maanantai 1. joulukuuta 2008

Olemme kaikki liikkeen harjoittajia

Aina tähän palaan; kun ihminen lopettaa liikkeensä,
alkaa homehtuminen ja mätäneminen, kuolema.
Joskus liike toki lopetetaan kohtalonomaisilta tahoilta.

On vitsikästä laittaa metaforakiikariin yhden ihmisen nahkapaketti vipellyksineen ja toiseen linssiin vaikkapa jokin mustavalkoisenajan sekatavarakauppa jostain marginaalimailta.
Liike mikä liike.
Ostetaan ja myydään, ja voittoa pitäisi tehdä elääkseen ja 
pitää sillä liikkeensä liikkeessä.

Syitä liikkeen lopettamiseen on vaikka kuinka paljon, mutta yleisimmät
lienevät ne elämän ja kuoleman pelko, peruskyvyttömyydet kipparoida omaa elämäänsä oikeille kasvattaville karikoille, vitutus, laiskuus ja mukavuudenhalu.

Ihminen, eloonjäämisjärjestelmä. 
Oikeaan kohtaan ja oikeaan hetkeen munasolumaaliin osuneen pikku orgasmin puhaltaman minitsunamin aallonharjalla lautailleen mestariuimarin liikkeelle sukeltama
matka mustaan multaan tai krematorion lempeisiin liekkeihin.
Niin, mitäpäs sitä sitten matkallaan tekisi; mitä liikkeitä tekisi?
Kun tuo aikakin kuluttaa koko ajan?

No, välillä voi syödä leipää, kirjoitella. Ja sitten voi tavata lajitovereita samassa kohtalossa ja sitten voi uskaltaa rakastaa elämää. 

Suostua siihen.
Sanoa: "Kyllä!".

1 kommentti:

  1. Tää on niin hyvä että käy oikein sääliksi kun kukaan ei ole kommentoinut.. vaikka eihän hyvä kommentoimalla parane-parempi kun ei lissää mittään vaan panee kädet ristiin ja sanoo Aamen...

    VastaaPoista