maanantai 9. huhtikuuta 2018

Voiman Runoilija.- palsta osa 25: Juha Rautio

(Juttu julkaistu Voiman numerossa 3/2018)


Juha Rautio (valokuva: Taija Rautio)

Monitaiteen trapetsilla yleisöstä toiseen


Teit viime vuonna zine/chapbook-hengessä julkaisun Tuopin hintainen runovihko – montako olutta se on myynyt?
Vaihtokaupoista ei ole kunnollista kirjanpitoa, mutta sanotaan, että olisi mennyt enemmänkin jos olisin muistanut pitää sitä aina mukanani.

Syksyllä ilmestyy neljäs runokokoelmasi Festivaali (Enostone 2018). Mikä on sen runofestivaalin teema?
En kirjoita varsinaisesti teemalähtöisesti, mutta käsittelen siinä mm. tyhjiä tiloja ja ihmisen jälkeensä jättämiä materiaalisia kappaleita, kuten vaikka lehtipuhaltimia ja mattotelineitä. Juhlien jäljet, erilaisten yhteiskuntien jälkeensä jättämät tilat ja jäljet.  Olen kirjoittanut muotoon jossa ei ole persoonapuhujia. Tuleva kirja on tietoisesti hyvin erilainen kokoelma kuin aikaisemmat.

Olet tehnyt yhteisteoksia sirkustaiteilijoiden kanssa – miten runoudessa näkyy sirkustaide, miten sirkustaiteessa runous?
Välttämättä ei mitenkään, mutta ehkä molemmat ovat vähän outsider-taidelajeja. Toki molemmista löytyy arvostetut ja menestyneet tahot, mutta myös sellaisia tekijöitä, joilta löytyy tarvittavaa irtolaishenkeä. Olen tehnyt yli 10 vuotta kaikenlaisia poikkitaiteellisia projekteja ja vaikka taiteiden välisyys on sytyttävää, tietynlainen etenemisen hitaus on myös ärsyttävää. Eri lajien samalle sivulle saaminen vaatii aikaa tai muuten jäädään vain demoasteelle.

Olette tehneet esityskiertueen Lappiin ja reuna-Suomen pieniin paikkoihin, miksi?
Sitä edelsi Saimaan runokiertue purjeveneellä, ja osittain samalla työryhmällä päätettiin lähteä Lappiin. Katsomaan millainen Suomi on oikeasti koettuna, ovatko kaikki pikkupaikat samanlaisia ja saako baariin viedyn runosirkuskeikan toimimaan paikoissa, joissa esittävää taidetta ei ole totuttu näkemään.

Kaupungit vs. maaseutu – onko niin?
Suomessa keskittämispolitiikka on ollut pitkään vallalla, mutta periferiaa ja reuna-Suomea on myös kaupungeissa.

Teet musiikkia ja ääniteoksia – millä tavoin taide vaikuttaa korvien kautta?
Suoraan ja välittömästi, eri tavalla kuin lukemalla, joka edellyttää aina aktiivisuutta. Toki kuuntelukin voi olla aktiivista, mutta musiikki vaikuttaa suoraan emotionaalisesti.

Olet tehnyt esityksiä kansallispuistoissa ja tutkinut taiteella ekologisuutta ja ilmastonmuutosta. Miltä tulevaisuus näyttää, jos sitä katsot juuri nyt?
Huonoltahan se näyttää, ei siitä mihinkään pääse. Paljon on toki olemassa lunastamatonta potentiaalia, joka voi viedä asioita parempaan suuntaan. Tietoa on, valitettavasti politiikkaakin tehdään paljon vain kvartaalin mittaisina. En itse usko taiteen valistavaan voimaan, tendessimäinen taide on tuomittu epäonnistumaan. Mutta jokaisen pitää tehdä parhaansa asioiden eteen.

Ympäri Suomea satoja keikkoja - mitkä ovat olleet parhaita hetkiä?
No tietenkin ne hyvät keikat. En oikein osaa sanoa mitä niissä tapahtuu, mutta yleisön kanssa tapahtuu jotain, ikään kuin kemiallinen reaktio. Yleisömäärä ei ole oleellinen juttu, eikä se samassa tilassa olemisen kokemus liity jutun tekniseen onnistumiseen. Mutta jokin yhteinen ilmakehä syntyy.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Miksi pääministeri Juha Sipilästä on tullut tuollainen ymmärtämätön hölmö?
Sille ei ole luettu lapsena oikeita runoja.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti