tiistai 30. kesäkuuta 2009

6. Estetiikka


Palaan tähän vielä uudelleen. Taannoin olin mukana arviomassa aloitteita, joilla etsittiin välineitä aloitteen saamiseksi takaisin vasemmistolle. Eniten innostuin itse eräästä tiukkasävyisestä pohdinnasta, jossa ruodittiin nykyisen vasemmiston estetiikkaa; kauneutta, taidetta. Tai paljastettiin pullautettiin esille se, ettei sitä oikein ole. (Joskus oli kulta-aikana tanssia, teatteria, lauluja, kuoroja, maalareita, kirjailijoita etc. )

Estetiikan vähyys tai sen laatu on merkittävää siksi, että niitä jälkiä pitkin voi kulkea myös takaisin päin. On niin vähän, mistä ilmentyä. 
Sitä olisi oikeasti, mutta ko. taiteilijat eivät koe kodikseen enää Vasemmistoliittoa.

Estetiikka on myös suora kuvastin sille vasemmistolaiselle ihmiskuvalle. Antaako, rikastuttaako se juuri minun elämääni? Muistuttaako se kenen kasvoja?

Arhinmäki toivoo iloa mukaan uuden vasemmiston tekemiseen.
Missä Ilo luuraa vasemmistolaisuudesta? 
Aito ilo ja nauru edellyttää tietynlaiset olosuhteet, ja ne olosuhteet ei voi olla rakennettu kateuden tai katkeruuden tiiliskivien varaan.

1 kommentti:

  1. Taiteilijat eivät koe kodikseen enää Vasemmistoliittoa. Näinkin varmaan. Näyttelijät, kirjailijat,muusikot ja taiteilijat ovat aina olleet köyhänsorttista väkeä. Ollessani viikko sitten Pelle-ja Nukkepäivillä,ei esiintyvillä teatterilaisilla ollut rahaa kahviin ennen palkanmaksua. Vai johtuiko sitten siitä ettei pankkikortti käynyt.

    Mutta ennen kaiketi Vasemmistoliiton katsottiin ajavan vähäosaisten asiaa ja siihen vielä joillain tahoilla uskottiin.Nyt tuo usko lienee mennyt...

    Vaan mihin ovat menneet ne ihmiset. Minäpä kerron. He ovat kansalaisopistojen teatteri- taide- ja kirjallisuuspiireissä, kuoroissa ja tanssiryhmissä. Puoluerajoihin katsomatta. Ja kaikki ovat iloisia ja hyvällä mielellä. Harrastus yhdistää ja rikastuttaa jokaisen elämää...

    VastaaPoista