Tänään 20.11. vietetään Lapsen oikeuksien päivää, ja teemana on taloudellinen eriarvoistuminen. Raha vaikuttaa nykylapsiin yhä enemmän koska kulutuksen merkitys on kasvanut, ja se heijastuu suoraan lasten sosiaalisiin suhteisiin. Vähävaraisen perheen lapsella ei ole läheskään samanlaisia mahdollisuuksia ja valinnanvaihtoehtoja kuin vauraan perheen lapsella. Tavarat, vaatteet, harrastukset lomailumahdollisuudet - kaikilla ei ole varaa hankkia tietyilla lasten statusmateriaaleilla tikettejä kaveripiiriin.
Vähävaraisuus syrjäyttää ja leimaa lapsia. Lauman lait ovat ihmislajille todella kovat - oma toiseus ja identiteetti kaiverretaan kiusaamalla ja hyvät välineet löytyvät rahalla mitattavista asioista. Asiantuntijat kehottavat vanhempia puhumaan lastensa kanssa enemmän ja kuuntelemaan heitä. Lapsia olisi autettava ymmärtämään, etteivät ne merkkivaatteet tai kallis puhelin ole lopulta olennaisia lapsen persoonan, omien kykyjen tai osaamisten kannalta.
Toisaalta - kyynikko hymähtää; kuinka moni vanhempi kamppailee täsmälleen samojen eriarvoisuuskuilujen kanssa siellä aikuisten maailmassa?
Poliittisesti olisi mahdollista ohjata systeemiä lasten lähtökohtia enemmän tasoittavaan suuntaan, mutta jo pitempään ovat olleet vallalla arvot, joissa yksilöiden rikastumismahdollisuuksia tuetaan voimakkaasti - solidaariset arvot eivät ole muodissa. Voittajat kiinnostavat - vai mitä kertovat nykyiset tv-ohjelmat?
Tämä tietty rahasta johtuva kohtalonomaisuus - lapsi ei valitse itselleen vanhempiaan, kasvuolosuhteitaan, asuinpaikkaa johon syntyy; ei vanhempiensa varallisuutta, heidän kykyjään, sukua, suhdeverkostoja jne. Tämä ollut eräs tärkeimpiä aiheita mistä olen kirjoittanut. Kolumneissa ja viimeksi tekstissäni Torasäkeet-antologiassa ja Halokehrät-kirjassani.
Tähän ovat vaikuttaneet tietenkin mm. omat kokemukseni, aiheeseen liittyvä faktatieto ja se, mitä olen käytännön kentillä kohdannut nuorisotyöntekijänä köyhyyden pirullisia vaikutuksia eri yhteyksissä.
Muutama aforismiksi suoristettu rivi jälkimmäisestä teoksesta:
Lasten hiekkalaatikkoleikit kakutettava vastaamaan yhteiskuntaa. Empatiaan ei aikaa, varaa.
Leluyhteiskunnassa karamelliväreihin kastetut prinsessat ja peterpanit säilötään aikuisuuteen.
Kaupan kylmä ketju ei katkea.
Inhoan niitä tulevaisuuden kuvia, jotka näen tyttärieni muotoisista ikkunoista.
Aikuiset liimaavat lapsiinsa omia hintalappujaan.
Perhepotreteissa yhä enemmän tuotesijoittelua.
Perheosakeyhtiöt. Projektit. Pisteytetyt palikat.
Alle kolmevuotiaat lasketaan maksaviin asiakkaisiin. Ehdottomasti.
Leivästä ja sanoista saa lapsellisen helposti murennettua toimivan pistoolin. Tai kukan.
Lapsesta murennetua pistoolin.
70-luvun uuttama aloitusluokan joukko-oppi vasta nyt matemaattisen käyttökelpoista.
Henkilökohtainen osattomuus repii yhteisen näytelmän.
Kova humanismi: tarvitsee henkilökohtaiset puolustusvoimansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti