Mitä, onko aforismi populismin sukulaisia?

Docventures on tehnyt ansiokasta juttuja populismista.

Ilman sen suurempaa syväanalyysiä laitoin, aivan populistisesti omia aforismikäsityksiäni vasten  Docventuresin tiivistettyä Populistin pikaopas –pakettia. Tällaisia todisteita sukulaisuussuhteista olin  löytävinäni suhteessa varsinkin nk. perinteiseen aforistiikkaan. 

Aforismit ovat omiani. 

1. Vetoa ihmisiin, jotka pelkäävät muutosta ja kehityksen jalkoihin jäämistä. Ymmärrä ja imartele heitä, ja he ovat sinulle uskollisia.

Perinteisesti aforismit tahtovat mielellään takertua kriittisesti asioihin, jotka ovat jotenkin väärin tai eivät toimi oikein. Tällöin monesti on kyse väistämättä jälkiviisaudesta – jo tapahtuneita asioita arvostellaan ja osoitetaan vikakohtia. Arvostellaan, muttei toki esitetä taiteentekoon vedoten mitään parempia vaihtoehtoja, että no miten sitten paremmin olisi. (Toki aforismeja toiseen suuntaan lukien voi nähdä, mitä kirjoittaja ajattelee arvokkaammaksi.)

Jossain määrin tällaisista aforismeista kuultaa läpi kyyninen ajattelu, että ennen vaan oli paremmin. Sen käsitys-uskomuksen kanssa nyökytteleviä on aika helppo löytää ja miellyttää.

Jokainen aforisti haluaa tulla "ostetuksi", jopa muuttua lentäviksi lauseiksi.

(aƒ.) Tulevaisuudessa jokaisella pieni kannettava

                       kiinalainen puutarha. Pakollinen.

2. Harjoittele imagoasi. Populistipuolueiden vetovoima perustuu yleensä yhteen karismaattiseen henkilöön, joka “uskaltaa olla erilainen kuin muut poliitikot”.

Aforistinen minä – ja kirjoittajaimago - sen voi tulkita ja löytää jokaisen aforismin sisältä. Se voi tietenkin olla myös fiktiivinen tai tarkoin valikoitu minä, mutta senkin ”imagon” on  kirjoittaja on aina valinnut tietoisesti.

Aforismi on omalla tavallaan hyvin yksilökeskeinen kirjallisuuden laji – aforismin yhteyteen liitetään lähes aina se oma nimi. Tekijyyden tietäminen tekee nk. taideaforismin. Ja tekijänoikeudet. 

Moni aforisteista tietenkin haluaisi, että juuri hänet koettaisiin tietynlaisena valtavirran vastarannan kiiskinä, karismaattisen luovana poikkeusyksilönä, viiltävän erilaisena ajattelijana, jolla olisi kosolti kiinnostavia ns. tuoreita ajatuksia, joilla saisi arvostusta haluamiltaan piireiltä ja henkilöiltä.

(aƒ.) En katso enää luonto-ohjelmia, ne kertovat nykyään vain ihmisestä.

                                                                                  – Marko Laihinen

3. Hauku eliittiä. Anna ymmärtää, että rohkenet rikkoa tabuja tai paljastaa “totuuden”, jota eliitti yrittää piilotella.

Eliitin, rikkaiden, sortajien ja hyväosaisten luokkien kritisointi, arvojensa kyseenalaistaminen ja ironisointi on monen sen alta vastaavan aforistin perusleipää. Eliitiksi koetun syyttely mieluusti nyt ainakin vallanhimosta, itsekkyydestä ja ahneudesta. Yritys loukata ja vittuilla on tietyn laadun mietelauseiden perusenergiaa.  Ja siitä syntyvä pikkuruinen kostonautinto.

Eliitin vastustaminen on tietenkin helppo ja turvallinen maali – varsinkin jos ei taaskaan yritä tarjota uskottavia, parempia vaihtoehtoja asioiden hoitamiseen. Ja ongelma toki on se, ettei niitä uskottavia vaihtoehtoja oikein ole esimerkiksi vallitsevalle talousjärjestelmälle.

Aforismien sisällön takia on myös virkottu, että suurin osa aforisteista näyttää pukeutuvan aforismiensa välittämän ”politiikan” takia punavihreään arvokaapuun. Sinne hyvien, ja teoriassa aina oikeassa olevien joukkoon. Joku sanoisi että siellä tuoksuu helposti myös älyllinen epärehellisyys.

Ja aforistit jos ketkä väittävät ympäriinsä niitä totuuksia – ainakin osatotuuksia, ja mistä tahansa aiheesta.

(aƒ.) Uskon globaaliin kapitalismiin, taivaan ja maan luojaan – viime viikolla talonmies muuttui vihreäksi, metalliseksi postilaatikoksi.

4. Vaikka sinulla olisi kuinka pienet kannatusluvut, anna ymmärtää, että koko kansa on puolellasi.

Niin, tunnetusti aforismi on kirjallisuuden lajeista marginaalin marginaalissa.

Mutta se ei tietenkään estä olemasta yksin oikeassa maailman tappiin saakka.

(aƒ.) Sosiaalipummiudessakin hierarkiansa – varakkaimmat ovat sielläkin ravintoketjun huipulla.

Luomugraffiti.

5. Käytä estoitta karkeaakin kieltä. Tarvittaessa vetoa Jumalan olevan kansan puolella. Uhkaa peruuttamattomalla kriisillä, jos sinua ei äänestetä.

Karkeaa kieltä tavataan aforistiikassa kyllä. Se on eräs harkittu säpsäyttävä tehokeino, tai sitten ”vain” aforistin omaa kieltä ja heijastusta ajattelusta.

Aforistiikasta löytyy myös uskonnolliset lajikkeensa, mutta enemmän aforistit ainakin aforismeissaan tahtovat esiintyä ateisteina ja tieteeseen luottavina. Henkilökohtaisella tasolla asia voi olla hyvinkin kauniissa ristiriitaisessa sekasotkussa.

(aƒ.)  Perseennuolenta, taitolaji. Osa tekee sitä nykyään hyvin suoraselkäisesti.

6. Tarjoa yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Näin mahdollisimman moni ymmärtää keinosi. Ammenna perinteisistä arvoista ja hyveistä. Näin luot kannattajillesi turvallisuuden tunnetta muutoksen ja kehityksen keskellä.

Aforismi ON provoisoivaa kiteyttämistä, yksinkertaistamista, mutkien oikaisua, jossa pyritään esittämään nokkelia totuuksia päin kuonoa ja esittämään henkisesti jotenkin yläpuolelta sarkastisia ja älykkään ironisia toteamuksia.

Ja jos pintoja raaputtaa, niin ehkä suurin osa aforisteista kannattaa esimerkiksi vanhoja filosofisia hyveitä ja sittenkin myös niitä konservatiivisia yhteiskunnallisia arvoja jos oikein silmiin katsotaan – todellisia afoanarkisteja, jotka eläisivät niin kuin saarnaavat, niin ei nyt juuri tule mieleen.

(aƒ.) Nykyfysiikka: ihminen enimmäkseen tyhjää.

        Nykypsykologia: loputkin täysin läpinäkyvää.

        Nykyetiikka: missä ihminen on?

7. Jos kontollasi on talousrötöksiä, päihderiippuvuuksia, tai kuulut seksuaalivähemmistöön, hauku ko. tahoja erityisen kärkkäästi.

Ehkä tätäkin jossain määrin löytyy – ainakin käännynnäiset tuppaavat olemaan niitä pahimpia moralisteja. Enemmän kyllä aforistit yleensä haukkuvat sitä eliittiä ja tyhmää valtavirtaa ja sen arvoja – liekö sitten niin, että henkilökohtaisessa elämässään monet kirjoittajat kuitenkin itse kuuluvat tottelevaiseen keskiluokkaan ja enemmistöön. Ja ainakin omasta mielestään asemoivat itsensä sinne ”ajattelijoiden ja viisaiden ihmisten” eliittiin. 

(aƒ.)  Kansainväliseksi aiottu uskovaisten tietokilpailu peruttiin, koska kaikkien kysymysten oikea vastaus on jumala.