(Juttu julkaistu Voiman numerossa 3/2018)
 |
| Juha Rautio (valokuva: Taija Rautio) |
Monitaiteen trapetsilla yleisöstä toiseen
Teit viime vuonna
zine/chapbook-hengessä julkaisun Tuopin hintainen runovihko – montako olutta se on myynyt?
Vaihtokaupoista ei ole kunnollista kirjanpitoa, mutta sanotaan,
että olisi mennyt enemmänkin jos olisin muistanut pitää sitä aina mukanani.
Syksyllä ilmestyy
neljäs runokokoelmasi Festivaali
(Enostone 2018). Mikä on sen runofestivaalin teema?
En kirjoita varsinaisesti teemalähtöisesti, mutta käsittelen
siinä mm. tyhjiä tiloja ja ihmisen jälkeensä jättämiä materiaalisia kappaleita,
kuten vaikka lehtipuhaltimia ja mattotelineitä. Juhlien jäljet, erilaisten
yhteiskuntien jälkeensä jättämät tilat ja jäljet. Olen kirjoittanut muotoon jossa ei ole
persoonapuhujia. Tuleva kirja on tietoisesti hyvin erilainen kokoelma kuin
aikaisemmat.
Olet tehnyt
yhteisteoksia sirkustaiteilijoiden kanssa – miten runoudessa näkyy sirkustaide,
miten sirkustaiteessa runous?
Välttämättä ei mitenkään, mutta ehkä molemmat ovat vähän outsider-taidelajeja.
Toki molemmista löytyy arvostetut ja menestyneet tahot, mutta myös sellaisia
tekijöitä, joilta löytyy tarvittavaa irtolaishenkeä. Olen tehnyt yli 10 vuotta
kaikenlaisia poikkitaiteellisia projekteja ja vaikka taiteiden välisyys on
sytyttävää, tietynlainen etenemisen hitaus on myös ärsyttävää. Eri lajien
samalle sivulle saaminen vaatii aikaa tai muuten jäädään vain demoasteelle.
Olette tehneet
esityskiertueen Lappiin ja reuna-Suomen pieniin paikkoihin, miksi?
Sitä edelsi Saimaan runokiertue purjeveneellä, ja osittain
samalla työryhmällä päätettiin lähteä Lappiin. Katsomaan millainen Suomi on
oikeasti koettuna, ovatko kaikki pikkupaikat samanlaisia ja saako baariin
viedyn runosirkuskeikan toimimaan paikoissa, joissa esittävää taidetta ei ole
totuttu näkemään.
Kaupungit vs.
maaseutu – onko niin?
Suomessa keskittämispolitiikka on ollut pitkään vallalla,
mutta periferiaa ja reuna-Suomea on myös kaupungeissa.
Teet musiikkia ja
ääniteoksia – millä tavoin taide vaikuttaa korvien kautta?
Suoraan ja välittömästi, eri tavalla kuin lukemalla, joka
edellyttää aina aktiivisuutta. Toki kuuntelukin voi olla aktiivista, mutta
musiikki vaikuttaa suoraan emotionaalisesti.
Olet tehnyt esityksiä
kansallispuistoissa ja tutkinut taiteella ekologisuutta ja ilmastonmuutosta.
Miltä tulevaisuus näyttää, jos sitä katsot juuri nyt?
Huonoltahan se näyttää, ei siitä mihinkään pääse. Paljon on
toki olemassa lunastamatonta potentiaalia, joka voi viedä asioita parempaan
suuntaan. Tietoa on, valitettavasti politiikkaakin tehdään paljon vain
kvartaalin mittaisina. En itse usko taiteen valistavaan voimaan, tendessimäinen
taide on tuomittu epäonnistumaan. Mutta jokaisen pitää tehdä parhaansa asioiden
eteen.
Ympäri Suomea satoja
keikkoja - mitkä ovat olleet parhaita hetkiä?
No tietenkin ne hyvät keikat. En oikein osaa sanoa mitä
niissä tapahtuu, mutta yleisön kanssa tapahtuu jotain, ikään kuin kemiallinen
reaktio. Yleisömäärä ei ole oleellinen juttu, eikä se samassa tilassa olemisen
kokemus liity jutun tekniseen onnistumiseen. Mutta jokin yhteinen ilmakehä
syntyy.
Runoilijan oma
kysymys ja vastaus siihen?
Miksi pääministeri Juha
Sipilästä on tullut tuollainen ymmärtämätön hölmö?
Sille ei ole luettu lapsena oikeita runoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti