Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 10.5.2016
Filosofisesti pureskellen otsikko
on totta. Syömme ruokaa ja juomaa, mutta laajemmin haukaten nielemme elämämme
mahalaukkuun myös ihmissuhteita, asioita, esineitä, kokemuksia ja elämyksiä. Ja
samalla elämä järsii ihmispoloa – elinaikamme hupenee kuin kuivuva lauantaimakkarapötkö
jääkaapista. Ajan kulku perkaa mahdollisuuksia ja tulevaisuus haiskahtaa
sillisalaatilta.
Ruoka herättää ihmisissä
voimakkaita tunteita ja ääripäät leikkaavat keskustelua. Monelle pelkkä ajatus
grillihiilloksella hitaasti kypsyvästä, makumureuttaan tihkuvasta pihvistä
teettää kuolasuitset roikkumaan suupieliin. Ja toiselle sama mielikuva tökkii
oksennusrefleksiä.
Ruoka, ruoanlaitto ja sitä kaikkea
maustava hifistely on paisunut tieteeksi. TV:ssä hautuu joka kanavalta omat
kokkiohjelmat; mikä ylikypsentää monen katsojan hermoja. Osalle meistä kelpaisi
ihan hyvin jokin avaruusajan ravintopuriste, jonka voisi parissa sekunnissa nielaista
energiatarpeen tullen.
Kun pula-aika on väistynyt ja rahaakin
on, niin monilla on ongelmia hallita luola-ajan asetuksilla edelleen olevia
aivojensa viestejä. Ravinnon suhteen kun
juhla-aterioita on ulottuvilla joka päivä. Plösötymme helposti – varsinkin kun
fyysisestä työstä on siirrytty eniten ajatteluelintä rasittavaan työntekoon.
Itse en ole mikään erityinen
kulinaristi tai kokkailija. Reseptit ovat viitteellisessä käytössä. No,
suomalaisnaisten keksimää nyhtökauraa odottelen kauppoihin. Se soveltuu moneen
käyttöön.
Kalaa, kananmunia ja maitotuotteita
syön, mutta eläinten lihaa en ole syönyt 15 vuoteen. Alkuperäisinä syinä eettiset
järki- ja fiilisperusteet – tällä kattauksella olen voinut paremmin. Jos lihaa
syö, minusta reiluinta on itse se vapaa eläin luonnosta metsästää, tappaa,
nylkeä, paloitella ja valmistaa ruuaksi. Riistaliha on myös terveellisintä. Isävainaa
harrasti metsästystä, joten kaikenlaista elikkoa on tullut pistettyä poskeen.
Omasta ruokaympyrästä en ole
käännyttävää metakkaa pitänyt, enkä viitsi nähdä fanaattista vaivaa - mukulat
ovat kaikkiruokaisia. Päättäkööt myöhemmin itse omat lautasmallinsa.
Hyönteissyönti on nousussa
Suomessakin, ja se kieltämättä kiinnostaa. Turun yliopistolla on Hyönteiset ruokaketjussa –tutkimusprojekti.
Sirkat, torakat ja jauhomadot ovat proteiinirikkaita, aminohapot ovat niissä kohdallaan
ja kuuluvat eko-osastolle. Maailmassa 2 miljardia ihmistä syö hyönteisiä
normaalin ruokavalionsa osana, joten ällöttely ja jessushyiolkkosentä!-reaktiot
ovat vain kulttuuritottumuksia. Niitä voi aina muuttaa.
Jaa-a, pitäisikö sitä tosiaan hankkia
vähän lisätietoa ja ruveta ötökkäfarmariksi? Se ratkaisi samalla sitäkin aina
eteentulevaa ongelmaa, että mitäs uutta sitä vieraille juhlissa tarjottaisiin.
Kirjoittaja on Turussa asuva ja kokeellisuuksiin
taipuvainen kirjailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti