Voiman Runoilija. -palsta osa 20: Henry Lehtonen

Juttu julkaistu Voiman numerossa 5/2017

Pystyyn jääneitä lauluja

Kuudes runokirjasi Kruununjalokivet tuhatvuotisten parisuhteiden tuhkassa (Sammakko 2016) on runoja rakkaudesta, hulluudesta ja kuolemasta. Millainen hulluus on ihmiselle hyväksi?

Positiivinen luova hulluus, jossa toimintakyky säilyy.

Olet kotoisin Turun Runosmäestä – paljonko lähiössä eletty lapsuus ja nuoruus puhuu runoissasi?

Kyllä sillä on iso vaikutus, en ole akateemisesta kodista. Esikoisteokseni Camping juontaa juuri lähiöiden rappioromantiikasta. Isä on duunareita, ja 90-luvun lama todellakin puraisi meitä. Tiukimmillaan nukuttiin farmari-Taunuksen takakontissa.

Mistä kirjallisuus sitten sinut löysi?

Olen tykännyt lukea lapsesta saakka. Kesällä mummolasta käytiin kirjastossa ja sadepäivinä tuli luettua paljon. Kaverini äiti, äidinkielenopettaja suositteli ja lainasi minulle isosta kotikirjastostaan Saarikoskea, Nerudaa. Teininä luin Bukowskia, Hemingwayta ja paljon muuta. Ja edelleen pidän lukemisesta, siitä kun kirjailijan luoma maailma imaisee sisäänsä.

Runoissasi näyttäytyvä stilleben – mitä käsite sinulle merkitsee?

Sitä kun hulluus varisee, silloin meillä on stilleben. Elämästä tulee helposti stillebeniä, kuin museoiden hedelmäasetelmia, mutta juuri sitä en sen soisi olevan, vaan että se sisältäisi enemmän hulluutta, surrealismia. Sellaista kuin vaikkapa Hieronymus Bocshin teoksissa. Sitä kun pistetään paskaksi ja luodaan uutta.

Miten rakkaus on muuttunut kun se on kulkenut kuuden runokirjasi lävitse?

Nuoruuteen kuuluu hullaantumisen tunteen etsiminen ja se sekoitetaan helposti rakkauteen. Vuosien kartuttua osaa suhteuttaa, näkee nyanssit ja löytää ne oikeasti merkitykselliset asiat. Kun jyrkät huiput eivät ole enää niin teräviä.

Miten hyvin runoilija, kirjanpitäjä ja jalkapalloerotuomari mahtuvat samaan heppuun?

Kyllä kait ne ihan hyvin mahtuvat. Iän myötä runoilijuus on jäänyt taka-alalle. Tietty sisäinen pakko laittaa kirjoittamaan, mutta en rakenna uraa. Se tuo oman vapautensakin kun ei ole paineita tuottaa tänäkin vuonna se uusi kirja.

Mitä hyvä fyysinen kunto sinulle merkitsee?

Äärimmäisen tärkeä juttu. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja vedenjakaja tulee tietyssä iässä väistämättä vastaan. Futiksen takia selkäni meni huonoon kuntoon ja pitää pysyä senkin takia hyvässä kunnossa. Tuomaritasot vaativat  myös spurtit. Cooperissa voisi nyt mennä 3000 m.

Mitä yhtäläisyyttä on jalkapallolla ja runoudella?

Kummatkin ovat kokonaisuuksia, jotka on purettavissa yksityiskohtiin. Molemmissa oivalluksia, taitoa, jotka johtavat läpimurtoihin kontekstin sisällä. Kielikin on liikkuva kudos, joka voi mahdollistaa mahdottomia asioita. Ilo.

Työskentelet kustantamossa – kolme toiveikasta asiaa kirjan tulevaisuudelle?

Kirja pitää pintansa ja runous löytää uudelleen ostavan yleisönsä. Apurahajärjestelmä pysyy ja kehittyy ja työn puolesta kelpaisi hittikirjailija.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?

Olet jokaisen kirjan kohdalla pohtinut, että onko se omien runojen kosmos nyt tullut nyt valmiiksi, että tuleekohan niitä runoja enää kirjoitettua?

Olen jo jonkun verran kirjoittanut edellisen kirjan jälkeen.