Sunnuntaisuomalaisen tentissä

Tämä haastattelu julkaistiin 6.9.2015 julkaistiin Tentti-palstalla lehdissä, joissa ilmestyy yhteinen Sunnuntaisuomalainen -liite.

Toimittajana Laura Määttänen.

Millainen on hyvä aforismi Marko Laihinen?

Suomen aforismiyhdistys täytti keväällä kymmenen vuotta. Yhdistyksessä on satakunta varsinaista jäsentä, ja se muun muassa järjestää aforismikilpailuja ja valitsee vuoden parhaan aforismikirjan. Tammikuussa 2017 Kansalliskirjastossa avautuvaa aforisminäyttelyä valmistellaan jo nyt. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii kirjailija ja nuorisotyöntekijä Marko Laihinen.

Miten aforismi tyylilajina voi?
Aforismi voi ihan hyvin. Sen kulta-aikaa oli etenkin Samuli Parosen, Erno Paasilinnan, Paavo Haavikon aika, mutta viime vuosina aforismi on löydetty uudelleen. Tiivis ilmaisumuoto tulee luultavasti entistä suositummaksi infoähkyn aikana. 
Aforismikilpailuihin tulee mukavan paljon vastauksia, ja niiden kautta löytyy uusia kirjoittajia. Syksyllä käynnistetään tiedeaforismikilpailu, ja Helsingin metroissa ja valotauluissa pyöriviä aforismeja aletaan hakea jo seitsemättä kertaa. 
Aforismi on perinteisesti ollut miesten laji, mutta nyt naiskirjoittajienkin määrä on lisääntynyt. Aforistiikan sisällä käydään aina keskustelua siitä, mikä on aforismi, ja se on hyvä. Minusta aforismi on sanataiteeseen vangittua ajattelua.

Millainen on hyvä aforismi?
Hannu Hirvonen on sanonut, että tiivis aforismi vuotaa joka suuntaan. Hyvä aforismi tarjoaa lukijalle ajatuksellisen pähkinän, valottaa jotain uutta ja lisää tietoisuutta ja ymmärrystä elämästä. Hyvä aforismi on sanataiteellinen sudoku. Siinä on monta tasoa, ja se avautuu kerroksittain, jää muljuamaan kahden totuuden väliin. Aforismi ei koskaan kerro koko totuutta vaan esimerkiksi kuudestoistasosan siitä.

Miten kiinnostuit aforismeista?
Vuonna 1995 kirjoitin omakustanteisen aforismikokoelman nuorena, vihaisena miehenä, mutta vasta sen jälkeen kiinnostuin niistä toden teolla. Luin lapsena Valittuja Paloja, joissa oli aforismeja ja sitaatteja, ja kiinnostukseni alkoi kai niistä.

Mitä aiheita aforismeissa yleensä käsitellään?
Yleisimmät aiheet ovat valta, yhteiskunta ja raha. Paljon kirjoitetaan myös ihmisyydestä ja elämästä ylipäänsä. Sukupuolten välisiin eroihin liittyvät aforismit ovat vähentyneet. Aforismin voi kirjoittaa mistä aiheesta tahansa, ja aforismeissa käytetään toisinaan symbolista kieltä. Suomalaisille aforismeille tyypillistä on hyvin lyhyen ilmaisun ihanne, ja ehkä suomalainen kansanluonnekin näkyy niissä jotenkin.

Miten paljon aforismikirjallisuutta ilmestyy?
– Vuosittain ilmestyy parikymmentä aforismikirjaa, ja osa niistä on omakustanteita, joita ei toisinaan ole toimitettu kovin hyvin. Se on harmi. Jonkin verran ilmestyy myös kirjoja, joita voi lukea sekä aforismikirjana että runokirjana. Rajanveto ei toisinaan ole kovin selkeää. Aforismeissa on aina faktaa mukana, mutta runoudessa sitä vaatimusta ei ole. Aforismeja julkaistaan myös internetissä mutta ei kovin paljon.

Mitä aforismien kirjoittaminen vaatii?
Sitä pystyy opiskelemaan, ja siihen pääsee nopeasti sisälle. Kannattaa kuitenkin olla todella varovainen, sillä tämä tie on loputon. Alussa kannattaa lukea aforismikirjoja ja kasvattaa sitä kautta kykyä aforistiseen ajatteluun. Aforismin kirjoittaminen on asioiden pureksimista ja oman suhteen jäsentämistä ympäröivään yhteiskuntaan. Ajatuksellista painokkuutta on oltava, ja huumori on tärkeässä roolissa, etenkin ironia ja sarkasmi. Perinteiselle aforismille on keksitty erilaisia muotomääritelmiä: aforismi on tiivis ja ajatuksellisesti proosalause, joka alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen. Kyse on kuitenkin kaunokirjallisuudesta ja luovasta kirjoittamisesta, joten vaarana on, että tiukat muotovaatimukset eivät toimi vaan alkavat vaikuttaa sisältöön.

Minkä aforismin haluaisit nostaa esiin juuri nyt?
– Tämä on omani: lapset ovat toinen iho maailmaa vasten. Lapset tarjoavat syviä, positiivisia tunteita, mutta on tuskallista katsoa tulevaisuutta omien lasten muotoisten ikkunoiden kautta.

Karjalainen -lehdessä.