttavan livenä, mikä se olisi?

Haluaisin, että joku lausuisi ja uudestitulkitsisi David Bowien kappaleen Five Years.

Muutamat valitut sanat

Pesin ikkunan. Pesin vuosia

ja jokaisella pesukerralla

Iho tuli enemmän esiin,

ja sanoista selviä.

Säästin vain terävimmän,

ne säikeet, joiden kanssa ei leikitä.

  

Halokehrät - kritiikki Kiiltomadossa

Kiiltomadossa julkaistiin Juhana Henrikki Harjun tekemä kirja-arvio Halokehrät-kirjastani.

Luettavissa täältä.

Elämä on syömistä

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 10.5.2016

Filosofisesti pureskellen otsikko on totta. Syömme ruokaa ja juomaa, mutta laajemmin haukaten nielemme elämämme mahalaukkuun myös ihmissuhteita, asioita, esineitä, kokemuksia ja elämyksiä. Ja samalla elämä järsii ihmispoloa – elinaikamme hupenee kuin kuivuva lauantaimakkarapötkö jääkaapista. Ajan kulku perkaa mahdollisuuksia ja tulevaisuus haiskahtaa sillisalaatilta.

Ruoka herättää ihmisissä voimakkaita tunteita ja ääripäät leikkaavat keskustelua. Monelle pelkkä ajatus grillihiilloksella hitaasti kypsyvästä, makumureuttaan tihkuvasta pihvistä teettää kuolasuitset roikkumaan suupieliin. Ja toiselle sama mielikuva tökkii oksennusrefleksiä.

Ruoka, ruoanlaitto ja sitä kaikkea maustava hifistely on paisunut tieteeksi. TV:ssä hautuu joka kanavalta omat kokkiohjelmat; mikä ylikypsentää monen katsojan hermoja. Osalle meistä kelpaisi ihan hyvin jokin avaruusajan ravintopuriste, jonka voisi parissa sekunnissa nielaista energiatarpeen tullen.

Kun pula-aika on väistynyt ja rahaakin on, niin monilla on ongelmia hallita luola-ajan asetuksilla edelleen olevia aivojensa viestejä.  Ravinnon suhteen kun juhla-aterioita on ulottuvilla joka päivä. Plösötymme helposti – varsinkin kun fyysisestä työstä on siirrytty eniten ajatteluelintä rasittavaan työntekoon.

Itse en ole mikään erityinen kulinaristi tai kokkailija. Reseptit ovat viitteellisessä käytössä. No, suomalaisnaisten keksimää nyhtökauraa odottelen kauppoihin. Se soveltuu moneen käyttöön.

Kalaa, kananmunia ja maitotuotteita syön, mutta eläinten lihaa en ole syönyt 15 vuoteen. Alkuperäisinä syinä eettiset järki- ja fiilisperusteet – tällä kattauksella olen voinut paremmin. Jos lihaa syö, minusta reiluinta on itse se vapaa eläin luonnosta metsästää, tappaa, nylkeä, paloitella ja valmistaa ruuaksi. Riistaliha on myös terveellisintä. Isävainaa harrasti metsästystä, joten kaikenlaista elikkoa on tullut pistettyä poskeen.

Omasta ruokaympyrästä en ole käännyttävää metakkaa pitänyt, enkä viitsi nähdä fanaattista vaivaa - mukulat ovat kaikkiruokaisia. Päättäkööt myöhemmin itse omat lautasmallinsa.

Hyönteissyönti on nousussa Suomessakin, ja se kieltämättä kiinnostaa. Turun yliopistolla on Hyönteiset ruokaketjussa –tutkimusprojekti. Sirkat, torakat ja jauhomadot ovat proteiinirikkaita, aminohapot ovat niissä kohdallaan ja kuuluvat eko-osastolle. Maailmassa 2 miljardia ihmistä syö hyönteisiä normaalin ruokavalionsa osana, joten ällöttely ja jessushyiolkkosentä!-reaktiot ovat vain kulttuuritottumuksia. Niitä voi aina muuttaa.

Jaa-a, pitäisikö sitä tosiaan hankkia vähän lisätietoa ja ruveta ötökkäfarmariksi? Se ratkaisi samalla sitäkin aina eteentulevaa ongelmaa, että mitäs uutta sitä vieraille juhlissa tarjottaisiin.

Kirjoittaja on Turussa asuva ja kokeellisuuksiin taipuvainen kirjailija.

Majka Nurminen teki musiikkia aikuisille

Voima-lehti 4/2016

(Tässä juttuni rönsympänä versiona ennen toimitusta)

Myötätunto erilaisuutta kohtaan kasvaa rohkeista teoista

Majka Nurmisen ja Anna Kulmalan luoma lastenmusiikkiteatteriduo Mimi ja Kuku on kiertänyt ympäri Suomea jo 13 vuotta. Ensimmäiset fanitkin tulevat jo autoistaan moikaten vastaan.

Huhtikuussa Mimin hahmoa esittävältä Majkalta, 37, ilmestyi kauan odotettu ensimmäinen aikuisille suunnattu pitkäsoitto nimeltään Erilainen. Pianonsoittoa ja klassista laulua opiskellut muusikko ihmettelee itsekin tekoprosessin lopullista nopeutta.

– Kyllä tällainen levy on ollut jo vuosia mielessä mukana, mutta sitten yhtäkkiä palaset loksahtelivat vauhdilla kohdilleen ja biisejä alkoi vaan tulla.

Laulut ovat tyyleiltään poppia ja reggaeta, ja mahtuu mukaan klassisiakin sovituksia.

Soolokeikoille Majka lähtee vasta syyspuolella, ja ne toteutetaan pelkistetyllä laulajatar & piano -periaatteella. Anna on lupautunut hoitamaan valot, miksauksen ja kaikki muutkin käytännön työt.

Kun Majka taannoin sai studiosta ensikuunteluun uudet kappaleensa, se oli aluksi hyvin hämmentävää. Ilmeet ja fiilikset olivat moninaiset.

– Se varmasti johtui siitä, että olen niin tottunut työntämään lastenmusiikin myötä kaikki  sadun siivilän läpi ja puhumaan keijukieltä. Mutta nyt yhtäkkiä lauloinkin hyvin suoraan ja rehellisesti. Se oli samalla tietenkin myös hyvin hieno tunne.

Herkästä paletistaan huolimatta, Majka on tullut tunnetuksi päättäväisestä rohkeudestaan laittaa itseään julkiseen keskusteluun likoon. Varsinkin vakavissa asioissa, joihin hänellä itsellään on omakohtaista kokemuspintaa. Aiheina ovat olleet erimerkiksi koulukiusaaminen ja vihapuheen kohteeksi joutuminen. Se vieläkin selittämätön ajanilmiö ryöpsähti sosiaalisessa mediassa liikkeelle, kun he tekivät ohjelmasarjaa Pikku Kakkoselle. Ihmiset jauhoivat omilla nimillään käsittämättömiä törkypuheita Majkan henkilöön liittyvistä ominaisuuksista. Ilkkuvien vihatikkujen piikkeihin joutui kaikki mahdollinen.

– Sen bodaaminen pois oli raskas prosessi, koko ajan tein duunia ja joogasin paljon. Kyllä sen kaiken myötä piti muuttaa myös omaa ihmiskäsitystäni. Tietty sinisilmäisyys väistyi. Mutta minä päätin, että pidän tätä omaa valosoihtuani.

Vuonna 2014 Majka ja Anna rekisteröivät pitkän parisuhteensa ja heidän näköisiään satumaisia häitä vietettiin Särkänimen huvipuistossa. Anna oli Napoleon ja Majka merirosvoprinsessa. Omasta homoseksuaalisuudesta kertominen, yhteinen kaapista tulo sai toki jonkin verran osakseen otsikoita ja nettifoorumeissa keskusteluja, mutta aiempiin kokemuksiin verraten moinen ei tuntunut miltään. Herkkyyden tykö oli kasvanut myös lujuutta ja paksumpaa nahkaa.

– Parisuhteemme julkistaminen oli tietenkin itselleni ja meille kahdelle henkilökohtaisesti tärkeä juttu, mutta samalla näen, että se oli myös yleiseen suuntautunut päätös. Ja 98-prosenttisesti meille tästä asiasta tullut palaute on ollut positiivista. Monelle nuorelle ja vanhemmallekin se oli selvästikin merkityksellinen juttu. Se koettiin esikuvallisena rohkaisuna tuoden toiveikkuutta, että kyllä ne uudenlaiset ajat koittavat.

Majka ja Anna ovat toimineet monille nuorille myös vertaistukena, tiukoissa elämäntilanteissa on autettu eteenpäin aikuisuuden kynnykseltä.

Toisenlaiset ajat tulevat, mutta ainoastaan kun ne tehdään. Muutosprosessit edellyttävät yksilöitä, jotka uskaltavat mennä valokeiloihin puhumaan juuri niistä asioista, joita moni häpeää ja joista pysytellään hiljaa.

Omalla tavallaan myös Majkan tuore albumi jatkaa sitä hänelle ominaisten rohkeiden ja rehellisten tekojen tietä. Kappaleiden aiheet juureutuvat ylös hänen omasta elämästään – ovat siten kuin todenmukaisia päiväkirjan sivuja.

– Toivon että musiikistani ja näistä lauluista ihmiset saisivat itselleen ikään kuin ystävän. Ne ovat tarinoita elämästä ja sellaisista asioista, joita monella muullakin on ollut. Ei mistään harvinaisuuksista ole kysymys.

Vuosia sitten masennuksenkin mustan maan läpi kulkemaan joutunut musiikintekijä seisoo nykyään karismaattisen vahvasti omilla jaloillaan. Nainen on selkeästi sinut itsensä kanssa, omasta mielestään juuri oikean ikäisenä ja tietää, miten se valo pitää lopulta itse löytää – se valo, jolla pääsee pimeästä pois.

–Jokaisen meistä pitää se tosiasia jossain vaiheessa jollakin tavoin kohdata, että sitä omaa elämää tässä pitää vaan elää. Omana yksilöllisenä itsenään, ja olla onnellinen itsestään, läheisistään ja elämästään. Kaikkia ei todellakaan tarvitse miellyttää ja sen oman paikkansa löytäminen on tärkeää. Ja sitten taas toisaalla, yhdessä me tämä maailma tehdään sellaiseksi kuin se on. Erilaisten ihmisten kirjo tuo jännän yhteenkuuluvaisuuden tunteen.

Huumori ja tietynlainen leikkimielisyys on Majkan mielestä elämässä aina tärkeässä roolissa. Ne ovat tietenkin uuden levynkin lauluissakin läsnä. Humoristisuuden myötä kun punoutuu elämä tasapainoisemmaksi.