Äänestävien kansalaisten, muiden poliittisten toimijoiden ja politiikan tutkijoiden uskon ja ymmärryksen mukaan vasemmistolainen aatemaailma tuli tiensä päähän Neuvostoliiton romahtaessa palasiksi.
Enemmistö äänestävistä ihmisistä ei halua mitään kommunismia, eivätkä halua myöskään sosialismia.
Kehitys, ja nykyinen poliittinen valta-asema kertoo tämän.
Ja se kenellä on valta suhteessa muihin, määrää viulut ja soitot.
Eräs suurta ristiriitaista ja olemassaolevaa itsepetosta on minusta se, että monien vasemmistolaisten henkilökohtainen talous ja elintaso ovat verrannollisesti hyvin korkeita. (Dremareilla tämä on vielä pahempi ongelma; tarkoittaa että se on koko vasemmiston ongelma.
Henkilökohtainen hyvinvointi; monella on "luokkataistelu" toteutunut onnellisesti, mutta samalla on se aatteen perkule mennyt pesuveden mukana ja haalentunut vaaleanpunaiseksi.)
Se tarkoittaa sitä, että ihminen on saanut juuri siltä kovasti parjaamaltaan kapitalismilta ja vapaalta markkinataloudelta itse henkilökohtaisesti hyvin paljon hyötyä ja vaurautta.
Tästäkin voi toki syyttää niitä ikipahoja porvareita, mutta sille nyt nauraisi aidan seipäätkin!
Tämä tarkoittaa sitä, että uudenlaisen vasemmistolaisen ajattelun ja toiminnan perustaksi on hyväksyttävä tämä taloudellinen malli, sen lainalaisuudet ja mm. väistämätön ihmisten eriarvoisuus siinä, eikö niin? On oltava rehellinen; muutoin on turha odottaa poliittista valtaa, jonka antavat äänestävät ihmiset.
Rahan valta on oma lukunsa, mutta jokainen voi miettiä asiaa oman taloutensa kautta. Raha on valtaa, potentiaalia, resurssia toteuttaa elämässä arvokkaaksi kokemiaan asioita. Sitä se on ollut aina.
Vasureista ei ole kivaa tukea verorahoillaan yritysten valtavia sosiaalitukia, ja porvareita vituttaa hyysätä verorahoillaan alivastuullisia sosiaalipummeja. Poliittinen valta ratkaisee mitä tehdään.
Nykyvasemmisto onkin toki pyrkinyt säännöstelemään ahneutta, huhuilemaan solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden perään, metelöinyt ettei köyhiä unohdettaisi, meillä ja muualla,
mutta olennaista on silti tämä: todellista pakotevoimaa tai vastavoimaa ei ole tältä pohjalta ole antaa. Ei ole toisenlaista talousjärjestelmää toisenlaisine ihmiskäsityksineen. Toisenlaista perustavanlaatuista filosofiaa ei ole; Marx ja C0. kuuluvat oman historiallisen kehityksen ja aikakautensa viitekehyksiin.
Tässä mielessä vastakkain asettelun aika on ollut jo aika kauan ohi.
Tämä tuo toki esille vanhan ristiriidan; miten Vasemmistoliiton pitää toimia riveissään olevien vanhojen kommunistiensa kanssa? Yhteiselon riemua on nyt seurattu puolueen perustamisesta lähtien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti