Laitila rockin ja popin hautomona

Juttu on julkaistu alunperin Laitilan Sanomat 90-vuotta juhlaliitteessä 27.10.2015

Vuonna 2011 Marrasmeteli herätteli tekemään juttusarjan Laitilan bändikulttuurista. Se julkaistiin Laitilan Sanomissa ja löytyy blogitaltiointina netistä.  Yllätyin tuolloin itsekin siitä, miten paljon Laitilassa onkaan ihmisiä pyörinyt mukana bänditouhuissa. Merkittävää on ollut myös Laitilan kaupungin panostukset asiassa: toimintaa on tuettu rahallisesti, keikkamahdollisuuksia järjestetty ja 1989 Meijerin kiinteistön alakertaan rakennettiin seitsemän bändien treenikämppää. Siellä toimi myös Studio Big Yell.

Tällä hetkellä hyvässä iskussa paikallista voimaa omaavista bändeistä ovat ainakin Kehä, Sydäntalvi ja Wrathrone, joilta kaikilta on 2016 alussa ilmestymässä kokopitkät albumit. Myös Buck of Brimstone on tujulla rockdieselillä tankattuna.

Laitilasta lähtöisin olevia tunnettuja, rocktaustaisia muusikkoja ovat mm. Rami Alanko, Kari Antila, Pasi Laihonen, Jyrki Lemmetti, Mauri Mikkola, Sauli Soini, Jari Nieminen, Sami Savolainen, Samuli Jokinen ja Markus Rantanen. Plus monta tämän päälle vielä.

Jos alusta lähtee liikkeelle, niin laitilalaisen rockkulttuurin avauspoksahdukseksi voidaan nimetä se, kun Jukka Vehmas hankki Hagström Kent –sähkökitaran. 1971 syntyi ensimmäinen bändi Hermannin Nuorisoseura eli HNS. Jyrki Lemmetin tultua mukaan rockruuvit kiristyivät paljonkin.

Jykin seuraava yhtye Naavan lämmin nipistys oli jo aito progebändi.

1975 aloitti Pasi Laihosen ja kumppaneiden Johnnie Walker Band keikkailunsa ja sai suosiota osakseen. Muita -70-luvun bändejä olivat Sauli Soinin ja Jyrki Varjon Rainshelter sekä Riku Heijarin ja Kari Antilan Riku and the boys.

1980-luvulla toiminta laajenee kunnolla

1981 Käräjätalo purettiin ja treenipaikaksi tuli Laineen talo. Siellä Moonshiners tiputteli uusia pitkän linjan soittajia mukaan kuten Timo Heinonen, Mauri Mikkola ja Sami Soini.

Wellu Rantalan Mad Monsters soittaa Poterossa ovelasti ensin diskoa ja päälle omaa musiikkiaan. Myöhemmin Rantala on menestyksekkäästi kipparoinut Dr. Doctor -bilebändiä.

Wellcome Band, RAN ja Alex Stone Group olivat jo kunnianhimoisempia yrityksissään. ASG voitti myöhemmin Poko Recordsilta levytyssopimuksen ja aikaansa liikaa edellä ollut Vaapula Vissun -LP ilmestyi 1991.

Rainion Jussi ja Timo ilmestyvät mukaan laitilalaisiin bändeihin laulajiksi. Rami Alangon veturoima Nefernefernefer syntyy ja muuttaa nimensä ennen ison yhtiön sinkkuja Bohemiaksi.

Vuosikymmenen lopussa jytäävät Waste Bit ja Snake Eyes, joissa mukana mm. Henri Aitakari, Joni Malmberg ja Mika Rinteelä.

Rantasten alakerrassa metelöi Crypt, jolla aloittelivat mm. Michael Rantanen ja Mika Luoto.

80-luvun loppupuolelta asti laatupunkkia takoi pitkään Mane Sorrin ja Marko Turusen Natusan Club, ja Worst Nightmarella taas aloitti komeaa rockabilly-uraa edelleen tekevä Sami Savolainen.

Tuplabasarihevin ja suuren metelin aloitti toden teolla Stormchild.

Paljon keikkoja tehnyt Yellow Mellow starttasi jo -89, ja heittää keikan edelleenkin jos niikseen tulee.

Laitilalaiset kävivät tuohon aikaan maankuuluja bändejä katsomassa ja oppia ottamassa mm. Kalannin urheilutalolla, Rauman Ooperissa ja Köyliön Lallintalolla.

Nefernefernefer suoraan 80-luvulta ja pakun sponsoroi Rauma Repola.
Edestä Kalle Airisto, Jari Varjo, Jussi Rainio ja Rami Alanko.
 (Kuva: Leevi Parsaman arkisto)

1990-luvulla eri ikäluokkien pumput rokkaa ja poppaa

Kaivolassa pihaparakissa pauhasi Madhouse Monstersin punk, jota jyystivät Kristian Sukari, Jani Valtonen ja Marko Mäkilä. Tätä seurasi jatkeena Näkymätön kauppatavara, jota muistellaan ja kuunnellaan edelleen.

    90-luvulla vaivasi kova talouslama, joka persaukisti muusikoitakin. Unplugged tuli muotiin Laitilassakin Plagiatorsin ja Samawanhan kokoonpanoina.

    Yhtenä timangina on tietysti Neon 2, jonka Polku-single vuonna -92 nosti bändin valtakunnalliseen suosioon. Edelleenkin yhtyeen kappaleita soi silloin tällöin radiossa – ovat elävä osa suomalaista rockhistoriaa. Bändissä soittivat tuolloin Rami Alanko, Jussi Rainio, Jari Varjo ja Timo Heinonen.

    90-luvulla aloittaneita yhteitä on myös Amadeus, joka olisi voinut hieman paremmalla tuurilla myös breikata laajempaan tietoisuuteen. 

    Wolf bändissä soittivat taas uusina rockareina mm. Matti Vehmas ja Antti Marttala.

   Mental Distortion hinasi esille 90-luvun lopussa jälleen uusia lupauksia, mm. Jari Nieminen, Ville Pokki, Kristian Salonen ja Markus Rantanen.

    Bilebändinä coverbiisejä soitti Teh Runsaudensarvi, josta sikisi sittemmin IWAN.

    Surullisin tapahtuma tuolta vuosikymmeneltä on lahjakkaan hevilaulajan Michael Rantasen äkillinen poismeno 1994. Hänellä oli alan opinnot katsottuna  valmiiksi USA:ssa, mutta kaikki jäi kesken.

Mental Distortion vuodelta 1999:
Markus Rantanen, Ilmari Kantola, Kristian Salonen, Wille Pokki ja Jarke Nieminen.
(Kuva: Markus Rantasen arkistot)

2000-luvulla levyt ja bändimäärä kasvaa

Hevi eri genreissään on ollut Laitilan bändien suosituin musiikkilaji. Näihin lukeutuvat mm. Kadotus, Demon Child, Ancestors Blood ja G.O.R.E. Vuosikymmenelle tunnusomaista on, että tekniikan kehittyessä levyjen teko tulee yhä useamman bändin ulottuville.

Kimaira edusti taas suomipunkkia, V4 suomenkielistä progerockia ja Jani Varjon After Wildfire southernrockia.

Mikael Ruoho on edelleen monessa mukana, Ääretön hiljaisuus ja Routakehä Antti Maantiehinnon kanssa olivat rumpalin alkuvaiheen bändit.

Routalempi on ollut ahkera keikkabändi, jonka biisitarjotin on tanssittavassa vanhemmassa rock ´n rollissa.

Laitilalaisia soittajia on ollut mukana nykybändeissä Curimus, Veres, Malvo ja King Drapes.  Timo Heinosella on oma Sir Albert tuotantonsa. Samuli Jokinen on soittanut huippuartistien bändeissä.

Jyrki Lemmetin päätoimi on ZALO DUO –yhtyeessä, ja herrat Antila ja Mikkola ovat taas opin saunojensa myötä päätyneet enemmän jazzin maailmaan.

Koska luovat alat ovat ne mitkä nytkin kasvavat ja tulevaisuudessa yhä enemmän, toivon mukaan Laitilassa santsataan myös rockmusiikkiin jatkossakin.

Kakolassa

Osallistuin 23.10.2015 hyväntekeväisyystapahtumaan, jossa isolla porukalla dramatisoitiin ja tuotiin erilaisia elämyksiä opastetuille yleisökierroksille Kakolassa.
Saadut lipputulot 7 000 € menevät Nenäpäivä-keräykseen.
Oma mielenkiintoinen roolini oli olla liikuskeleva, puhekontaktia ottava ja pikku palvelusta pyytävä vanki Philadelphia-osastolla.

Eksistenssifilosofioihin nojaileva kiinnostunut runoilija tietenkin halusi tällaiseen tilaan kun tuli tilaisuus - ottamaan kahmaisua suurimmalta osalta ihmisistä lukittuun atmosfääriin. Astelemaan rumuuden kalvon toiselle puolen. Haistelemaan jo haihtuvia hajuja, tarkentumaan yksityiskohtiin. Pohdiskelemaan mitä on ihmiselämä, inhimillinen kohtelu vankilassa, rikos ja siitä muiden määrittelemä rangaistus, kierteet ja kierteiden katkeaminen, mielen kalterit, muuttumisen vapaus, joka voi toki olla myös sitä vankila-kokemusta.

Elämän erilaiset ilmiöt & vankiluuden symboliikka löytyy halutessa monesta asiasta: oma keho, varallisuus, genetiikkalotto, ihmissuhteet, asumismuodot, elämäntilanteet, realistiset valinnanmahdollisuudet, omat ja muiden ajatukset, asenteet ja teot. Lapsuuden olosuhteet, vastuut ja vapaudet, elämän alku- ja päätepisteet jne.

Meillä jokaisella on omia vankiloita, joissa olemme, joista pakenemme tai joihin haluamme. Sellit ja osastot, joiden turvassa tunnemme vapauttamme.
Kohtalonomaisten asioiden muuritus, ja asiat, joita olemme valinneet elämäämme joko tietoisesti tai ainakin osittain tiedostamatta, aina rajallisesti vapaalla tahdollamme.

Vanha toteamus sanoo että vapautta on kahta lajia: vapautta jostakin, ja vapautta johonkin. Jälkimmäistä pidetään positiivisena vapautena.

Joskus vaivalla omasta maasta tehty tunneli vie vain toiseen, hieman erilaiseen selliin, mutta aina joskus myös muurien ali, tai jopa portista iloisesti ulos jonkinasteiseen vapauteen.

Treenien ja esitysten lomassa oli aikaa myös hieman kuvata. Kakolalle on jo uudet suunnitelmat, saattoi hyvinkin olla viimeiset kierrokset näissä ympäristöissä.

Kohta vankila itse vapautuu, sen muotoa muutetaan.

Aivot ja ajatusten irtoaminen

Yksi neuroni voi luoda yhteydet 10 000 muuhun neuroniin.
Kuinka moneen ihmiseen me voimme luoda eri välinein yhteydet?

Aivot, rajoitteemme. Ajatusten irtoaminen - ajatusten muutto ja muodostuminen
jonnekin
konkreettiseen muotoon, sanoiksi teoksi.
Ajatusten takaisinpaluu muuttuneina, rajoitusten uusintaminen.

Luovuus luo itseään.

Lähde: Tumblr

Aforismi ja paradoksi?

Paradoksaalisen hyvin toimivan aforismin toimintaperiaate.

Lähde: Tumblr

Onnistunut aforismi?

Onnistuneen aforismin tunnusmerkit? Kirjoittaja kykenee kertomaan aforisminsa ikkunasta jotakin 
lukijalle henkilökohtaisesti uutta ja merkityksellistä – tarjoilemaan ilman välimatkaa tuoretta ajattelua sanataiteessa – jotakin sellaista, joka vetoaa lukijan älyyn ja hänen esteettisiin mieltymyksiinsä. 

Aforismi on sanataiteeseen vangittua ajattelua.

Voima-lehden Runoilija.-palsta osa 7: Marianna Kurtto

Tuoreimman Voima-lehden 8/2015 haastattelussani on runoilija Marianna Kurtto.

Kuva: Noora Sällström

Rotta, tuo nelijalkainen eloonjäämisviettimme?

Viides runokokoelmasi Rottakuningas (WSOY) ilmestyi tänä vuonna. Kirjan nimi juontuu myyttisestä keskieurooppalaisesta ilmiöstä, jossa rotat tarttuvat ahtaudessa hännistään toisiinsa kiinni pääsemättä irti. Millainen henkilökohtainen suhde sinulla on rottiin?

    Ehdottomasti enemmän teoreettinen kuin käytännöllinen. Kiinnostuin tästä pieneläimestä, koska siihen liitetään mustan surman ja muun takia niin paljon inhoa ja vihaa.

Kokoelmasi on täynnä eriskummallisia eläimiä, monet ihmisen toimista sukupuuttoon kuolleita. Miksi juuri eläimistä puroutui tämän runokirjan päälähde?

    Jossain vaiheessa aloin vain havaitsemaan näitä oikeasti kummallisia ja ihmeellisiä eläimiä. Samaan aikaan kiinnitin huomiota myös rottiin, ja totesin että voin yhdistää nämä samaan kokonaisuuteen. Halusin jakaa muille tätä omaa ihmetystäni näiden eliöiden edessä. Vaikka mustuutta onkin, toivon tietenkin että kirjastani löydetään myös siellä olevaa valoa.

Kirjassasi elävät varsin pienessä tilassa myös mies ja nainen. Kuinka paljon muut runosi kertovat juuri ihmiseläimelle lajityypillisistä ominaisuuksista?

    Ilman muuta ne kertovat, sillä runouteni tarkoitus on ylisummaan kertoa, millaista on olla ihminen. Tässä kirjassa siitä kerrotaan eläinten kautta, joihin toki myös mies ja nainen kuuluvat.

Kriitikot ovat löytäneet runoistasi vahvaa kapitalismikriittisyyttä. Mainitse kolme muutettavaa asiaa nykymaailmasta?

    Tiedän että sellaista kritiikkiä kirjassa on, mutta se on syntynyt sinne lähinnä vahingossa. En ole yhteiskunnallinen kannanottaja, mutta koska yhteiskunta kuuluu ihmisen elinpiiriin, olen viitannut siihen kuten mihin tahansa muuhun asiaan maailmassa.

Kerro jokin oma menetelmäsi, miten paperille voi runollistaa luonnontieteiden todellisuutta?

    Oma tapani on, että alan vain kiinnittämään intuitiivisesti huomiota johonkin yksityiskohtaan, joka minusta tuntuu jostain syystä laajenevan. Se voi olla esimerkiksi aivan sattumalta eteen tullut wikipediatieto. Kirjoitan sen ylös, ja lähden laajentamaan sitä sitten kirjoittamalla.

Olet suomentanut mm. Muhammad Alin elämästä kertovan kirjan – mitä yhteistä nyrkkeilijällä ja runoilijalla on?

    Taisteleminen.

Tunnet myös leffamaailmaa – kuvaile millainen Rottakuningas olisi elokuvana?

    Vähän vaikea koska siinä ei ole juonta – kokeellinen luontodokumentti, missä esiintyisi myös ihmisiä.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?

    Mikä runokokoelmasi eläimistä haluaisit itse olla?

Ehkä meduusa joka elää ikuisesti tai kampasimpukka jolla on sata silmää. Mutta ehkä lopulta kuitenkin tähtikuonokontiainen, sokea maamyyrä jolla on supernopeat aistit, se ”ei mieti puuttuvaa / vaan mitä on”.

Muutamat valitut sanat

Kävelevät kalat harhauttavat, ekologiset lonkerot

purkautuvat kun puhaltaa, limaajakala limaa

ja eritteestä ommellaan vaatteita, kekseliäs ihminen

ei keksi syytä lumesta löytyville madoille, lumiukko hapertuu

kasaan, elimet syödään sisältä

että terveisiä vain, puhun rakkaudesta, vaikka sitä on vaikea nähdä

kaikkia asioita kohtaan.

Ohjelmissa mukana Turun Kirjamessuilla 2015

Turun Kansainväliset Kirjamessut järjestetään tulevana viikonloppuna 2.–4.10.2015
Ohjelma löytyy täältä.

Itse olen mukana seuraavissa sessioissa:

PE klo 13:00–14:00 
Runohuoneessa (Auditorio 2) vedän sanataideohjaaja Minna-Karoliina Heinon kanssa
nuorille aforismityöpajaa nonstop-tyyliin. Saa toki osallistua varttuneemmatkin.

PE 16:30–16:50
Runohuoneessa (Auditorio 2) keskustelun aiheena Suomen aforismiyhdistys 10 vuotta - haastattelijana kirjailija Tiina Lehikoinen.

PE 16:50–17:10
Runohuoneessa (Auditorio 2) haastattelussani kirjailija Timo Salo, joka on lupautunut keskustelun painikkeeksi esittämään kiehtovankiintoisan live-piirros-aforismi -keikan.

- - - - -

LA 12:05–12:30
Runohuoneessa (Auditorio 2) haastattelen Tuli&Savu -runolehden päätoimittajaa kirjailija Tiina Lehikoista. Aiheena Missä on nykyrunouden terävin kärki?

LA 14:50–15:10
Runohuoneessa (Auditorio 2) aiheena Halokehrät-kirjani, haastattelijana runoilija Sirpa Kyyrönen.

- - - - - 







Näiden lisäksi päivystelen pari siivua Lounais-Suomen kirjailijoiden (A48) myyntipöydän takana.


P.S
Lauantaina klo 20:00 alkaen on Ravintola Koulun Historia-luokassa Tuli&Savu -runouslehden 20-vuotisjuhlat ja Ikuinen kertosäe -juhlakirjan julkistaminen.


Tervetuloa!