Vähän ronskempia vitsejä murteella

 Julkaistu Laitilan Sanomissa 25.11.2025

Olen huvikseni käännellyt vitsejä laitla murttel ja sijoitellut niitä näihin maisemiin. Joitakin ilmaisuja ja sanoja on jo pitänyt miettiä, sillä niin se menee, että sukupolvi kerrallaan kieli toisaalta kuolee, toisaalta uudistuu. Tässä muutamia pikkujouluhenkisiä juttuja.

 

Yks laitlalaine äij istus ja höyrys mökilläs Vallijärvel sauna jälkken, ko yhtäkki polisauto ajo pihal. Siält nous pari jykevä polissi ja toine sanos: 

– Täällä pitäisi kuulemma olla pontikkapannu.

Äij katos sitä polissi silmihi ja vastas: 

– Sää oles oikkias. Niin piräiski, mut ko ei ol.

 

***

Yks toine laitlalaine miäs kerra selit Tiihosel kaffepööräs kui vaimo ol viästittän, et lomal o seksi pali paremppa. Sit miäs ryyst kuppis tyhjäks ja jatko, et sitä postkortti ei ollu niin kiva saar.

 

***

Kaua aikka sit Laitlas ol kunnalääkäri siainen tehny pitkäm päevä. Luul jo, et pääse kotti Turkku, mut eiköstäs orotushuanes viäl tönöttän isänt ja emänt viäretyste. Lääkär huikkas "Seuraava!" ja kovast ujo sorttine emänt nous. Pian käve ilmi, et hänel ol kontette välis jotta sukkela vikka. Pööräl sit vaa ja klännink ylös, ja nii oliki pritt punane ja ajettun. Ko emänält ei sana suust tullu, lääkär pyys isänttäki kattoma.

– Eikös ole pahannäköinen?

– No kyl ai, vähä o niinko joku syvämere elukk.

– Kuinka kauan se on ollut tuollainen, lääkär kysys.

– Vaikki mennä sanoma, isänt vastas. – Ko emmä ol tota muija ikä enne nähny.

 

***

Koulus ol uus opettaja ja se selit äirinkiälen tunnil mukulil synonyymeist.

– Pistää, panna ja laittaa tarkoittavat kaikki samaa asiaa.

Yks poik Vaimprost ol vähä sitä miält, et kui mahta ol.

Poik puhel täst ehtost koton ja seoravan aamun hänel oliki opettajal asia.

– Meijä isä käy Raumal teorastamos töis, ja hän sanos, et on se kyl hiukajouko eri asi, et pistetänk taik pannank sika kualiaks.

 

***

Kaevlas joskus yhre frouva miäs ol ollu jo pari viikko karoksis, ko sit tul puhelinsoitto, et ny sit kannatta ruvet varautuma pahimppa. Sen johrost muija käve Katihännäs perumas Hiace-kaupa ja hak kiärrätyskeskuksest tavara ja roiti takasi.

 

***

Mimne ol entise laitlalaise tosimiähem päässiäine? Ens hän jahtas tipui Kiavaris, sit heräs aamust sivukyläst noita-aka viärest ja miätes, et kumne yllätys munas mahta ol.

 

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja tietää, että musta huumori estää pipon kiristymistä

 

 

 

 

Logoterapiasta parempaa asennetta nuorisoalalle

 

Julkaistu Suomen Logoterapiayhdistyksen Fikkari-lehdessä 2/2025

 

Alkuun tärkein kuten entisajan uutisjutuissa: tässä ajassa logoterapiaa sovellettaisiin parhaiten nuorisotyön kentällä elämäntapaohjaajan muodossa. Tietoperusteisesti opastettaisiin, miten asiat viedään oikeasti käytäntöön muuttumaan automaattisiksi rutiineiksi. Kuten miten nukutaan ja palaudutaan riittävästi, miten syödään oikein ja miten liikutaan riittävästi. Epäterveellinen ruokavalio, lihavuus ja liikkumisen vähäisyys menevät vähemmän yllättäen käsikynkkää esimerkiksi lujasti yleistyneen masennuksen, ahdistuneisuuden ja keskittymishäiriöiden kanssa.

 

Samoin logoterapian peruspalikat omaksunut elämäntapaohjaaja voi mahdollistaa tarkoitusvetoista ryhmämuotoista toimintaa, joka tarjoaa perusteltua sosiaalista tekemistä ja yhteisesti jaettavia elämyksiä. Tällaista voisi olla esimerkiksi muuttoapu, ohjattu puistotyö, muinaismuistoalueen raivaus, yhteisötaideteos tai kaupunkikohteen siistimistyö. Tapaamisen paikkoja, vastuunjakoa, yhteisiä ruokailuhetkiä ja sitä kautta uusien ystävyyksien syntymistä.

 

Tähän työhön jo nykyisin soveltuvia ammattinimikkeitä ovat mm. kouluvalmentaja, koulunuorisotyöntekijä, etsivä nuorisotyöntekijä, yhteisöpedagogi, nuorten työpajaohjaaja, toimintaterapeutti, liikunnanohjaaja, personal trainer, eri koulukuntien coachit.

 

Ja samaan hönkäykseen ne tutut ikävät vaikeudet: rahaa ja yhteistyötahoja tarvitaan. Mikä taho maksaa elämäntapaohjaajan palkan ja toimintaresurssit, mistä ja miten hän tavoittaa osaamistaan tarvitsevat nuoret; millä heidät motivoidaan ja sitoutetaan. Miten päästään siihen tarkoituksellisten elämänainesten löytämiseen, ja kiinnostako ne pätkääkään?

Tässä kohtaa hyvä muistaa, että ihmiset aivot ovat valmiit vastuun- ja riskintuntoineen vasta siinä 25-vuotiaina. Kaikilla ei silloinkaan.

 

Tietämättömyys on kaikkien vaivojen äiti.

– François Rabelais

 

Oma lukunsa ovat kyvyt ja mahdollisuudet puuttua juurisyihin, joihin kuuluu vanhempien kasvatustaidot. Tyly fakta on, että osalla vanhemmista ei ole riittävästi osaamista, tietoa eikä kykyjä kasvattaa lapsilleen niitä perustaitoja, joilla elämässä pärjää. Myös vinksallaan olevat uskomukset ja mm. rasistiset asenteet ovat mallioppimisen kautta tahmaisen periytyviä. Lapsi ei niitä itse valitse. Mitä on hyvä elämä nykyisessä Suomessa ja miten se saavutetaan - moniarvoisessa yhteiskunnassa käsitykset voivat olla räikeässä ristiriidassa keskenään.

 

Joskus elämäntavoissa voi toki tapahtua pysyvä, iso muutos nopeastikin. Markku Ojanen puhuu vähän tutkitusta kvanttimuutoksesta kirjassaan Voiko persoonallisuus muuttua? Teoksessa myös Viktor E. Frankl mainittuna. Kenellä olisi tieto ja osaaminen, miten moisen positiivisen kvanttimuutoksen voisi "aiheuttaa" toiselle ihmiselle, niin olisi viisas ja todennäköisesti varakaskin. Uskonnolliset piirit selittävät ilmiötä uskoon tulemisena tms.

 

Omaan ihmiskuvaani ja elämäkäsitykseeni eivät uskonnolliset selitykset kuulu. Olen pähkäillyt, että em. ilmiössä on kyse eloonjäämisen ja elämänlaadun kannalta oleellisen tärkeän tiedon läpäisy tietoiseen mieleen varoituksena tai ennusteena, miten käy, jos näin jatkuu. Voimakkaan tunnekokemuksen tuomana, ja joskus visiona kuten Franklillakin oli käynyt. Tavallaan nähdään tulevaa, ja se tuo selviytymisvoimaa jatkaa eteenpäin.

 

Ihminen tottuu kaikkeen.

­– Fjodor Dostojevski

 

Ihmisen pohjimmaisina ja vahvimpina dnaohjureina ovat kuten muillakin nisäkkäillä selviytyminen ja lisääntyminen. Evoluutiomme on ollut selviytymisen voittokulkua, ja perusluonteeltaan todellakin kaikenkarvainen ihminen on äärimmäisen sitkeä eloonjäämisjärjestelmä. 

 

Suuri muutos lyhyessä ajassa näiden kahden päätarkoituksen kanssa on siinä, että syntyvyys laskee länsimaissa jyrkkää vauhtia. Lapset ja jälkikasvu eivät enää olekaan arvo, jota halutaan tai uskalletaan toteuttaa tai tavoitella. Syitä ovat mm. taloudellinen epävarmuus, myöhentyvä lastensaanti, itsekeskeisyys, pula kunnollisista miehistä, ura & lapsi, kulttuuriset tekijät, uudet ideologiat, ilmasto- ja sota-ahdistus jne. Osa ei voi saada lapsia vaikka haluaisivat.

2010-luvulta tähän päivään Suomessa syntyneiden määrä on laskenut yli –25%. Tällä on hyvin suuria, kaiken läpäiseviä vaikutuksia tulevaisuudessa. Lapsettomien päättäjien määrä kasvaa, kiihdyttääkö se kehitystä? Valtio ei voi pakottaa vauvatalkoisiin, uskontokulttuurit jossain määrin. Mutta tässä kohden haluan nostaa nuorisopuolta jo koettelevan ilmiön esille logoterapian valoon, että tosiaan, yksi aivan keskeinen arvo ihmisten elämänpidoissa on muuttunut. Mitä sen tilalle on tullut, mitä sen tilalle tulisi tulla?

 

Logoterapian kovaa ydintä on mielestäni juuri arvojen avulla työskentely. Pääjakona ne tutut luovat arvot, elämysarvot ja asennearvot. Muistetaan taas, että isolla osaa nuorista menee oikein hyvin, eivät he tarvitse apua tai mitään terapioita. Mutta luoviin arvoihin voi liittää korkean nuorisotyöttömyyden ja muutoinkin epävarman työllistymisen - enää ei korkeakoulutus takaa hyvää työpaikkaa, vaan ehkä silppuisan soppariuran. Ei rahaa, ei perusresursseja.

 

Elämysarvoja meille on tarjolla liikaa, monesta löytyy tosin se hintalappu jossain vaiheessa. Psykologinen koukuttavuus ja dopamiinitalous ovat nostaneet viihtymisen liiallisuuksiin - onko ihme, jos sen vastineena pitkän tähtäimen ponnistelu on nuorille ylivoimaisen työlästä. Paljon on kyse tottumisesta - helppouteen, hetiyteen ja ja nopeaan mielihyvään jää kiinni hyvin helposti. Ja juuri tätä on tarjolla näyttöruuduista, syömisten ja juomisten muodossa.

 

Varsinaiset huumeet sitten viihdekäytön, todellisuuspaon ja itsehoidon äärilaidassa. Tätä kirjoittaessa Suomessa panikoidaan alfa-PVP:stä eli peukusta, joka on paljon vahvempaa kuin amfetamiini ja hankalasti hoidettava. Tänne suunnatun kaupan päätekijät löytyvät ulkomailta.

 

Entä juurisyinen ratkaisu nuorten huumeidenkäyttöön ja muihin peruspahoinvointeihin? Evoluutiobiologi ja psykologian tohtori Markus J. Rantala kertoo kirjassaan Masennuksen biologia rottakokeista, joissa rotilla oli tarjolla kuononpainalluksella huumeita, mutta ne eivät käyttäneet niitä, koska niillä oli sopivan hyvät elinolosuhteet, kavereita ja lajityypillisesti järkevää tekemistä. 

Sama juttu ihmisten kanssa, mutta emme kykene luomaan näitä tarvitseville.

 

Kumpi on helpompaa, laittaa sandaalit omiin jalkoihinsa tai 

päällystää kaikki maailman tiet nahalla? – sananlasku

 

Asennearvot. Nuorten kohdalla voisi nostaa vähän tylysti pohdintaan sen, miksi jostain syystä erityisen muodissa ovat uhriutuminen ja avuttomuus sekä kaikenlaisen tuen peräänkuuluttaminen? Tiktok ja muut sometöhnä-sovellukset ovat yksi varma syy tähän. Tutkittua on, että jos esimerkiksi luokassa vatvotaan mielenterveyspulmia koko ajan niin ne alkavat tarttua, ja kohta kaikki ovat vähän masentuneita.  Medioille kelpaa hyvin myös "Masennus on uusi Suomen kansantauti!" -jutut, ne myy ja vatvonta saa pyöriä ilman ratkaisuja pyörii kuin pesukone. 

 

Samalla on tapahtunut, että sinänsä normaaleista ihmisen elämään kuuluvista pettymyksistä, epäonnistumisista ja tuskaa tuottavia asioita on ryhdytty hinaamaan mielenterveysongelmien puolelle. Kohta kaikelle on diagnoosi, pilleri ja jokaisella hoitosuhde terapeuttiin, "maksettuun ystävään."

 

Frankl itse korosti sitä omien asemien parantamista, eteenpäin menemistä, henkisten voimavarojen kasvattamista ja omien pelkojen voittamista. Sen tarkoituksena on saada lisää inhimillistä vapautta ottamalla vastuuta itsestään. Pitää tehdä töitä ja nähdä vaivaa itsensä eteen eikä syytellä muita tai yhteiskunnan rakenteita. Näiden asioiden pitäisi olla nykyajassa enemmän in ja turha ruikutus ja se loputon tunnevatvonta vähemmälle. Sitkeyttä ja pitkäjänteisen sisukkuuden kasvatusta tilalle. Ugh!

 

Tähän kohtaan liittyen ehkä hieman yllättävä kirjavinkkaus, Arnold Schwartzeneggerin teos Ajattele isosti - 7 oppia menestymiseen. Mikä nimi tosin on harvinaisen huonosti suomennettu, sillä alkuperäinen kertoo pääviestistä Be Useful, Ole hyödyksi. Kirjan sisältö vaikutti sieltä ja täältä tutulta, ja sivulla 148 hän siteeraakin Franklia: "Et voi hallita sitä, mitä sinulle elämässä tapahtuu, mutta voit aina hallita sitä, miten suhtaudut ja reagoit siihen, mitä sinulle tapahtuu."

 

Kyllä iso-Arska, tuo entinen itävaltalainen on logoterapian ytimet lukenut ja omaksunut. Hän nostaa esille myös mielenkiintoisen ilmiön, jolle tutkijat ovat antaneet nimeksi helper´s high, hyväntekijän hurma. Kun ihminen auttaa muita, hän saattaa saada osakseen vahvan hormoniryöpyn ja mielihyvän. On hyvin loogista, että yhteinen eloonjääminen on evoluutiossa tullut palkitsevaksi meille laumanisäkkäille. Ja mistä Frankl ja logoterapia alati puhuu; muita kohden, pois itsekeskeisyydestä.

Minulle tuo suorapuheinen ja humoristinenkin kirja käytännön oppeineen kelpasi sellaisena vähän rotevampana logokirjana.

 

Kirjoittaja Marko Laihinen on nuorisoalan ammattilainen ja logoterapiaohjaaja LTI.

 

 

 

Hanki osaamista jolle on kysyntää

 Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 21.10.2025

Medioissa on tuotu esiin, että nuorten kiinnostusta ja koulutuspaikkoja tulisi ohjata enemmän aloille, joilla on ammattilaisista nyt ja tulevaisuudessa kysyntää. Ja vähentää paikkoja aloilta, jotka kiinnostavat nuoria, mutta joissa työllistymismahdollisuudet ovat heikot ja palkat matalat. Näitä ovat mm. humanistiset sekä taide- ja kulttuurialat. 

 

Samaan aikaan eräs filosofian tohtori esitteli somessa riekaleisia pikkuhousujaan, ja saatteena nainen kirjoitti, että apurahahaut käyvät kuumina, antakaa mulle rahaa!

Jäin miettimään tätä huomionhakuista kerjäämisperformanssia tai mikä se oli. Kenen vastuu tai syy on, jos on opiskellut itselleen vuosien koulutuksen, jolla ei pysty hankkimaan oikein missään taloussuhdanteessa riittävää toimeentuloa? Aikuisen itsensä, sydämen tai omantunnon mystisen ohjausäänen, vanhempiensa, kaverien paineen, koulun opon; kenen vika?

 

Jos olisi Erikoisjoukot-tyyppinen työllisyysvirkailija, niin muutama kysymys riittäisi tilannekatsaukseen ja jatkosuunnan osoittamiseen. 

Yks: miks sä olet täällä, onko sulla jotain rahaksi muutettavaa osaamista, jolle on markkinoilla kysyntää ja maksukykyisiä ostajia? Jos on muttei tällä paikkakunnalla, soita muuttoauto. 

Jos sulla ei ole hyödyllistä osaamista, hanki sitä. 

Kaks: jos sua ei kiinnosta tai et pysty opiskelemaan, sitten muutosvalmentajalle tai terveydenhuollon suuntaan. 

Jos nämäkään ei nappaa, sitten palaat kompuroimaan sinne koko ajan kiristettävään tukiviidakkoon. Seksi- tai rikosalaa voi testata.

 

Idealistisessa maailmassa jokainen saisi olla ihan mitä tahtoo ja tehdä vain mitä haluaa. Rahaa tulisi jokaiselle kuin sähköä pistorasiasta, sitä vain jotenkin tulee. Kun tätä poliittista mielikuvaa katsoo, niin sivusilmällä näkee, miten samalla kansalaispalkkakedolla sudet ovat syömässä lampaiden kanssa yhdessä ruohoa. (Tai kannabistuotteita.) 

Ajatushimmelistä puuttuvat ainoastaan käytännön realismi sekä vastuu itsestä ja omasta elämästä.

 

Tiedän omakohtaisesti, mistä tässä kirjoitan. Jälkiviisauskohtauksissa on tajunnut, kuinka paljon sitä on tupannut olemaan aivan väärässä. Vähän kuin laiskiainen perse edellä bambupuussa vitisemässä kui o kiipustamine vaikkia ja raskast. Noh, osaltaan elämä on sepänhommaa, omien lähtökohtien ja käsitystensä nakuttelemista suoraksi, toisenlaiseksi.

 

Suomella on mennyt talouskasvun puolesta heikosti, monen mielestä finanssikriisistä 2009 asti ja se säteilee joka alueelle. Voisiko yksi taustasyy olla, että sieltä asti on elelty silmälaput ohimoilla helppoja hyviä aikoja ja askarreltu liikaa pehmeiden arvojen kivoja ongelmia? Ja nyt alkaa ne viimeisetkin pikkarit olla humanisteilta rikki ja siellä sun täällä on pakko pohtia otsikon kehotetta. Ajat ovat ympärillämme toisenlaiset.

 

Kirjoittaja asuu Turussa muttei ole turkulainen

On Laitila kaupunki Superpesiksen kartalla

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 9.9.2025

Jyskeen naisten pesäpallojoukkue lienee tulossa Haminasta kotia kohden kun tätä kirjoitan. Päivän saldona he voittivat paikkansa myös ensi kauden Superpesikseen. Ansaittua onnea vielä kaikille, tavoite suoritettu!
Ratkaisupeli oli televisiosta katsottuna ensimmäisen jakson jälkeen aivan raastinrautaa. Myönnän, kolme kertaa oma usko voittoon tussahti kuin tina ämpäriin, mutta niin vain joukkueen sitkeys palkittiin aivan lopussa.

 
Koska joku ehkä ihmetellyt, niin muutamia syitä, miksi olen jyskettäriä tällä kaudella hehkuttanut.
Lähdin mukaan "urheilubisnekseen", kun Laitilan Sanomat uutisoi, että oli perustettu osakeyhtiö joukkueen taustalle ja omistajia toivottiin. Heti aamupöydässä innostuin, ja osakaskortin numeroksi tuli 001. Iloisella otteella, mutta myös tosissaan mukana.

 
Kansallispelin säännöt selviksi. Joku käsitys nykypesiksestä oli, mutta taktiikoista ja hienouksista en tiennyt mitään. Mutta lajiviisailta olen oppinut, pätevistä lehtijutuista sekä pelejä katsoen paikan päällä ja telkkarista. Oma kiinnostus syventynyt tiedon myötä. 

 

Arvostan, että pesäpallo ei ole kontaktilaji, ja naisten peleissä on lähes aina kilpakumppaneita kunnioittava meininki. Laji on dynaamista ja vauhdikasta, yleisö elää tilanteissa mukana kun sisällä hyökätään ja ulkona puolustetaan. Fysiikkaa ja henkisen kantin taistoa. Huimia yksilösuorituksia, ja myös niitä virheitä sattuu parhaimmillekin, kuuluu taitopelin luonteeseen. Ja näitä draamoja ei käsikirjoiteta. Yleisösuosio kasvaa yhä kohisten; tänä vuonna naisten runkosarjassa yli 100 000 katsojaa.

 
Elän tunteella mukana. Pöytyällä tuli ensimmäisessä pelissä riemukas voitto, mutta sen jälkeen loukkaantumisia ja 10 kovankoulun tappiota putkeen. Vaan Munamarkkinoiden aikaan Kirittäristä Jyskeen eka kotivoitto, katsojia 638 ja huima kannustusmeteli. Patuosastolla kyyneliäkin pyyhkäistiin kun pilli soi päätöksen.

 
Elävä side kotiseutuun. Ehkä Turusta katsottuna on paremmin nähnyt, että mestaruustasolla pelaava joukkue on iso juttu Laitilalle ja laitilalaisille. Se on koonnut valtavasti ympärilleen sitä aitoa yhteisöllisyyttä ja kuhinaa: talkoolaisia, sponsoreita, yhteistyötä, eri ikäisiä faneja, mediahuomiota, oheistapahtumia yms. Itsellekin on tullut isosti uusia kavereita ja tuttavuuksia.

 
Superpesisjoukkue on myös tärkeä ja innostava lippulaiva Jyskeen mittavalle junioritoiminnalle - nytkin mukana omia kasvatteja ja uusia tulossa.

 
Ja ketkä näiltä mailta ovat kotoisin, niin kyl me ai jollantappa niit Laitla flikoi ja poikki olla. Juuristaan ja me-tunteesta voi ja saa olla kilpaurheilun kautta avoimesti ylpeä.

Kirjoittaja asuu Turussa ja on laitilalaisen pesäpallon uusfani. 

 

 

 

 

 

Hyvistä ja pätevistä miehistä on pula

 Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 22.7.2025

Kuvitellaan, että Suomessa on tapahtunut seuraavanlainen muutos. Vanhemmat, varhaiskasvatus, opettajat ja tukiväki, Opetusministeriö, poliittiset puolueet ja hihhulitkin ovat löytäneet yhteisymmärryksen ja luoneet menetelmät, joilla poikien koulumenestystä on saatu parannettua huomattavasti. On tuupattu alkuun positiivinen kehitys, jonka seurauksena tuonnempana suomalaiseen työ- ja talouselämään saapuu joka vuosi runsaasti korkeatasoisen koulutuksen ja osaamisen omaavia sivistyneitä ja pian varakkaita miehiä. Olisiko heillä menekkiä myös parisuhdemarkkinoilla? Olisi. Syntyvyys lähtisi nousuun. 

 

Toki osa markkina-arvonsa tuntevista miehistä ei halua jatkossakaan sitoutua isyyteen ja perhemieheksi, vaan jatkaa pöristelyä kuhnuribemarilla tussusta tussuun. Tai sitten heillä on jo poikaystävä.

 

Pirjo Koskisen ja Petri Nummin tietokirja Lisääntymisen vimma toteaa suoraan, että syntyvyys on Suomessa laskenut samassa tahdissa kuin miesten koulutustaso on laskenut ja työttömien nuorten miesten määrä lisääntynyt. Miesten syrjäytyminen ja vauvakato sekä heikko koulutustaso ja köyhyys kulkevat käsi kädessä mäkeä alas. 

 

Syyllisiä nykyiseen huonoon kehityssuuntaan on varmasti useita, kuten alussa mainittu letka. Mutta miten saadaan pojat aidosti innostumaan koulunkäynnistä ja sitä kautta heille ja läheisilleen onnellisempaa elämää ja ehkä ne geenitkin jatkoon? Miten ruuvataan OPS? Vai vastustaako jokin taho sitä, että pojat menestyisivät koulussa yleisesti nykyistä paremmin?

 

Osaltaan asioita edistetään niitä kuuluja yhteiskunnallisia rakenteita muuttamalla, mutta niiden vaikutusvalta on rajallinen. Ihmisen pitää saada säilyttää se oma vastuu.  

 

Koulunkäyntipulmiin ja kasvatustaitoihin liittyen, varakkaiden kuntien kouluissa on jo bussillinen erilaisia apuhenkilöitä. Ja jotkut vaativat yhä lisää, mutta onko se lopulta ratkaisu? 

 

Miksi esimerkiksi Japanissa koulunkäynti sujuu pohjimmiltaan hyvin? Heidän kulttuuriinsa syvälle juurtuneita arvoja ovat mm. vanhempien ja toisten ihmisten kunnioittaminen, ystävällisyys ja se, että painotetaan yhteisön etua yksilön sijaan. Tähän kasvatetaan pienestä pitäen. Aivan samaa ja talkooasennetta on ollut Suomessa, mutta niiden ohi ovat väkivalloin etuilleet yliyksilöllisyys ja  määensin!-runttaus.

 

Isossa mittakaavassa olisi järkevää tehdä paluuta kasvatustapoihin, joilla on pärjätty yhteisönä tyyliin aina ja maailman sivu. Ilman uskonnolla pelottelua tai lasten hakkaamista.

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja on saanut osakseen melko villin kasvatuksen 

 

Jazzkukon lauantaissa soi monipuolisuus

Juttu julkaistu Laitilan Sanomissa ja Uudenkaupungin Sanomissa. 

Laitilan Jazzkukon puistokonsertti lupaa tänä vuonna kuten häistä tuttu sanonta: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä. Esiintyjien toimesta luvassa on jazzklassikoita, omia kappaleita ja taidokkaita muunnelmia sekä yötaivaan sinistä bluesia. Kiinnostavaa uutuutta tarjoaa suomalaisen soulin nousussa oleva laulajatar Emilia Sisco.

 

 

 

Häneltä ilmestyi viime vuonna ensimmäinen albumi Introducing Emilia Sisco, ja se noteerattiin hyvin myös Ranskassa ja Englannissa. Kappaleissa keinuu perinteinen sielukas soul, mutta mukana on myös nykyaikaisia vivahteita ja mausteita. Miksi musiikin tyylilajista juuri soul on sinut valinnut?

– Olen lapsesta asti kuunnellut monipuolisesti musiikkia, sillä meillä oli kotona kaiken maailman vinyylejä: jazzia, bluesia, reggaeta. Mutta soul on puhutellut eniten, koska se yhdistelee erilaisia elementtejä. Se on juurevaa, se on sielun musiikkia.

 

Muihin verrattuna soul antaa laulajalle myös tietyt erityispiirteensä.

– Soulmusiikki antaa laulajalle tilaa laulaa. Siinä ei mennä tekniikka edellä, vaan pitää laulaa sydämestä, sen pitää olla aitoa ja raakaa. 

 

Hänelle omaan ääneen inspiraatiota ovat antaneet monet ihailemansa tähdet, mainittakoon Etta James, Billie Holliday ja Aretha Franklin.

Emilia Siscon omat kappaleet syntyvät hyvin erilaisin tavoin.

– Joskus studiobändi lähettää demon, ja lähden siitä fiilistelemään eteenpäin lyriikoita. Joskus olen taas soittanut ukulelea tai bassoa, ja siitä on lähtenyt biisi kasvamaan. Joskus menee aihe edellä, joskus taas melodia. Yksi kappale on kehkeytynyt esiin 15 kilometrin kävelyllä.

 

Emilian musiikilliset unelmat ovat hyvinkin realistiset.

– Haluaisin tehdä pelkästään musiikkia ja elää sillä. Esiintyminen ja musiikin tarjoaminen muille ihmisille on minulle suuri nautinto ja uskon, että musiikilla on tunteiden kautta paljon parantavaa voimaa.

 

Emilian seuraava albumi ilmestyy ensi vuonna, ja sen uudesta materiaalista hän on innoissaan. Jazzkukkoon hän saapuu sekstetin kanssa ja odottavaisin mielin.

 

Jazzin huippupuhaltajia ja todellisia blueslegendoja

Festivaalin taiteellisen johtajan Kari Antilan Quartetin vierailevana tähtenä on tenorisaksofonisti Rick Margitza, jonka meriitteihin lukeutuu mm. esiintymiset Miles Davisin yhtyeessä. 

 

Ja samaan on yltänyt myös puistokonsertin toinen odotettu jazzhelmi Bill Evans. Hänen omia kokoonpanoja ovat olleet Push ja Soulgrass. Sooloprojekteissaan Evans on soittanut monipuolisesti jazzia, funkia ja bluegrassia. Kovan luokan saksofonistista on kyse, sillä Bill Evans on soittanut ja kiertänyt mm. Herbie Hancockin, Willie Nelsonin, Mick Jaggerin ja The Allman Brothers Bandin kanssa.

 

Jazzkukon puistokonsertin päätöskunnian saavat SF Bluesin legendaariset äijät, jotka eivät esittelyjä kaipaa. Bändin kärkenä ovat Pepe Ahlqvist, Dave Lindholm ja Laitilassa mukana lavalle nousevat myös kitaristi Jukka Orma ja laulaja Kojo.

 

Jazzkukko Festivaalin kotisivulle tästä. 

 

Ticketmasterin lippukauppaan tästä. 

Näinä huijaamisen kulta-aikoina

 

Tovi sitten seurasin, miten taikuri Joni Suvanto viihdytti tempuillaan yleisöä Naantalin kirjastossa. Hämmästyneistä ilmeistä saattoi lukea iloista ihmettelyä: kui se sen teki?

 

Aprillipäivänä on lupa vetää kerran vuodessa kavereita höplästä. Eräs teoria huijauspäivän synnylle on, että kun Ranskassa siirryttiin 1582 käyttämään gregoriaanista kalenteria, niin osa ei tätä tiennyt tai kieltäytyi siitä jatkaen uuden vuoden juhlimista huhtikuussa. Ja heitä sitten pilkattiin. 

 

Itse olin mukana, kun yksi muusikkokaveri saatiin suihkun kautta Meijerille odottamaan kykyjenetsijää ja toinen kaupungintalolle satasen toivossa osallistumaan kyselyyn. Minua on kusetettu mm. netissä kynäruiskukaupoilla. 

 

Vähemmän iloisia huijauksia ovatkin nettipettäjien temput, joissa poliisin mukaan miehiltä yleensä puljataan isot rahat "Vain kerran elämässä" -sijoitustilaisuuden avulla. Naisilta taas repäistään monesti rinnasta sydän ja tililtä rahat, kun hurmaava kirjoittelija kuoriutuukin niljakkaaksi auervaaraksi. Huijaus onnistuu, kun kohdehenkilö on jollain tarpeella vastaanottavainen ja tunteikas toiveajattelu tarttuu rattiin. 

 

Huijauksen tunnusmerkkejä ovat tarjous, joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta ja sen lisäksi pakettiin kuuluu Kiire, Kehu ja Auktoriteettiin vetoaminen. Mentalisti Pete Poskiparran kirjoista löytyy näihin silmän- ja kukkaronkääntöihin hyvää tosiasiatietoa. Jos esimerkiksi inhimillisen taikauskon hyötykäyttö ja aidon 0700-ennustajan työura kiinnostaa. Tai sitten ei.

 

Kärrätään nyt vielä estraadille nämä alue- ja kuntavaalit. Me kun äänestyspäätöksiä punnitaan ne itse puoluetukirahoilla maksetut torikaffeet ja makkarat kädessä, niin ei kai jessus sentä nyt kukaan ehdokas tai puolue huijaa lupaile sellaista mahtavaa tarjousta onnen ajoista, mitä eivät pysty kuuna päivänä toteuttamaan?

 

Ihmisaivojen ytimissä on meidän kaksi pääohjuriamme, selviytyminen ja suvunjatko. Suvunjatko poliitikkojen kanssa on toki aina toki vähän niin ja näin. Mutta kun ensin valottaa sen, millaisena näkee nykyiset elämän- ja taloustilanteet ja niistä heijastuvat tulevaisuuskuvat ongelmineen, niin pohdi, onko ehdokkaallasi ja puolueellasi kyvyt ja ratkaisut lukeutua selviytyjien joukkoon?

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja muistaa, miten itse kuntavaaliehdokkaana lupasi kaikille matkalaukullisen rahaa.

 

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 1.4.2025