Elämä on syömistä

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 10.5.2016

Filosofisesti pureskellen otsikko on totta. Syömme ruokaa ja juomaa, mutta laajemmin haukaten nielemme elämämme mahalaukkuun myös ihmissuhteita, asioita, esineitä, kokemuksia ja elämyksiä. Ja samalla elämä järsii ihmispoloa – elinaikamme hupenee kuin kuivuva lauantaimakkarapötkö jääkaapista. Ajan kulku perkaa mahdollisuuksia ja tulevaisuus haiskahtaa sillisalaatilta.

Ruoka herättää ihmisissä voimakkaita tunteita ja ääripäät leikkaavat keskustelua. Monelle pelkkä ajatus grillihiilloksella hitaasti kypsyvästä, makumureuttaan tihkuvasta pihvistä teettää kuolasuitset roikkumaan suupieliin. Ja toiselle sama mielikuva tökkii oksennusrefleksiä.

Ruoka, ruoanlaitto ja sitä kaikkea maustava hifistely on paisunut tieteeksi. TV:ssä hautuu joka kanavalta omat kokkiohjelmat; mikä ylikypsentää monen katsojan hermoja. Osalle meistä kelpaisi ihan hyvin jokin avaruusajan ravintopuriste, jonka voisi parissa sekunnissa nielaista energiatarpeen tullen.

Kun pula-aika on väistynyt ja rahaakin on, niin monilla on ongelmia hallita luola-ajan asetuksilla edelleen olevia aivojensa viestejä.  Ravinnon suhteen kun juhla-aterioita on ulottuvilla joka päivä. Plösötymme helposti – varsinkin kun fyysisestä työstä on siirrytty eniten ajatteluelintä rasittavaan työntekoon.

Itse en ole mikään erityinen kulinaristi tai kokkailija. Reseptit ovat viitteellisessä käytössä. No, suomalaisnaisten keksimää nyhtökauraa odottelen kauppoihin. Se soveltuu moneen käyttöön.

Kalaa, kananmunia ja maitotuotteita syön, mutta eläinten lihaa en ole syönyt 15 vuoteen. Alkuperäisinä syinä eettiset järki- ja fiilisperusteet – tällä kattauksella olen voinut paremmin. Jos lihaa syö, minusta reiluinta on itse se vapaa eläin luonnosta metsästää, tappaa, nylkeä, paloitella ja valmistaa ruuaksi. Riistaliha on myös terveellisintä. Isävainaa harrasti metsästystä, joten kaikenlaista elikkoa on tullut pistettyä poskeen.

Omasta ruokaympyrästä en ole käännyttävää metakkaa pitänyt, enkä viitsi nähdä fanaattista vaivaa - mukulat ovat kaikkiruokaisia. Päättäkööt myöhemmin itse omat lautasmallinsa.

Hyönteissyönti on nousussa Suomessakin, ja se kieltämättä kiinnostaa. Turun yliopistolla on Hyönteiset ruokaketjussa –tutkimusprojekti. Sirkat, torakat ja jauhomadot ovat proteiinirikkaita, aminohapot ovat niissä kohdallaan ja kuuluvat eko-osastolle. Maailmassa 2 miljardia ihmistä syö hyönteisiä normaalin ruokavalionsa osana, joten ällöttely ja jessushyiolkkosentä!-reaktiot ovat vain kulttuuritottumuksia. Niitä voi aina muuttaa.

Jaa-a, pitäisikö sitä tosiaan hankkia vähän lisätietoa ja ruveta ötökkäfarmariksi? Se ratkaisi samalla sitäkin aina eteentulevaa ongelmaa, että mitäs uutta sitä vieraille juhlissa tarjottaisiin.

Kirjoittaja on Turussa asuva ja kokeellisuuksiin taipuvainen kirjailija.