sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Lähiluontoretkellä


Sammakko on julkaissut tänä vuonna Turun seudun luontoretkioppaan, kirjan päätekijöinä ovat Mia Rönkä, Ari Karhilahti ja Ann-Mari Rannikko.



Monipuolisesti asiantunteva, hyvin kuvitettu ja ohjeistettu tuhti kirja. Kiintoisat tarinat ryydittävät mukavasti asiatietoa, historiaakin sopivasti mukana. Koko jutun eko-eettinen taustafilosofia ja oman lähiympäristön juurtumien tuntemus ja kokeminen on globaalihötössä muutoinkin luonnollisesti kasvavaa trendiä.

Kohdevalinnat pohjautuvat alunperin Turun Sanomien Luonto Plus -ohjelmaan.
Ainakin itselle kirjassa on useita lähialueilla olevia luontopaikkoja, joista en ole tiennytkään. Pääkohteita on kaikkiaan 38.


Tuosta vaan punkemaan sisälle Varsinais-Suomen pisimpiin kuuluvaan luolaan.

Oma ensimmäinen retkeni oli Luolavuorelle luolalle. Löytyi helposti, mutta sen verran sieltä syvemmältä hönki vanhaa hippiä vastaan lievä ahtaanpaikan kammotus, etten yksin kovin syvälle luolaan tällä kertaa lähtenyt. Taskarilla kurkkailin kyllä. Mielikuvitusta heti jumppaava paikka.

Lähtiessäni paikalle tuli kolme geokätköilijänaista intoa puhkuen ja rupateltiinkin siinä tovi. Eivät olleet hekään siellä ennen käyneet. Ymmärrän taas enemmän tuon harrastuksen kiehtovuutta - muutama tuttukin geokätköilyn kyydissä painaa pitkin maisemia.




Toinen mielenkiintoinen paikka siinä aivan lähellä on entisen kaatopaikan ja maanajopaikan laki - 65 metriä merenpinnasta. Sieltä avautuu joka suuntaan avara näkymä - näkee niin kauas kuin jaksaa vaan katsoa.



Oi, ehdottomasti paikka runoilijain siivittyä Turun ylle, kun omassa arkikorttelissa ahtaita oloja tai kun taivas repeytyy myrskyihin!


Korkeasta paikasta johtuen, ehkä varreltaan töpöimmän vesitornin laella kiipeilemässä pieni satamanosturi.

Suosittelen mieluusti kirjaa ja toki myös näitä Luolavuoren paikkoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti