Laitilalainen rockvaikutteista poppia soittava Kehä
julkisti perjantaina 5.2. uuden pitkään odotetun albuminsa. Levyn nimeksi tuli
ytimekkäästi keskariin ja pääkaupunkiseudun liikenteeseen pyörähtävä ”III” – kyseessä on kuulemma niin huono
vitsi, että se oli pakko laittaa.
Levyn valmistuminen on ollut kaikkineen pitkä ja kauniisti
sanottuna haasteellinenkin prosessi. Ensimmäistä kertaa bändi sai ja joutui
tekemään musiikkiaan niin, että myös albumin kustantanut VL-Media toi eri vaiheissa omat toiveensa mukaan. Mutta
ristiriitaiset musiikilliset näkemykset saatiin kammattua.
– Albumin tuotannossa hääri pääasiassa Jonas Olsson, jonka meriittilistaa ja kultalevykattausta saattoi
vain kateellisena katsoa. Hänen kanssaan duuni oli mutkatonta. Muutamien
biisien kanssa aloitettiin, mutta lopputulos on nyt taltioituna se, miltä Kehän
vuosi 2015 näytti, kertoo Juha Isotalo.
Maltillisia
tavoitteita, nelihenkisenä
Kehä on kerännyt radiosoittoa sinkullaan ”Kaija K.”, joka on itse albuminkin
avausraita. Fanien diggaama Antaa Vaan Palaa on saanut levyllä uuden versioinnin. Kokonaisuus on monipuolista
kuten Kehän aiemmissakin pitkäsoitoissa.
– Aikaisempiin verrattuna III:sen kokonaisuus on modernein ja freesein.
Bändi itse pitää jatkon suhteen rauhallisesti tassuja maassa
toiveikkuutta toki tyrmäämättä. Markkinointivoima ja erilaiset kontaktit ovat nyt
ison taustafirman myötä entistä monipuolisemmat.
– Kesän keikkakalenteria täytetään parhaillaan, ja sinne on
tulossa meille uusia mielenkiintoisia keikkamestoja. Ollaan sillä lailla
kiitollisessa asemassa, että parin vuoden aikana on kysyntä Kehää kohtaan kasvanut.
Nyt myös pyritään käymään niitä paikkakuntia, joihin ei aiemmin olla eri syistä
päästy tai ehditty, Isotalo kertoo.
Bändi operoi jatkossa nelihenkisenä.
– Monista laitilalaisyhtyeistä ja musatouhuista tuttu
rumpali Rami Kettunen on nyt meidän
messissä.
Muut Kehän jäsenet ovat: Juha Isotalo, kitarat/syntikat, Eemeli Turpeinen, laulu/basso ja Juho Laihia kitara/laulu.
Positiivisesti ja eteenpäin
kulkevaa
Ennakkokuuntelussa levy osoittautuu tosiaankin
monipuoliseksi. Jonkin verran pyörittelin oheen myös Kehän vanhoja biisejä, ja
kyllä Mr. Olsson on kyennyt tuomaan III:seen pehmeää tuhtiutta ja uudenlaista,
laajaa äänimaailmaa. Hienoja pieniä saundeja ja kitkattomia pikku ratkaisuja.
Hyvin pumppaa niissä kohden missä pitääkin. Tanssittavaa materiaalia. Ja sitten
toisessa suunnassa; levyn finaali Kaunis
tänään –biisi on rauhallisen hienostunut. Tyylikäs veto.
Turpeiselta irtoaa laulu rennokkaasti, ja olisiko niin, että
äänensä väripaletissa on tällä levyllä entistä enemmän tunneskaalaa.
Kauttaaltaan laulusaundit ovat kyllä kohdallaan.
Isotalon sanoitukset ovat tiettyjen biisirakenteiden lisäksi
sitä, mitkä tekevät Kehästä musiikista hyvällä tavalla omintakeista. Laulujen
kieli on yleistä puhekieltä, mutta paikoin riimitystä on synnytetty
nyppäisemällä viimeisiä kirjaimia pois. Myönteisessä mielessä olen kuulevina
niissä kohdin modernia laitilan murretta. Kieli kun elää. Onpa levyllä #Laitila –niminen biisikin.
Sanoitusten sisältöjä ei ole sokeroitu ylenpalttisesti. Kokonaisfiilis
on positiivinen, melankolisuutta toki
kevyesti sieltä täältä tihkuen. Tämän kolmosen kumottua on yhtäkkiä aika vaikea
keksiä artistia tai toista bändiä, mihin Kehää voisi vertauttaa. Se on hyvä
merkki. Pätevä levy jätkiltä.
Albumin neljäs single Hölmöminä.
Kehän kotisivut.
Marko Laihinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti