tiistai 16. syyskuuta 2014

Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa (WSOY 2014)



Viime kuukausina on ollut sellaista vilskettä, ettei ole yksinkertaisesti ollut aikaa lukea romaaneja. Nyt tuli sellaista rakoa, että muutamissa pätkissä luin Mikko Kalajoen tuoreen kirjan. Se on järjestyksessään hänen toinen romaaninsa.

Huomasin myös, miten omat lukuasetukset päässä ovat selkeästi oman käsikirjoituksen viimeistelyfiilauksen takia aforistiikan ja runouden säädöissä. Romaanit ovat laveaa tavaraa. :-)

Pyrin välttämään juonipaljastuksia mutta niitä luiskahtanee joukkoon.

Ari Hiltunen on määritellyt:"Romaanissa on kyse sanoilla luodusta visuaalisesta todellisuudesta, joka rakentuu lukijan mielikuvituksessa ja saa hänet uskomaan fiktiiviseen todellisuuteen."

Kolme tärkeintä asiaa luettuani - varsinkin sitä jälkeen päin pohdittuani minulle syntyi vaikutelma, että kirjoittaja on luonut keskeisistä päähenkilöistään Sakusta, Heinistä, Jukasta, Veerasta ja poissaolevana alati mukanaolevasta äidistä Tarusta tahallaan eräänlaisia karikatyyrejä. Tämän ajan arvopuista veistettyjä kirjallisia marinonetteja, joita hän liikuttelee kertoakseen tarinaa, kirjansa sanomaa, pääviestejä. Tietyin kohdin henkilöhahmot eivät nimittäin minusta ole uskottavia perinteisessä mielessä. Heini on liian nuori ottamaan kirjassa kuvattuja aikuismaisia rooleja ja varsinkin ajatusmalleja, Jukka lipeää vähän liian älykkääseen dokujengiin asti varsin vauhdikkaasti kun lähtee luisumaan työpaikastaan. Jukan, Heinin ja Sakun keskinäisiä suhteita, arkisia jollain lailla positiivisia välejä ei juurikaan kuvata vai eikö niitä ole ollenkaan? Voiko kirjaston maailmassa (!) työskennellä niin tunteeton ihminen lapsiaan kohtaan kuin millaiseksi Taru kuvataan? Miksi Veera innostui Jukan kaltaisesta tyypistä? Sakussa on ehkä eniten perinteistä todenperäistä uskottavuutta - rakkauden puutos näkyy syömishäiriönä. Tosin hänelle puhuu jokin aika pitkiä vuorisaarnoja Zlatan Ibrahimovićin hahmossa: liekö Jumala, Perkele, opittu omatunto vaiko tämän ajan huono-osaisten puolelta ponnistavan voittaja-tyypin arvot ja persoonallistetut toimintametodit huipulle? En tiedä.

Minusta Kolme tärkeintä asiaa kyntää sivuillaan eniten tähän aikaan kohdistuvia moraalisia kannanottoja, kysymyksiä ja alleviivauksia. Siihen tarkoitukseen henkilöhahmo-marionetit on mielestäni ensisijaisesti tehty tai siihen ne ainakin ovat soveliaat.
Käytetty kieli on paikoin rujon rajua; se vastaa vallitsevaa todellisuutta kyllä.  Ja tietenkin luotu kieli luo myös omaa todellisuuttaan. Omaa kieltään ja kertovaa rakennettaan luovat myös - ainakin osittain todeksi otaksumani - napatut nettipuheenvuorot. 
Kirjassa on huumoria, mutta sen taltioimiseen tarvitaan jonkun sortin mieltymystä ja ymmärrystä mustaan huumoriin. Ei tätä miellyttämistarkoitukseen ole kirjoitettu. Kirjallisuustaidetta on tehty eikä viihdettä.

Moraalisen pohdinnan tuntua lisää myös jossain määrin kirjoittajan kunderamainen ulkopuolinen kommentointi tarinan kulun väleissä - välillä joutui pohtimaan, kenellä kirjoittajaminällä ja missä kerroksessa mikrofoni nyt on. Sinänsä ok. Kirjoittajalla on riviensä takana sanottavaa. Paikoin voluumi on kybällä ja sanojen reunat leikkaavan teräviä. 

Jalkapallon symboliarvo on lopulta varsin suuri - oppimisvaikeuksien kamppaamalle Sakulle se pomppii käytännön pelastuksen tienä. Valmentajalla on myös keskeinen rooli asioiden edistymisessä. 
Usko ja uskonnollisuus ovat kirjassa mukana vähintään eräänlaisena taustavaihtoehtona, ellei sitten peräti yhtenä jonkinlaisena tarjottuna, takaa kuultavana perinteisten arvojen moraalisena tukijalkana. Jokainen lukija tulkitsee näitä tietysti omalla tavallaan. 

"Vaikka ihmiset olisivat kuinka rikkinäisiä tai epäkunnossa, he pystyvät auttamaan toisiaan, kunhan ovat ajoissa. Ei tarvita ihmeitä, vaan aivan tavallisia asioita. Makaronin keittämistä, ilman pumppaamista jalkapalloon, pyykin pesemistä, kiipeämistä metalliseen mainostorniin keskellä yötä."

Kirja saa ajattelemaan, se haastaa pohtimaan omia suhtautumisia nykytodellisuudesta otettuihin teräviin lähi -ja yleiskuviin ja kehityskulkuihin. Lukuisat erilaiset perhevariaatiot, nykylasten asema, heidän kasvaminen näissä erilaisissa virityksissä. Yhteiskunnallinen jako kahteen eli hyväosaisuus/huono-osaisuus ja niiden vaikutukset lapsiin. Yksilöllisyys ja umpi-itsekeskeiset valinnat; miten moni ihminen karistaa omassa lähipiirissään olevat vaikeutensa ja ihmisssuhdeongelmat mielestään ryhtymällä Tarun lailla askartelemaan turvallisen etäisten pelastusprojektien kanssa? Ei tarvitse olla tunnetasolla kiinni ja mitä valheellisempaa itsepetosta, sen enemmän pumpuloi. 
Jukan kautta kuvatut nykyisen työelämän play-offit, joissa siivilöidään sisään kapenevaa, tietynkaltaista hyvin joustavaa ja pinnoitettua persoonallisuus -ja temperamenttityyppiä yrittäjähenkeä puhkuen. 

Miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin ihmiset käyttäytyvät? Millaista yhteisöllisyyttä tai ymmärryskuiluja tulevaisuudessa tulee olemaan, kun moniarvoisuus ja monet eri todellisuuskäsitykset väistämättä edelleen lisääntyvät? Kenelle se tarkoittaa kurjistumista ja syrjäytymistä, kenelle lisää onnen aiheita ja rikastumista eri muodoissaan?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti