Onko lapsi saastuttava luksustuote

Suomalainen ilmastokeskustelu sai moniäänisen perämoottorin uudesta hallituksesta. Ilmaston muuttumiseen liittyvissä puheissa toisiaan lyövät turpiin erilaiset idealismit, tieteelliset faktat ja käytännön realismi. Ristiriitaisuudet kukkivat normaaliin tapaan - uuden vihreän sisäministerin puoliso on öljykauppias ja kunnon kapitalisti.

Osa meistä on murehtinut itsensä katastrofiajattelun tunnekoukkuun. Ja sitten tuutataan sitä henkilökohtaista näkemystä tukevia linkkejä somekanavat täyteen.  Uskoen oikeamielisen käännytystyön ja pakkovalistamisen henkeen. Ei toimi.

Hyvä kysymys ylenpalttiselle ilmastoahdistuneelle on, että jos kerran kaikki on niin huonosti ja maailmanloppu nyt vähintään koittaa lähiaikoina, eikö silloin paras olisi lyödä hanskat naulaan ja aloittaa yhdessä lopunajan a-luokan bileet? No ei sekään nyt oikein innosta. Elämä jatkuu.

Jos kiskaistaan linkolalainen ajattelu esiin (siitä mustavalkoisuudesta olin itsekin nuorena kovasti innostunut, en enää), niin kaikki luksushan on aivan turhaa saastuttavaa hömpötettä. Kielletään siis luksustuotteet ilmastonmuutoksen nimissä! Pois liian hienot talot, asunnot ja kesämökit, muotivaatteet, superautot, korut, kauneuspalvelut, ruokahifistelyt, teknologian ihmeet, lomamatkat jne. Ja muutetaan näiden sijaan asumaan maakuoppaan ryystämään pakurikääpäteetä.

Ongelmia tulee määrittelemisestä. Kenellä on valta ja pätevyys määritellä, mikä kenellekin on tärkeää ja oleellista elämässä? Luksus eri muodoissaan liittyy myös henkiseen kasvuun, joka taas on suoraa sukua talouskasvulle - vähempi ei tunnu miltään ja taaksepäin meneminen johtaa kuihtumiseen. Jos homo sapiensin luksustelu lopetetaan, valtavan määrän ihmisiä pitää löytää itselleen uusi työ ja toimeentulon lähde. Mistä?

Matkabloggaaja ja ympäristökonsultti Anna-Katri Räihää tulkiten lapset ovat tavallaan myös sitä luksusta - laskelmien mukaan lapsetonhenkilö voisi tehdä peräti reilut 30 kaukolentoa joka vuosi samalla päästömäärällä, mitä yhden lapsen hankinta vuodessa aiheuttaa.

Mielestäni tämä on esimerkki, miten moralisointi ja syyllistäminen näissä umpivaikeissa asioissa on kiristymässä. Ihmiset oikeuttavat omaa elintapaansa muihin verraten. Ovatko siis autottomat, lähimatkailevat lapsettomat vegaanit ihmisistä parhaimpia, ja muut enemmän tai vähemmän haittakansalaisia?

Voi olla, että eko-eettinen totalitarismi on joskus vallassa, ja silloin jokaiselle on määritelty markkina-arvomme mukainen henkilökohtainen hiilijalanjälki ja päästöoikeudet. Mielestäni positiivisempaa on perustaa siihen, että kekseliään ihmisen evoluutio on ollut tähänkin asti sopeutumisen voittokulkua ja nimenomaan vapauden tietä astellen. Luotan, että tulevat sukupolvet - lapset - ovat vanhempiaan viisaampia. Sitäkin muutosta taitaa osan olla vaikea hyväksyä.

Kirjoittaja on Turussa asuva ristiriitaisuuksien pöyhijä

Kolumni on julkaistu Laitilan Sanomissa 18.6.2019

Vannotko kännykän kautta

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 10.5.2019

Joskus kun mukuloilta kysyttiin kolttosista, vannotettiin kunniasanan kautta. Taikka kiven ja kannon. Nykyään tehokkainta on kysyä, että vannotko kännykän kautta. Jos huijaa, kännykkä muuttaa kaapin päälle.

Älypuhelimesta on tullut muutamassa vuodessa lapsille äärimmäisen tärkeä väline. Niin tärkeä, että siitä ollaan riippuvaisia. Osalta teineistä lähtee käsi olkapäästä irti, ennen kuin se puhelin näpeistä.

Pikkuflikkammekin suosikkiohjelma on Supernanny Suomi, jossa perheterapeutti Pia Penttala auttaa katastrofiarjessaan kärvisteleviä lapsiperheitä. Yleensä lapsista on tullut eri syistä vallankäyttäjiä ja vanhempiensa pomoja, ja siitä ovat ongelmat alkaneet. Penttala tarkkailee ensin perheen meininkiä ja laatii sitten uudet säännöt, joilla arki ja yhdessä oleminen saadaan kuntoon.

Kaksi asiaa toistuu usein: lasten kanssa ei ulkoilla, ja kännyköiden ja pelien parissa vietetään aivan liikaa aikaa.

Nettiin, peleihin ja älykännyköihin liittyvä riippuvuuden syntymekanismi on yksinkertainen. Kaikki uusi tirauttaa metsästäjä-keräilijän aivoissamme mielihyvähormonipaukut. Koska netti tarjoomuksineen on auki aina, se uusi ei lopu koskaan. 

Kehittäjiltä on kuultu tunnustuksia, että pelejä ja somesovelluksia on tahallaan luotu psykologisesti mahdollisimman koukuttaviksi. Pääsyynä rahan tekeminen.

Älypuhelimet ovat osasyy, miksi ADT eli itse aiheutettu tarkkaavaisuushäiriö on lisääntynyt. Liian kiireistä elämää, sähelletään monia asioita yhtä aikaa – muisti pätkii ja pään kapasiteetti on luokkaa rusina. Ja kun olisi aikaa keskittyä johonkin, se rauha katkotaan itse mm. kännykkää plaraamalla.

Suositusten mukaan pienten lasten kanssa tulisi leikkiä ja lukea heille. Eikä niin, että kaikki kyttäävät selkä rytyssä sitä omaa ruutua. Viihderuutuajan suositus on kaksi tuntia päivässä. Kenellä se, kautta kännykän toteutuu? Ei ainakaan täällä.

Teknologia kehittyy vauhdilla, se luo paljon hyviä uusia asioita ja mahdollisuuksia. Monesti käy kuten älykännykkä-ilmiön kanssa: vasta kun ongelmiin törmätty osataan toimia oikein, ja käyttöä rajoittaa. Hyvä renki, paska isäntä.

Mutta nyt pitää lopettaa; Facebook, What´s Up ja Insta piippaavat - pitää käydä tarkistamassa, että mikäs kisuvideo siellä nyt on. Ja missäs se mukula mahtaa olla?

Kirjoittaja asuu Turussa ja suunnittelee vähäruutuista kesänviettoa 

Hesarin Fingerporissa 30.4.2019

Lähettämäni idea oli taasen inspiroinut Jarlaa kuvatekoon.

Hesarin linkki.

Anna Eriksson: M

Turun Logomossa esitettiin 12.4.2019 monipuolisena laulajana paremmin tunnetun Anna Erikssonin elokuva M. Esitys kuului osana Suomalaisen elokuvan festivaaliin ja oli loppuunmyyty.

Itse asemoisin, että elokuva on varsin surrealistinen tyylilajiltaan. Se sisältää tujuja ja ahdistaviakin näkymiä ja kuvauksia, ja Eriksson on laittanut samaan linjaan myös itsensä varsin rohkeasti peliin näyttelijänä. Kun punaisena lankana tirisee lihallisuus, seksuaalisuus ja kuolema, niin siihen hän on uskaltautunut paikoin jopa häkellyttävän suoraan. Toimii ilmaisukeinona kun kyse selkeästi taide-elokuvasta.  Ei jää miksikään hiettömäksi haaleaksi beigeksi ei.

You are nobody.

You are free.

Tekijä itse kertoi näytöksen jälkeen, että tämä monen vuoden luova projekti oli ollut hänelle nimenomaan etsimistä, opettelua, löytämistä. Luovaa ja ilmeisen antoisaa prosessointia - alitajunnan kuvajaiset, unenomaisuus on kaikessa vahvasti läsnä. Arvostettavaa asennetta taiteilijalta lähteä tekemään jokseenkin kokonaan toisen taidemuodon puolelle uutta juttua. Onnistunutta juttua. Tarinallisuutta tai selkeää juonenkulkua M:stä oli vaikea yhdistellä ainakaan yhden katsomiskerran perusteella. Se on enemmänkin fragmenteista koostuva, mutta kuitenkin selkeän yhtenäinen elokuva.

Juri Nummelin ja yleisö haastattelivat Anna Erikssonia näytöksen jälkeen.

Mielenkiintoisesti Eriksson on tehnyt myös audiopuolen miesäänen taajuuksia madaltamalla.
M -elokuvan soundtrackista, äänimaailmoista yhdistyi mieleen hänen väkevän tunteellinen tulkitsemistapansa laulajana ja muusikkona. Tietynkaltainen sama persoonaallinen luova spiritti ja ote on tässäkin pohjimmaisena energiana läsnä. Kontrasteissa löytyy, ja se toimii tämän lajityypin elokuvassa. Teos tarjosi merkityspintoja ja siten aika paljon ajatuksellista kotiin vietävää.

Kaiken keskiössä on Marilyn Monroe, myyttiseksi hahmoksi eri syistä noussut ihminen.
Jälkikäteen juontui mieleen, että tietyssä mielessä Anna Eriksson on oman julkisuutensa ja suosionsa myötä "luvallinen" käsittelemään elokuvan keinoin Marilyn Monroe-hahmoa. Ja vaikka elokuva käsittelee syvillä taajuuksilla seksin ja kuoleman elimellistä ja ikuisesti kiehtovaa yhteisolemusta, niin samalla elokuva tarjoaa taidemuotona myös ajatonta kuolemattomuutta.
Siihen siirtyi myös Anna Eriksson tämän teoksensa myötä.

Sen verran hän vielä paljasti lopuksi, että toinen on työn alla. Sitä mielenkiinnolla odottaen.

M -elokuvan traileri löytyy täältä.

Minna-Karoliina Heino: Läpileikkaus

Eräänä nykykirjallisuuden ongelmana pidetään, että julkaisuja ilmestyy vuosittain tuhottoman paljon. Tähän liittyy se, että digitaalisuuden myötä painokustannukset ovat laskeneet, ja käytännössä kuka tahansa voi ryhtyä kirjailijaksi. Se on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta moni on myös sitä mieltä, että samalla tässä kehityksessä on sisällöllinen laatu kärsinyt.

Vihdissä asuva nykytaiteilija, Suomen aforismiyhdistyksen puheenjohtaja Minna-Karoliina Heino on edellä mainittua vasten tehnyt mielenkiintoisen kokonaisteoksen.  Läpileikkaus on käsinsidottu, artesaanityyppinen kuvitettu aforismikirja. Sen numeroitu painosmäärä on 100 kappaletta, eikä lisää tule. Tämä ratkaisu istuu itsessään myös aforistiikkaan, ja herättää pohtimaan kirjan merkitystä yleensä. Ajatus tahtoo myös vetää jonkin sukulaisuuden esimerkiksi grafiikan vedoksille.

Kirjassa on sivuja 56 ja yli puolessa näistä on Heinon tekemiä, hänen mietelauseisiinsa niveltyviä kuvituksia. Niiden tekniikat vaihtelevat värikkäistä akvarelleista hentoihin tussipiirroksiin.

Aforismeja kirjassa on runsaat 90 kappaletta, ja teoksen nimen mukaisesti ne ovat omalla tavallaan kertomuksellistakin läpileikkausta tekijän aforismiuralta alkaen vuodesta 2005. Valikoinnissa on tehty tarkkaa työtä - henkilökohtainen ja yleinen kiertyvät yhteen ja erikseen kirjan ytimekkäissä mietelauseissa. Tekijällä on tiivistämisen taito.

Kirjan julkistusjuhlaa vietettiin 5.4.2019 Vihdin Nummelassa.

Rajatun painoksen kirjaa saa hankittua tekijältä 50 euron hintaan ennen kuin loppuu:
minna-karoliina.heino (a) minkart.fi

Läpileikkaus on Minna-Karoliina Heinon järjestyksessään toinen aforismiteos. Ensimmäinen oli vuonna 2017 ilmestynyt Pinnalla. Pop! Lasten aforismikirja. 

Tony Dunderfelt: Iloiseksi

Miten intohimo säilytetään pitkässä parisuhteessa?

Miten naisen ja miehen välinen energiakenttä toimii?

Millainen on nykyaikainen parisuhde?

Pitkän linjan psykologi ja kokenut parisuhdeterapeutti Tony Dunderfelt on lähivuosina rakentanut mielenkiintoista kokonaisuutta, johon voi tutustua tämän kirjan kautta tai vierailemalla Iloiseksi.fi -sivustolla. Sieltä löytyy myös kirjan keisseihin lisäsisältöä.

Dunderfelt on hahmotellut kolmen rakkauden auringon teorian, jotka toimivat hyvässä parisuhteessa yhdessä mutta myös erikseen. Nämä ovat Läheisyys, Seksuaalisuus ja Vetovoima.

Koska lähiaikoina olen lukenut mm. naisten ja miesten aivojen toisiaan täydentävistä eroista, niin itse kyllä liitin kirjan esittämät tasa-arvokäsitykset ja biologiaan pohjaavat parisuhdemalliteoriat niihin yhteensopiviksi jatkumoksi.

Miehen ja naisen erilaisuuksien ymmärtämisessä on pointtinsa. Edelleenkin Vetovoimatasolla maskuliiniset ja feminiiniset voimat ja niiden intohimoinen jännitekenttä meissä vaikuttavat. Kirjan iso ansio on mielestäni siinä, että se antaa yleispätevän selvityksen tapausesimerkkien kautta, mistä on kysymys ja kirja tarjoaa loppupuolella myös käytännön palikoita, miten ylläpitää sitä keskinäistä Vetovoimaa ja intohimoa pitkässä parisuhteessa. Tämä on sellainen alue, mitä moni varmasti on pohtinut.  En liikaa spoilaa kirjaa, lue ja ota itse selvää. Mutta taitoa Vetovoiman ylläpitoon on sopivassa erillisyydessä, huumorissa, kipinöissä ja särmässä, epävarmuudessakin, oman tahdon ylläpitämisessä. Kumppanissa pitää olla haastetta. Yllätyksiä ja salaperäisyyttäkin. Persoonien erilaisuus on oikein ymmärrettynä suuri voimanlähde.

Eräs mielenkiintoinen kirjan teorioita todisteleva yksityiskohta oli, miten eräs tiukanlinjan naisasianainen oli haastattelussaan todennut, että hänkin jättää feminismin makuuhuoneen ulkopuolelle. Dunderfelt ei suoraan sanonut kenestä kyse, mutta pienellä googlettelulla juttu löytyi. Tietyllä inhimillisyyden kaikenläpäisevällä alueella olemme heterosuhteissa selkeästi miehiä ja naisia, ja rehellisen leikin vallassa homma toimii. Yhdessä tanssiminen on myös erinomainen vertauskuva sille, mistä pohjimmiltaan on kysymys.

Parisuhteissa on alkuvaiheissa se innokas "kanivaihe" - kiitos biologia ja evoluutio että tulisi jälkeläisiä, mutta sitten sen jälkeen homma tasaantuu viimeistään parissa vuodessa ja usein huomattavasti tissahtaakin vähin äänin. Jonkun ajan kuluttua saattaa olla käytännössä jäljellä sitä parimasturbaatiota ts. rutiinipanemista kerran viikossa tai kerran kuukaudessa. Eikä oikein tunnu miltään, mutta on eräänlaista pakkopullaa, ettei tule lisää ongelmia. Tähän tarjotaan kirjassa uusia ajatus- ja toimintamalleja.  Ta-daa - kohti G-pistettä ja muita kehollisia elämänvoimaa vapauttavia alueita!

Kirjan hyviin puoliin tosiaan kuuluu, että seksistä ja seksuaalisuudesta puhutaan paljon ja suoraan. Hyviä kertomuksia on tekijä poiminut nettikeskusteluista.
Tiettyä turhaa myyttisyyttä ammutaan seksin ja myös rakkauden yltä. Monessa tapauksessa kun on kyse aivan vain löydettävistä ja opeteltavista taidoista.
Seksin ja seksuaalisuuden merkitys on paljon suurempi yksilöille ja parisuhteille, kuin mitä todennäköisesti vieläkään tohditaan myöntää. Poliittinen korrektius ja erilaiset tasa-arvokäsitykset ovat mm. tekijöitä, mikä ehkä nurinkuristavat avointa keskustelua ja tuo myös ristiriitoja.
Dunderfelt tuo kirjassaan mm. esille, miten mainetta niittäneet parisuhdeterapeutit käsittelevät konkreettisesti todella vähän seksuaalisuutta ja seksin merkitystä omissa kirjoissaan.

On oikein suositeltava kirja. Rohkeasti kohti parempia meininkejä!

Jos ei jaksa lukea, tähän Iloiseksi.fi -aiheeseen liittyy mielenkiintoinen Naiseuden Voiman Dunderfeltin kanssa tekemä haastatteluvideo.

Jep Jep Jep

Turussa keikkabändinä vähintäänkin kohtuullista kulttimainetta nauttiva omintakeinen turkulainen orkesteri Jep Jep Jep on käynyt studiossa ja on purkittanut tuotantoaan. Hienoa että näin on tapahtunut.

Kokonaisuudessaan levyn saundimaailma ja esitys noudattelee livetuntumaa. Keikoilta tuttuun suggestiiviseen poljentaan antaudutaan siellä ja täällä – niiden ylle Lea Tommola tarjoilee mm. varsin miellyttäviä saksofonisooloiluja. 

Yhtä vaille kaikki kappaleet on säveltänyt ja sanoittanut lastenkirjailijana ja aforistina paremmin tunnettu Hannu Hirvonen.  Kappaleiden sanoitukset tarjoavatkin mainioita tarinakuvia, joissa on myös sitä syvällisempää tarjoomusta kuulijalle.

Laulaja Jukka Laine tulkitsee lauluja hyvällä fiiliksellä.

Sinänsä mielenkiintoista, että tämän musiikin kautta paljastuu sekin, miten kliiniseksi hiottua ja hygieenisen rosotonta valtaosa radiosta tulevasta musiikista on. Jeppikset ovat toista maata - esimerkiksi kappaleiden rytmipohjien myötä joista syntyy mm. espanjalaista vibaa.

Oma suosikkini jo keikoilta on biisi nimeltä Päivä jona Kekkonen kuoli. Pieni tuulinen ajankuva, johon aikalaiset saavat heitettyä oman ankkurinsa.

Levyltä kuunnellessa toimivina esille nousivat mm. Hipit ja linnut, Legenda kultaisesta kampelasta, Tähdenlento ja Koirat arinoita.

Bändin Facebook-sivulta löytyy albumin tilausohje:

Uuden levymme tilauksen voit tehdä laittamalla 20€+ (5€ postikuluja tai haku minulta) JepJepJep-tilille Danske Bank FI79 8200 2710 0436 36 ja viestikenttään nimi ja osoite, jonne CD lähtee uimaan hetimiten. Painos on pieni, mutta laadukas!