tiistai 16. helmikuuta 2016

Kehältä uusi tuhti ja monipuolinen levy


(Julkaistu Laitilan Sanomissa 16.2.2016) 




Laitilalainen rockvaikutteista poppia soittava Kehä julkisti perjantaina 5.2. uuden pitkään odotetun albuminsa. Levyn nimeksi tuli ytimekkäästi keskariin ja pääkaupunkiseudun liikenteeseen pyörähtävä ”III” – kyseessä on kuulemma niin huono vitsi, että se oli pakko laittaa.

Levyn valmistuminen on ollut kaikkineen pitkä ja kauniisti sanottuna haasteellinenkin prosessi. Ensimmäistä kertaa bändi sai ja joutui tekemään musiikkiaan niin, että myös albumin kustantanut VL-Media toi eri vaiheissa omat toiveensa mukaan. Mutta ristiriitaiset musiikilliset näkemykset saatiin kammattua.
– Albumin tuotannossa hääri pääasiassa Jonas Olsson, jonka meriittilistaa ja kultalevykattausta saattoi vain kateellisena katsoa. Hänen kanssaan duuni oli mutkatonta. Muutamien biisien kanssa aloitettiin, mutta lopputulos on nyt taltioituna se, miltä Kehän vuosi 2015 näytti, kertoo Juha Isotalo.

Maltillisia tavoitteita, nelihenkisenä

Kehä on kerännyt radiosoittoa sinkullaan ”Kaija K.”, joka on itse albuminkin avausraita. Fanien diggaama Antaa Vaan Palaa on saanut levyllä uuden versioinnin. Kokonaisuus on monipuolista kuten Kehän aiemmissakin pitkäsoitoissa.
– Aikaisempiin verrattuna III:sen kokonaisuus on modernein ja freesein.

Bändi itse pitää jatkon suhteen rauhallisesti tassuja maassa toiveikkuutta toki tyrmäämättä. Markkinointivoima ja erilaiset kontaktit ovat nyt ison taustafirman myötä entistä monipuolisemmat.
– Kesän keikkakalenteria täytetään parhaillaan, ja sinne on tulossa meille uusia mielenkiintoisia keikkamestoja. Ollaan sillä lailla kiitollisessa asemassa, että parin vuoden aikana on kysyntä Kehää kohtaan kasvanut. Nyt myös pyritään käymään niitä paikkakuntia, joihin ei aiemmin olla eri syistä päästy tai ehditty, Isotalo kertoo.

Bändi operoi jatkossa nelihenkisenä.
– Monista laitilalaisyhtyeistä ja musatouhuista tuttu rumpali Rami Kettunen on nyt meidän messissä. 
Muut Kehän jäsenet ovat: Juha Isotalo, kitarat/syntikat, Eemeli Turpeinen, laulu/basso ja Juho Laihia kitara/laulu.

Positiivisesti ja eteenpäin kulkevaa
Ennakkokuuntelussa levy osoittautuu tosiaankin monipuoliseksi. Jonkin verran pyörittelin oheen myös Kehän vanhoja biisejä, ja kyllä Mr. Olsson on kyennyt tuomaan III:seen pehmeää tuhtiutta ja uudenlaista, laajaa äänimaailmaa. Hienoja pieniä saundeja ja kitkattomia pikku ratkaisuja. Hyvin pumppaa niissä kohden missä pitääkin. Tanssittavaa materiaalia. Ja sitten toisessa suunnassa; levyn finaali Kaunis tänään –biisi on rauhallisen hienostunut. Tyylikäs veto.
Turpeiselta irtoaa laulu rennokkaasti, ja olisiko niin, että äänensä väripaletissa on tällä levyllä entistä enemmän tunneskaalaa. Kauttaaltaan laulusaundit ovat kyllä kohdallaan.
Isotalon sanoitukset ovat tiettyjen biisirakenteiden lisäksi sitä, mitkä tekevät Kehästä musiikista hyvällä tavalla omintakeista. Laulujen kieli on yleistä puhekieltä, mutta paikoin riimitystä on synnytetty nyppäisemällä viimeisiä kirjaimia pois. Myönteisessä mielessä olen kuulevina niissä kohdin modernia laitilan murretta. Kieli kun elää. Onpa levyllä #Laitila –niminen biisikin.
Sanoitusten sisältöjä ei ole sokeroitu ylenpalttisesti. Kokonaisfiilis on  positiivinen, melankolisuutta toki kevyesti sieltä täältä tihkuen. Tämän kolmosen kumottua on yhtäkkiä aika vaikea keksiä artistia tai toista bändiä, mihin Kehää voisi vertauttaa. Se on hyvä merkki. Pätevä levy jätkiltä.

Albumin neljäs single Hölmöminä.




Marko Laihinen



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti