Juha Kulmala: Ränttätänttä

Juha Kulmalan viidettä runoteosta Ränttätänttää (Savukeidas) klubitettiin maailmalle Bar Ö:stä 16.9.2017. Väkeä ja esiintyjiä oli mukavasti paikalla.

Kirja tuli nautiskeltua varsin ripeästi, olin sitä odottanut, ja tulen siihen palaamaan uusintakierroksien kautta. Ei pulputtunut tyhjäksi yhdellä lukukorkkauksella. Yksinkertaisesti loistava ja monipuolinen runoteos. Vahva suositus lukijoille ja myös runoutta kirjoittaville - se tarjoaa nautittavaa esimerkkiä, miten räpsyttää eläviä runokuvia kun sanaprojektorin veivaus on osaavissa käsissä.

Jos yhtäkkiseltään tätä vertaa edelliseen teokseensa Pompeijin iloiset päivät (Savukeidas 2013), niin mielestäni se kirja oli huomattavasti enemmän tummasävyinen ja melankolinen luonteeltaan. Ulos virranneissa runoissa oli toisenlaiset valot sisällä.
Uudessa kirjassa taas on paljon suoraviivaista, humoristista ja surrealistista runoutta, sitä ränttätänttää itseään, jossa on sopivasti rosoakin.

Jostain syystä muuten Doorsin Roadhouse Blues -biisi lähti heti resonoimaan omassa nupissa kirjan sisällön kanssa hyvin törmäävän nimen kanssa. :-)

Mutta toki löytyy täältäkin kirjasta myös niitä syvänteitä, joissa välkähtelee aforistinen lujuuskin puhumassa reunaehdoistamme. Esimerkiksi tätä Alkusoitto-runon siivua olen lukenut ja kirvoitellut auki moneen kertaan. Tulkintapintoja ja tunnelmia otettavaksi löytyy.

Ränttätänttässä on jopa yllättävän paljon poliittista ainesta, mutta se ei suinkaan ole mitään yhdestä luukusta julistavaa totuutta joka epäonnistuu aina, vaan toteavaa sorttia - toki ihan laadukkaalla ironisella twistillä, kuten runossa juntit. Viesti ei jää epäselväksi mistä aikamme ilmiöistä, henkilöistä ja aatesuunnista näissä säkeissä kuljetetaan.

oi finlandia

katso, sinun yösi koittaa

päivän toivo karkoitettu on jo pois

ja illan luhtakana

hämärissä soittaa

kuin itse helvetin pohjapelti sois

Kirjassa on runsaasti musiikkia – rokkia, jatsia ja bluesia - Kulmalan tapaan pujoteltuina sanarivien styrkkareihin.  Ja hyvin ne saundaa.

Lukijalle helposti lähestyttävä ja kiintoisa rakenteellinen ratkaisu on ollut myös kirjoittaa joka kuukauden läpi oma runonsa. Kuukausien oma kokoelma vaeltaa kierroksensa ryhdittäen samalla muitakin runoja. Runojen pituudet vaihtelevat yhden sivun runoista useampisivuisiin vyöryihin.

Jos luovia kirjoittajia vielä miettii, niin kokoelma tarjoaa monia kelpo esimerkkejä isommista ja pienemmistä runonteon erilaisista ratkaisukeinoista siihen, miten sanoa. Unohtamatta mitä sanotaan - Ränttätänttässä on sanottu varsin paljon.
Jos yhden erityisen työkalupakki-jutun poimii, niin useista runoista löytää tyylikkäitä, kitetyttäviä lopetuksia, mitkä ovat usein kirjoittajille vaikeita toteuttaa. Ja myös lennokkaita aloituksia, kuten vaikkapa tämän aukeaman runoissa:

Eipä muuta - osta tai lainaa Ränttätänttä, saat nykyrunoudesta itsellesi vastinetta.

todellisuus on se mitä jää

            kun muu puhutaan ympäriltä pois