Turkuun on täksi kesäksi pystytetty kaupungin toimesta kolme luvallista maalauseinää, taidekolmiota. Niistä lähdin vähän jutuntekoa nuuskimaan ja päädyinkin suihkeena tutkaamaan koko graffitikulttuuria. Itselleni jokseenkin täysin tuntematon alue ja siten kiinnostava kaikkine rönsyineen.
Ensimmäinen aalto tästä ilmiöstä saapui Suomeen 1980-luvulla samaan aikaan hiphopin ja breakdancen kanssa. Tuonnempana näistä sitten syvällisemmin vaan muutamia kuvia tähän kohtaan – ja itse asiassa valokuvat ja videot ovatkin tämän hetkellisyyden taidemuodon ns. elämään jäävää evoluutiota.
Äskettäin on valmistunut Turun BioCityyn kuvataiteilija Jukka Hakasen teos Biodiversiteetti.
5 x 25 metriä ja 70 spraymaalipurkkia. Tilaajana Turun Teknologiakiinteistöt Oy ja teoksen aiheet ovat tulleet kaupunkilaisilta. Tämä on hänen lopputyönsä Helsingin taideteolliseen korkeakouluun ja on myös osa turkulaista Olohuone 306,4 km2 kaupunkitaidetapahtumaa.
Tämä on yksi kaupungin väliaikaista taidekolmioista Pansiossa.
Kupittaan puiston alueella on myös kaupungin rakentama kiinteä luvalliseen maalaukseen tarkoitettu seinä. Paikalla oli nytkin maalareita joiden kanssa juteltiin.
Tutkimusten mukaan graffitimaalarit ovat iältään noin kymmenvuotiaista yli nelikymppisiin.
Elämän värikkyydestä, hauskasta tekemisestä ja omatyylisestä itseilmaisusta tässä pohjimmiltaan on kyse. On sosiaalista toimintaa myös. Luvattomissa maalauksissa taustamotiiveina vähän erilaisia asioita - ne tarjoavat adrenaliinipaukkuja, kapinanpaikkaa ja mahdollisuuden mittaroida
statuspituusjärjestystä alan harrastajien keskuudessa.
P.S Siivosin tekstiäni 1.10 kun kävi ilmi, että tätä setää oli huiputettu 6 - 0.
Pikkutyyppi esitteli uskottavasti omina töinään toisen henkilön tekemiä maalauksia.
No, eiköhän moinen jotain kuvajaista ruutannut ainakin omille silmilleni ajan arvoista ja opituista toimintatavoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti