Voiman Runoilija.-palsta osa 29: Virpi Alanen

Julkaistu Voima-lehden numerossa 7/2018, tässä pitempi versio

Virpi Alanen

Runoeläintarha

Turun Kirjakahvilassa on ollut ensimmäinen visuaalisen runoutesi näyttely – millaisesta poeettisesta evoluutiosta runoeläimesi ovat saaneet alkunsa?

Poeettiset eläimet ovat vuonna 2015 aloittamastani Peilit-blogista (peilit.blogspot.com) syntynyt oma rönsynsä. Kieli on minulla ajattelun keskiössä, ja olen kehitellyt poeettisilla eläimilläni eräänlaista universaalia kieltä, jota kaikki voivat vapaasti lukea oman taustansa ja mielikuvituksensa mukaan. Joku näkee itämaisia kuvioita, joku riimuja tai anfangeja tai muuta. Nämä ovat jotakin eläinhahmon ja kirjaimen välimuotoa, tai kirjoitus on alkanut ottaa eläinhahmoa. Olen pitänyt tietoisesti näiden tekemisen yksinkertaisena, vain tussit ja paperia, puuliimaa. Näiden kanssa on myös niin tarkkoja työvaiheita, ettei sovi edes hengittää.

Runoeläimet ovat kirjoittamisen ja kuvan välimaastoa, esikoisteoksesi Ystävätär K (Poesia 2012) on runon ja aforistiikan hybridiä – mistä yhdistely ja monitaiteisuus?

Olen kotonani välitiloissa. Laaja opiskelutaustanikin varmasti vaikuttaa, mutta taiteellinen tekijyyteni on aina mukautunut paikkoihin, joissa saa ottaa monista suunnista aineksia. Taide elää koko ajan, ja minä pyrin pitämään ajatteluni mahdollisimman vapaana.

Tämän yhteydessä voisi esittää pohdinnan, että moni on aiheellisesti huolissaan lukutaidon vähenemisestä, mutta mitäpä jos onkin niin, että lukutaitomme on laajenemassa, koska luemme arjessamme entistä enemmän tekstiä ja kuvaa?

Jos runoeläimesi tekisivät nukketeatteriesityksen, mistä tarina kertoisi?

Tarina rakentuisi katsojan päässä, mutta esityksessä runoeläimet liikuskelisivat vapaasti, kohtaisivat toisiaan. Eroaisivat, kokeilisivat muotoja ja rytmejä. Pohjimmiltaan puhuisivat siitä, mikä tämänhetkinen maailmantila on.

Ilmasto ja ekosysteemit ovat uhattuina, joten poeettistenkin ekosysteemien rakentaminen on ajankohtaista.

Näetkö runoeläintarhallesi tulevaisuudessa lisääntymisen mahdollisuuksia?

Kyllä, teen näitä koko ajan lisää, ja uskon että tulen tekemään näyttelykokonaisuuksia lisää. Kirjallinenkaan muoto ei ole poissuljettu vaihtoehto. Aion myös laajentaa teoskokoa, tässä näyttelyssä eräs rajaus oli neliömuoto ja sen tuoma sarjallisuus.

Milloin sinulla on otollisin aika kirjoittaa?

Iltapäivä, alkuilta. Se vaihtelee, lähinnä silloin kun on mahdollisuus työskentelyyn. Tekemisen aikaraami on sekoittunut näiden poeettisten eläinten myötä jonkin verran.

Kirjallisuuden ja kritiikin ammattilaisena – mitä positiivista ja mitä negatiivista kehityskulkua olet nykyrunoudesta tunnistanut?

Runoudessa eletään nyt hyvässä tilanteessa, että erilaiset poetiikat vaikuttavat runoudessa ja niille löytyy paikka kentältä. Toisaalta Suomen runouskenttä on silti aika pieni, ehkä kuitenkin ollaan vähän konservatiivisia eikä tekemisen vapaudelle aina löydy tarpeeksi tilaa. Mielestäni naisoletetuille tekijöille sanotaan edelleen helpommin rajoittavia asioita, vaikka arvostuksen pitää lähteä siitä että on tekijä joka tekee. Ja asioita pitää tehdä – ei auta vikinä.

Mitä aiheita seuraava kirjallinen runoteoksesi käsittelee?

Työn alla on useita kirjallisia käsikirjoituksia, jotka toimivat monilajisesti runon,

esseen ja aforismin tienoilla. Tänä kesänä olen keskittynyt poeettisiin eläimiin, muut projektit etenevät ajallaan.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?

Mitkä ovat viisi kaikkein tärkeintä asiaa?

Tekeminen. Mielikuvitus. Rytmi. Syntyminen. Kasvaminen.