Suomalainen ilmastokeskustelu sai moniäänisen
perämoottorin uudesta hallituksesta. Ilmaston muuttumiseen liittyvissä puheissa
toisiaan lyövät turpiin erilaiset idealismit, tieteelliset faktat ja käytännön
realismi. Ristiriitaisuudet kukkivat normaaliin tapaan - uuden vihreän
sisäministerin puoliso on öljykauppias ja kunnon kapitalisti.
Osa meistä on murehtinut itsensä
katastrofiajattelun tunnekoukkuun. Ja sitten tuutataan sitä henkilökohtaista näkemystä
tukevia linkkejä somekanavat täyteen. Uskoen
oikeamielisen käännytystyön ja pakkovalistamisen henkeen. Ei toimi.
Hyvä kysymys ylenpalttiselle ilmastoahdistuneelle
on, että jos kerran kaikki on niin huonosti ja maailmanloppu nyt vähintään koittaa
lähiaikoina, eikö silloin paras olisi lyödä hanskat naulaan ja aloittaa yhdessä
lopunajan a-luokan bileet? No ei sekään nyt oikein innosta. Elämä jatkuu.
Jos kiskaistaan linkolalainen
ajattelu esiin (siitä mustavalkoisuudesta olin itsekin nuorena kovasti
innostunut, en enää), niin kaikki luksushan on aivan turhaa saastuttavaa hömpötettä.
Kielletään siis luksustuotteet ilmastonmuutoksen nimissä! Pois liian hienot
talot, asunnot ja kesämökit, muotivaatteet, superautot, korut, kauneuspalvelut,
ruokahifistelyt, teknologian ihmeet, lomamatkat jne. Ja muutetaan näiden sijaan
asumaan maakuoppaan ryystämään pakurikääpäteetä.
Ongelmia tulee määrittelemisestä. Kenellä
on valta ja pätevyys määritellä, mikä kenellekin on tärkeää ja oleellista
elämässä? Luksus eri muodoissaan liittyy myös henkiseen kasvuun, joka taas on suoraa
sukua talouskasvulle - vähempi ei tunnu miltään ja taaksepäin meneminen johtaa
kuihtumiseen. Jos homo sapiensin luksustelu lopetetaan, valtavan määrän ihmisiä
pitää löytää itselleen uusi työ ja toimeentulon lähde. Mistä?
Matkabloggaaja ja
ympäristökonsultti Anna-Katri Räihää
tulkiten lapset ovat tavallaan myös sitä luksusta - laskelmien mukaan lapsetonhenkilö voisi tehdä peräti reilut 30 kaukolentoa joka vuosi samalla
päästömäärällä, mitä yhden lapsen hankinta vuodessa aiheuttaa.
Mielestäni tämä on esimerkki, miten
moralisointi ja syyllistäminen näissä umpivaikeissa asioissa on kiristymässä.
Ihmiset oikeuttavat omaa elintapaansa muihin verraten. Ovatko siis autottomat,
lähimatkailevat lapsettomat vegaanit ihmisistä parhaimpia, ja muut enemmän tai
vähemmän haittakansalaisia?
Voi olla, että eko-eettinen
totalitarismi on joskus vallassa, ja silloin jokaiselle on määritelty markkina-arvomme
mukainen henkilökohtainen hiilijalanjälki ja päästöoikeudet. Mielestäni positiivisempaa
on perustaa siihen, että kekseliään ihmisen evoluutio on ollut tähänkin asti
sopeutumisen voittokulkua ja nimenomaan vapauden tietä astellen. Luotan, että tulevat
sukupolvet - lapset - ovat vanhempiaan viisaampia. Sitäkin muutosta taitaa osan
olla vaikea hyväksyä.
Kirjoittaja on Turussa asuva ristiriitaisuuksien
pöyhijä
Kolumni on julkaistu Laitilan Sanomissa 18.6.2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti