Rehellinen kateellisuus kunniaan

(julkaistu Laitilan Sanomissa 24.3.2016)

Tehokas keino lyödä lyttyyn mikä tahansa arvostelu on syyllistää sen esittäjä kateelliseksi. Suurin osa kun häpeää kateellisen leimaa – kuin olisi jostain pahanteosta kärvähtänyt.

Suomalaista kateutta mainitaan vielä erityisen myrkylliseksi, ja tälle väitteelle löytyykin alkujuuria historian peltotilkuilta.

Eino Leinon sananlaskuksi noussut runonalku kuuluu: Kell´ onni on, se onnen kätkeköön. Lisävalaistusta sillekin räpsäytti Risto Pulkkisen kirja Suomalainen kansanusko. Sen mukaan kun Suomessa siirryttiin pyyntikulttuurista maanviljelyyn – paikoillaan pysyvään asumiseen – kateellisuus roihahti. Syynä oli tuolloin yleisenä elänyt usko, että onnea on olemassa vain tietty vakiomäärä. Kuin kakku, josta palaset jakaantuvat. Tällöin jos naapurin pelto tai karja menestyi, sille kannatti mulkaista pahaa silmää, tehdä maagisia pilaamistaikoja sekä käytännön jäynää – siten onnea sai siirtymään omalle tontille. Toki myös omaa hyvää satoa tai muita onnen antimia piti piilotella ja valehdella vähäisiksi, ettei olisi joutunut kateellisten pahansuopuuden ja tihutöiden kohteeksi. Monimutkaisia suojaustaikoja tehtiin myös.

Vaikka myötätunnon ja lähimmäisenrakkauden ajatusta pinnallisesti tunnustettiin jo Suomessakin, niin kerätyt perinnetarinat kertovat kieli suorana, että entisaikaan naapureille tehtiin paljon kiusaa ja hyvin julmaakin vahingontekoa. Lehmiltä silvottiin utareita yms. Teoilla myös rehvasteltiin – kas vahingonilo se paras ilo. Sillä saa sitä omaa henkistä hopeasijaa myös siedettyä paremmin.

Kateuteen liittyen uskottiin myös, että tietynlainen kehuminen ja ylistys olivat suureksi vaaraksi erityisesti karjalle ja lapsille. (Paljonko tämä on näkynyt  lasten kasvatuksessa?) Kun ilkeämielinen kehunta oli käynnissä, saattoi emäntä nostaa sille vastavoimaksi hameensa ylös humps – kas sielläpä olikin niin väkevä paikka, joka veti huomion varmasti itseensä ja kesti kaikki magiat.  Koska vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia, tätä vanhankansan  ”merihirviö-temppua” voinee kokeilla vielä nykyäänkin. Josvaikka epäilee, että omia mukuloita joku yrittää kehuta piloille päiväkodissa, koulussa tai urheilukentillä. Parempi toimia vaan riuskasti ennalta, ettei lapsi ylpisty, ettei kasva ihan cheekiksi!

Kateellisuuden tunteet ja sen synnyttämät ajatukset ovat oikein suunnattuina tietenkin loistoapureita. Rehellisen lahjomattomasti kateus kun osoittaa ne asiat, joita meistä itse kukin aidosti arvostaa.  Toisekseen;  omasta kateudesta on mahdollista tiristää työntövoimaa, jolla voi yrittää saavuttaa sitä, mitä kateuden kohteella on.

Rahakateudesta on ehkä helpointa aloittaa itsetuntemuksen jumppa. Tuleva kevät tarjoaakin meille monille fantastisen kateusharjoituksen, kun suomalaiset pörssiyhtiöt jakavat kotsukaupalla ennätysosingot. Kun ei ole investoitu. Pitkälti yli 11 miljardia euroa, ja leijonanosa kärrätään ulkomaisille osakkeenomistajille. Vai olisiko siinä sittenkin enemmän kyse oikeudenmukaisuudesta ja sen sellaisesta?

Kirjoittaja on Turussa asuva yleisihmettelijä.