Suomessa syntyi viime vuonna 52 814
lasta, mikä on 2 658 vähemmän kuin 2015. Ensisynnyttäjien keski-ikä oli 29,1
vuotta, ja nykynainen synnyttää keskimäärin 1,57 lasta. Toisaalta hyväkin,
koska puolikkaita vakansseja on usein avoinna ja mm. politiitikkona pärjää ihan
hyvin 0,57% ihminen.
Syntyneiden määrä on vähentynyt kuutena
vuotena peräkkäin, ja nyt ollaan liki suhteellisia pohjalukemia. Mistä ilmiössä
on kyse, koska niin sitä olettaisi, että lisääntyminen olisi ihmisnisäkkäidenkin
luonnollisinta puuhaa?
Osa lapsia tahtovista ei voi saada omia
lapsia, ja tähän liittyy usein ankaran syvää surua ja luopumista. Ei onnistu.
Ei vaikka nykylääketiede on jo niin kehittynyttä, että mätitahna-luokan
spermastakin saadaan se yksi vetelä siittiö läpsäistyä ilman uintivaivaa munasolun
ovesta sisään. Nykytekniikoilla myös yksinelävät ja homot lisääntyvät sutjakkaasti.
Toisaalta adoptointi on yhä vaikeaa ja prosessit kestävät vuosikausia – päteviä
vanhempia menee hukkaan.
Vapaaehtoinen lapsettomuus on
lisääntynyt. Ehkä nuoruusaikaa pidennetään, tai ei haluta lifestyleksi
lapsiperhearkea. Siihen valintaan on täysi oikeus, josta ei parane
valtiontalouden kauhistelijoiden tai vanhoillisten perhekäsitysten vaalijoiden syitä
kuulustella. Elämisen muodot monimuotoistuvat, arvoja syntyy lisää. Lapsia ei.
Taloudelliset syyt. Jos toimeentulo
kilisee epävarmasta silpusta samalla kun työelämä ja siihen lasten yhdistäminen
on yhä vaativampaa, niin se ehkäisee tulosvastuullista parittelutoimintaa. Koska
persaukinen lapsiperhearki on todella raskas kuvio. Valtion ja kuntien
rahallinen tuki ja asenteet lapsellisia kohtaan vaikuttavat. Osa lapsettomista toki
kokee, että he joutuvat maksamaan ne lapsiperheiden edut. Kränää on – vanhempia
haukutaan itsekkäiksi, kuten myös heitä, jotka eivät halua omia lapsia.
Osalla edelleen se raamatuilla ja
koraaneilla päähän iskostettu jumala-auktoriteetti käskee täyttämään lapsilla
tuvat, porstuat ja kaiken maan. Tasa-arvoputkella katsoen näissä projekteissa
naisen asema näyttäytyy lähinnä vauvantekokoneelta. Mutta mikäs siinä jos
tykkää ja on oma valinta.
Kumppanin puute. Ainakin miesten
mielestä nykynaiset ovat kovin nirsoja ja heillä on liian tiukat kriteerit
isiehdokkaille. Partneritoreilla markkinatalous on raadollistunut – jos ei ole suhteellista
pörssiarvoa millään mittarilla, niin ei ole edes laskuhumalaista kysyntää
pikkutuntien keräilyeristä.
Globaalit uhkakuvat. Ilmaston
muuttuminen ja muut katastrofiennusteet eivät innosta lapsentekoon. Nykyään tieto
on läsnä koko ajan ja exel-ajattelulla suunnitellaan elämä eläkeikään saakka.
On miten on, syntyvyyden vähenemisellä on jatkossa dramaattisen
suuret vaikutukset moniin asioihin. Ja joka tapauksessa, jonkun lapset tulevaisuudessa
maksavat ne verot, eläkkeet ja hoitavat meidät.
Kirjoittaja on Turussa asuva
lapsellinen kirjoittaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti