Minna-Karoliina Heino: Läpileikkaus

Eräänä nykykirjallisuuden ongelmana pidetään, että julkaisuja ilmestyy vuosittain tuhottoman paljon. Tähän liittyy se, että digitaalisuuden myötä painokustannukset ovat laskeneet, ja käytännössä kuka tahansa voi ryhtyä kirjailijaksi. Se on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta moni on myös sitä mieltä, että samalla tässä kehityksessä on sisällöllinen laatu kärsinyt.

Vihdissä asuva nykytaiteilija, Suomen aforismiyhdistyksen puheenjohtaja Minna-Karoliina Heino on edellä mainittua vasten tehnyt mielenkiintoisen kokonaisteoksen.  Läpileikkaus on käsinsidottu, artesaanityyppinen kuvitettu aforismikirja. Sen numeroitu painosmäärä on 100 kappaletta, eikä lisää tule. Tämä ratkaisu istuu itsessään myös aforistiikkaan, ja herättää pohtimaan kirjan merkitystä yleensä. Ajatus tahtoo myös vetää jonkin sukulaisuuden esimerkiksi grafiikan vedoksille.

Kirjassa on sivuja 56 ja yli puolessa näistä on Heinon tekemiä, hänen mietelauseisiinsa niveltyviä kuvituksia. Niiden tekniikat vaihtelevat värikkäistä akvarelleista hentoihin tussipiirroksiin.

Aforismeja kirjassa on runsaat 90 kappaletta, ja teoksen nimen mukaisesti ne ovat omalla tavallaan kertomuksellistakin läpileikkausta tekijän aforismiuralta alkaen vuodesta 2005. Valikoinnissa on tehty tarkkaa työtä - henkilökohtainen ja yleinen kiertyvät yhteen ja erikseen kirjan ytimekkäissä mietelauseissa. Tekijällä on tiivistämisen taito.

Kirjan julkistusjuhlaa vietettiin 5.4.2019 Vihdin Nummelassa.

Rajatun painoksen kirjaa saa hankittua tekijältä 50 euron hintaan ennen kuin loppuu:
minna-karoliina.heino (a) minkart.fi

Läpileikkaus on Minna-Karoliina Heinon järjestyksessään toinen aforismiteos. Ensimmäinen oli vuonna 2017 ilmestynyt Pinnalla. Pop! Lasten aforismikirja. 

Tony Dunderfelt: Iloiseksi

Miten intohimo säilytetään pitkässä parisuhteessa?

Miten naisen ja miehen välinen energiakenttä toimii?

Millainen on nykyaikainen parisuhde?

Pitkän linjan psykologi ja kokenut parisuhdeterapeutti Tony Dunderfelt on lähivuosina rakentanut mielenkiintoista kokonaisuutta, johon voi tutustua tämän kirjan kautta tai vierailemalla Iloiseksi.fi -sivustolla. Sieltä löytyy myös kirjan keisseihin lisäsisältöä.

Dunderfelt on hahmotellut kolmen rakkauden auringon teorian, jotka toimivat hyvässä parisuhteessa yhdessä mutta myös erikseen. Nämä ovat Läheisyys, Seksuaalisuus ja Vetovoima.

Koska lähiaikoina olen lukenut mm. naisten ja miesten aivojen toisiaan täydentävistä eroista, niin itse kyllä liitin kirjan esittämät tasa-arvokäsitykset ja biologiaan pohjaavat parisuhdemalliteoriat niihin yhteensopiviksi jatkumoksi.

Miehen ja naisen erilaisuuksien ymmärtämisessä on pointtinsa. Edelleenkin Vetovoimatasolla maskuliiniset ja feminiiniset voimat ja niiden intohimoinen jännitekenttä meissä vaikuttavat. Kirjan iso ansio on mielestäni siinä, että se antaa yleispätevän selvityksen tapausesimerkkien kautta, mistä on kysymys ja kirja tarjoaa loppupuolella myös käytännön palikoita, miten ylläpitää sitä keskinäistä Vetovoimaa ja intohimoa pitkässä parisuhteessa. Tämä on sellainen alue, mitä moni varmasti on pohtinut.  En liikaa spoilaa kirjaa, lue ja ota itse selvää. Mutta taitoa Vetovoiman ylläpitoon on sopivassa erillisyydessä, huumorissa, kipinöissä ja särmässä, epävarmuudessakin, oman tahdon ylläpitämisessä. Kumppanissa pitää olla haastetta. Yllätyksiä ja salaperäisyyttäkin. Persoonien erilaisuus on oikein ymmärrettynä suuri voimanlähde.

Eräs mielenkiintoinen kirjan teorioita todisteleva yksityiskohta oli, miten eräs tiukanlinjan naisasianainen oli haastattelussaan todennut, että hänkin jättää feminismin makuuhuoneen ulkopuolelle. Dunderfelt ei suoraan sanonut kenestä kyse, mutta pienellä googlettelulla juttu löytyi. Tietyllä inhimillisyyden kaikenläpäisevällä alueella olemme heterosuhteissa selkeästi miehiä ja naisia, ja rehellisen leikin vallassa homma toimii. Yhdessä tanssiminen on myös erinomainen vertauskuva sille, mistä pohjimmiltaan on kysymys.

Parisuhteissa on alkuvaiheissa se innokas "kanivaihe" - kiitos biologia ja evoluutio että tulisi jälkeläisiä, mutta sitten sen jälkeen homma tasaantuu viimeistään parissa vuodessa ja usein huomattavasti tissahtaakin vähin äänin. Jonkun ajan kuluttua saattaa olla käytännössä jäljellä sitä parimasturbaatiota ts. rutiinipanemista kerran viikossa tai kerran kuukaudessa. Eikä oikein tunnu miltään, mutta on eräänlaista pakkopullaa, ettei tule lisää ongelmia. Tähän tarjotaan kirjassa uusia ajatus- ja toimintamalleja.  Ta-daa - kohti G-pistettä ja muita kehollisia elämänvoimaa vapauttavia alueita!

Kirjan hyviin puoliin tosiaan kuuluu, että seksistä ja seksuaalisuudesta puhutaan paljon ja suoraan. Hyviä kertomuksia on tekijä poiminut nettikeskusteluista.
Tiettyä turhaa myyttisyyttä ammutaan seksin ja myös rakkauden yltä. Monessa tapauksessa kun on kyse aivan vain löydettävistä ja opeteltavista taidoista.
Seksin ja seksuaalisuuden merkitys on paljon suurempi yksilöille ja parisuhteille, kuin mitä todennäköisesti vieläkään tohditaan myöntää. Poliittinen korrektius ja erilaiset tasa-arvokäsitykset ovat mm. tekijöitä, mikä ehkä nurinkuristavat avointa keskustelua ja tuo myös ristiriitoja.
Dunderfelt tuo kirjassaan mm. esille, miten mainetta niittäneet parisuhdeterapeutit käsittelevät konkreettisesti todella vähän seksuaalisuutta ja seksin merkitystä omissa kirjoissaan.

On oikein suositeltava kirja. Rohkeasti kohti parempia meininkejä!

Jos ei jaksa lukea, tähän Iloiseksi.fi -aiheeseen liittyy mielenkiintoinen Naiseuden Voiman Dunderfeltin kanssa tekemä haastatteluvideo.

Jep Jep Jep

Turussa keikkabändinä vähintäänkin kohtuullista kulttimainetta nauttiva omintakeinen turkulainen orkesteri Jep Jep Jep on käynyt studiossa ja on purkittanut tuotantoaan. Hienoa että näin on tapahtunut.

Kokonaisuudessaan levyn saundimaailma ja esitys noudattelee livetuntumaa. Keikoilta tuttuun suggestiiviseen poljentaan antaudutaan siellä ja täällä – niiden ylle Lea Tommola tarjoilee mm. varsin miellyttäviä saksofonisooloiluja. 

Yhtä vaille kaikki kappaleet on säveltänyt ja sanoittanut lastenkirjailijana ja aforistina paremmin tunnettu Hannu Hirvonen.  Kappaleiden sanoitukset tarjoavatkin mainioita tarinakuvia, joissa on myös sitä syvällisempää tarjoomusta kuulijalle.

Laulaja Jukka Laine tulkitsee lauluja hyvällä fiiliksellä.

Sinänsä mielenkiintoista, että tämän musiikin kautta paljastuu sekin, miten kliiniseksi hiottua ja hygieenisen rosotonta valtaosa radiosta tulevasta musiikista on. Jeppikset ovat toista maata - esimerkiksi kappaleiden rytmipohjien myötä joista syntyy mm. espanjalaista vibaa.

Oma suosikkini jo keikoilta on biisi nimeltä Päivä jona Kekkonen kuoli. Pieni tuulinen ajankuva, johon aikalaiset saavat heitettyä oman ankkurinsa.

Levyltä kuunnellessa toimivina esille nousivat mm. Hipit ja linnut, Legenda kultaisesta kampelasta, Tähdenlento ja Koirat arinoita.

Bändin Facebook-sivulta löytyy albumin tilausohje:

Uuden levymme tilauksen voit tehdä laittamalla 20€+ (5€ postikuluja tai haku minulta) JepJepJep-tilille Danske Bank FI79 8200 2710 0436 36 ja viestikenttään nimi ja osoite, jonne CD lähtee uimaan hetimiten. Painos on pieni, mutta laadukas!

Markus Heilig: Naisen aivot, miehen aivot [Atena 2019]

Oma ihmiskäsitykseni muistaa ainakin yleensä nojata siihen tosiasiaan, että olemme edelleen biologisia organismeja ja laumanisäkkäitä. Se metsästäjä-keräilijä meistä edelleen löytyy kunniakkaan ja itse neulomamme Homo Sapiens -puvun alta. Siksi tämänkaltainen kirjallisuus ja sen tieteellä todistamat asiat kiinnostavat. Kustantajan sivulla esittely.

Markus Heilig on psykiatri, aivotutkija sekä kansainvälisesti tunnettu stressi- ja riippuvuustutkija. Linköpingin yliopistossa hän on toiminut professorina vuodesta 2015. Kahden teini-ikäisen tyttärensä myötä hän oli lähtenyt selvittämään, onko aivoilla sukupuolta ja jos on, niin mitä systemaattisia eroja löytyy.
Hän tunnustaa avoimesti olevansa "feministi-isä." Hänen lähtökohtanaan on, että luokittelu mieheen ja naiseen perustuu puhtaasti biologiaan, ja erot ovat muovautuneet tuhansia vuosia kestäneen evoluution seurauksena. Siksi hän uskoo, että biologia asettaa rajat sille, miten ja kuinka paljon voimme muokata näitä luokituksia. Hänen mukaansa tasa-arvotyön perustana on oltava tieto biologiaan liittyvistä sukupuolen eroista ja samankaltaisuuksista ja se, ettei mitään ryhmää ei syyllistetä.

"Ihmisten on saatava valita itse: haluammeko kieltää biologiset erityispiirteemme vai hyväksymmekö ne ja annamme niiden täydentää toisiaan?

"Yhteiskunnassamme on jo opittu aika pitkälle hyväksymään se, että osa ihmisistä elää yhdessä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, kun taas osa elää samaa sukupuolta olevan kanssa. Olisi ironista, jos samaan aikaan emme hyväksyisi sitä, että monet ihmiset elävät perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti ja toiset luovat uudenlaisia rooleja."
"Sukupuolet ovat eläneet erilaistuneina satoja tuhansia vuosia. On vaikea kuvitella, ettei tämä olisi vaikuttanut elimiimme, myös aivoihimme, ja käyttäytymiseemme – etenkin kumppanin valintaan, lisääntymiseen ja selvitymisstrategioihin liittyvään käyttäytymiseen ja sen takana oleviin aivotoimintoihin. Noin 99% ihmisen toiminnoista on liittynyt nimenomaan kumppanin valintaan, lisääntymiseen ja selviytymiseen noin 99% kehityshistorian ajasta."

Onko olemassa "miesten aivot" ja "naisten aivot"? Heiligin mukaan tähän ei ole yleispätevää vastausta, eikä kysymystä edes voi asettaa tällä tavalla. Kuten hormonitutkija Margaret MacGarthy on kerta toisensa jälkeen tuonut esille väittelyissä Daphna Joelin kanssa, joskus on niin ja joskus on näin. Jokainen yksittäinen tapaus on tutkittava empiirisesti.

Periaatteessa yksilöiden väliset erot voivat johtua vain kahdesta tekijästä: geeneistä ja ympäristöstä. (Ja sattumasta, mutta se ei ole systemaattinen tekijä). Ympäristön vaikutukseen liittyy kaksi osatekijää: yhteinen ympäristö (esim. lapsuuden leikkipaikka) ja yksilöllinen ympäristö (esim. auto-onnettomuuteen joutuminen). Geneettiset taipumukset, yhteinen ja yksilöllinen ympäristö sekä sattuman aiheuttama jäännösvaihtelu vaikuttavat kaikki yhdessä ihmisen käyttäytymiseen. Ne kaikki vaikuttavat eri määrin yksilön jokaiseen käyttäytymisen ilmenemismuotoon tai ominaisuuteen. Jokaisessa tapauksessa osuudet on tutkittava empiirisesti erikseen.

Kaikki eivät tietenkään pidä tieteellisistä ja luotettavista tutkimustuloksista, jos ne eivät tue heidän omia käsityksiään. Moni alan tutkija onkin saanut ankaraa vihapostia eri syistä juontuen. Silti, tutkimustulokset osoittavat kiistatta, että miesten ja naisten aivoissa on merkittäviä, systemaattisia eroja.

Tähän liittyen välipalapohdinta Suomesta - paljonko allaolevassa kuvassa näyttäytyvät synnynäiset taipumukset, perimät, sosiaaliset mallit vaiko yhteiskunnan rakenteellisista syistä johtuvat "väärät" valinnat ja epätasa-arvoisuus?

Tähän liittyen; Heilig tuo kirjassaan useaan otteeseen esille epäkohdan ja kysymyksen, että miksi naisvaltaisten alojen palkka-arvostus miehiä heikompi?
"Erityisen järkyttävä ja vihaksi pistävä seuraus on se, että työskenneltyään pitkään raskaalla hoiva- tai lastenhoitoalalla monet naiset joutuvat eläkkeellä elämään suhteellisessa köyhyydessä."

"Haaveilen yhteiskunnasta, jossa kaikilla ihmisillä on samat mahdollisuudet riippumatta siitä, mihin ihmisryhmään hän on syntynyt. Unelmayhteiskunta ottaa huomioon jokaisen ihmisen lähtökohdat ja kunnioittaa hänen elämänvalintojaan."

Niihin evoluutiomme synnyttämiin eroavaisuuksiin. Maskuliiniset aivot koostuvat selkeästi moduuleista, ja yksittäisissä moduuleissa sekä moduulien välillä aivopuoliskon sisällä on paljon liikennettä.  Nämä edistävät koordinoidun liikkeen tuottamista.
Feminiinisissä aivoissa hallitsevat etäällä toisistaan olevien alueiden välillä kulkevat "kaukoyhteydet", joten aivot pystyvät yhdistämään keskenään erilaisia toimintoja suuremmiksi kokonaisuuksiksi tehokkaammin. Nämä edistävät vasemman aivopuoliskon analyyttisen tiedonkäsittelyn ja peräkkäisprosessoinnin integroimista oikean aivopuoliskon intuitiivisempaan työskentelyyn. Konnektiviteettianalyysin tulokset vastasivat psykologien testien tuloksia. Tietokonetesteissä tytöt menestyivät paremmin tarkkaavaisuutta, sana- ja kasvomuistia ja sosiaalista tunnistamista vaativissa tehtävissä. Pojat taas suoriutuivat paremmin avaruudellista hahmottamiskykyä sekä motoriikan ja aistimusten koordinoimista eli sensomotorista integraatiota vaativista tehtävistä.
Aiemmat tutkimukset vahvistavat tätä: naiset selviytyvät keskimäärin paremmin verbaalista ja sosiaalista kykyä mittaavissa testeissä ja miehet koordinaatiota ja sensomotorista integraatiota edellyttävissä tehtävissä.

Evoluution vinkkelistä katsoen erilaistuminen on tukenut lajin etenemistä ja erilaisuudet nimenomaan täydentävät toisiaan - ominaisuudet eivät ole huonompia tai parempia.

"Evoluution alkuajoista asti aivot ovat olleet iso hermosolmuke, jonka avulla ihminen pystyy tulkitsemaan aistimuksia ja ohjaamaan niiden pohjalta kehonsa liikkeitä. Tavoitteet ovat yksinkertaiset: ravinnon hankkiminen, jälkeläisten tuottaminen sekä sen varmistaminen, ettei ihminen joudu petojen saaliiksi.
Osa aivojen eroista dimorfisia eli binaarisia, jotka ovat ihmisen normaalikehityksessä sukupuolissidonnaisia.  Muut systemaattiset erot ovat allomorfisia eli ei-binaarisia. Ominaisuutta voi olla enemmän tai vähemmän eikä määrä riipu sukupuolesta. Esimerkiksi verbaalisessa ja sosiaalisessa kyvyssä on eroja: tytöt ovat ryhmätasolla poikia jonkun verran kyvykkäämpiä. Pojilla taas on yleisesti ottaen paremmat kyvyt avaruudellisessa hahmottamisessa ja matematiikassa."

Ihminen on kyennyt irrottautumaan elokogisesta lokerostaan – pystymme elämään monenlaisissa ympäristöissä mutta myös muokkaamaan ympäristöämme. Ihminen on ensimmäinen laji, jolla alkaa olla mahdollisuudet ohjata omaa kohtaloaan. Syntyvyyden säännöstely on yksi tämän kehityksen virstanpylväistä. Niin kauan kuin raskaus oli aina mahdollinen seuraus miehen ja naisen sukupuoliyhteydestä, paras strategia oli selvillä. Naisen kannatti valita kumppaninsa tarkkaan, sillä hänellä on elämässään rajallinen määrä lisääntymismahdollisuuksia ja sijoitus on aina epävarma. Miehet joutuivat kilpailemaan keskenään lisääntymismahdollisuudesta. Tästä tarpeesta syntyi kulttuurisia järjestelmiä naisten ja heidän seksuaalisuutensa kontrolloimiseksi.


Sukupuolisidonaiset aivot ja populististen ratkaisumallien lisääntyvä kannatus

Nopeasti kasvava ongelma Heiligin mukaan on, että modernissa, sosiaalisesti monimutkaisessa yhteiskunnassa on koko ajan vähemmän tarvetta ominaisuuksille, jotka ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla. Poikien aivojen otsalohkojen kehittyminen kehittyminen laahaa vuoden pari jäljessä koko lapsuus- ja nuoruusajan, ja tämä tuo ongelmia kouluopiskeluun. Pitkät oppitunnit meluisassa luokkahuoneessa, opetuksen seuraaminen hiljaa paikalla istuen ja tarkkaavaisesti kuunnellen on uusi ilmiö ihmisen evoluutiohistoriassa.

Samaan aikaan motorisilla kyvyillä ja niitä vaativalla ruumiillisella työllä on yhä vähemmän painoarvoa nykyisillä työmarkkinoilla, joita hallitsevat palveluammatit ja korkeaa koulutusta vaativa tekniikka. Tämä kehitys vie lukuisilta miehiltä mahdollisuuden parempaan elintasoon, perheen muodostamiseen ja sosiaaliseen ankkuroitumiseen. Tämä on kylvänyt siemenet populistisille liikkeille, joita on syntynyt länsimaihin.  Ongelma ei suinkaan pienene, jos tämä ryhmä kokee, että heitä syytetään kaikista naisten koskaan kokemista epäoikeudenmukaisuuksista.

Heiligin kirja sisältää paljon ajankohtaista aivofaktaa, jota on mielenkiintoista lukiessa peilata esimerkiksi vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin ja eri puoluepoliittisiin käsityksiin ja arvoihin.
Miten vaikkapa tulisi ripeästi peruskoulua uudistaa poikien paremman opiskelumotivaation nimessä?
Erittäin suositeltava kirja. Josta oli vaikea kirjoittaa lyhyesti.

Me Naiset -lehden artikkeli.

Suomen Uutiset -julkaisun artikkeli.

Poskiparta & Ahonen: Huijauksen anatomia

Kaksi ns. rehellistä huijaria, eli mentalistit Pete Poskiparta ja Jose Ahonen ovat julkaisseet mielenkiintoisen, hyvinkirjoitetun ja myös hyödyllisen kirjan Huijauksen anatomia – kuinka meitä huijataan [readme.fi 2018].

Toki kirjaa voi käyttää myös virikkeenä omien huijausten hiomiseen, mutta vallitsevassa informaatiotulvassa ajankohtainen pääansio on siinä, että lukija oppii tietyt huijaamisen yleisimmät perusmenetelmät. Kiteytettynä palaneen käry alkaa haista, jos vastapuoli käyttää hyödykseen kiirettä, kehumista ja auktoriteettiin vetoamista. Kirjaa lukiessa tuli välittömästi mieleen tietyt metodit, millä esimerkiksi ovelta ovelle -myynti saadaan menestyksekkääksi. Perustuu eri tavoin noihin kolmeen edellä mainittuun, ja vastalääkettä niihin ovat maltti, järjen käyttö ja kyky laskea omaa statusta.

Kirjassa on paljon esimerkkejä erilaisista kuuluisista huijauksista eri elämän alueilta. Esimerkiksi musiikin puolelta Milli Vanillin tapaus on tunnettu. Komeansorttiset laulajat, jotka eivät itse laulaneet ollenkaan.

"Yksi sadasta meistä on psykopaatti."

Tekijät ovat haastatelleet aiheeseen liittyviä asiantuntijoita. Esimerkiksi Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri ja dosentti Hannu Lauerma tarjoaa tiukkaa tosiasiatietoa oman työkokemuksensa kautta. Esimerkiksi psykopatiasta, joka mitattavissa oleva luonnehäiriö, jota ei juurikaan voida hoitaa. Yllättävä tieto itselleni oli, että peräti 1/100 henkilöstä on psykopaatti. Se tuntuu paljolta.

Psykopaateille ominaisia piirteitä ovat pinnallinen viehätysvoima, empatiakyvyn puute ja vastuuttomuus sekä matala kortisolin eli stressihormonin taso riippumatta siitä, mitä itselle tai ympäristössä tapahtuu. Näillä eväillä kaikenlainen huijaaminen on tietenkin huomattavasti helpompaa kuin ihmisellä jolla on omatunto, moraali ja eettisyys.

Lauerma kertoo mm. vaarallisesta vangista, jonka viehätysvoima ja tapa kertoa asioita olivat niin kiehtovia, että ammattilaisenkin piti välillä nipistää itseään huomioidakseen, että tuo toinen puhuu nyt ryöstötilanteesta, jossa ihmisiä on ollut hengenvaarassa.

Yksinkertaistettuna psykopatiaa on kahta laatua - synnynnäistä ja sitten varhaislapsuuden perhehelvetti-kokemusten myötä syntynyttä sekundaaripsykopatiaa.
Psykopaateilla on monesti ylikorostunut tarve hakea jännitystä elämäänsä. Mielenkiintoinen uusi tieto oli myös, että psykopaattien uniprofiili on poikkeava ja he nukkuvat optimaalisen syvää unta.

Fiksuimmat psykopaatit välttävät tietenkin vankilan, eivätkä kaikki psykopaatit tietenkään ole rikollisia. Yleisimmät psykopaattien ammatit tutkimusten mukaan ovat toimitusjohtaja, asianajaja, TV- ja radioalan mediatyöntekijä sekä myyntineuvottelija.

Kannattaa pitää se mielessä, ettei amatööri voi diagnosoida psykopatiaa.

"Jokainen meistä huijaa."

Ainakin valkoisia valheita meistä heittää jokainen. Niitä kun tarvitsevat sujuvat elämänpidot.

Hyvin mielenkiintoisia kirjan aihealueita ovat mm. Auervaaran tapaus, doping-caset sekä homeopatia vs. tieteelliset tutkimukset, josta joku saattanee vetää ripeästi sokeripallot syvälle nenäänsä.

Uskonnollisissa piireissä ja hihhulilahkoissa tapahtuneet ja tapahtuvat huijaukset, kusetukset ja lasten seksuaaliset hyväksikäytöt ovat karua luettavaa. Esimerkiksi katolinen kirkko on vasta nyt vähin erin muuttamassa kansainvälisten paljastusten tuomien pakkojen edessä "vakiintuneita tapojaan."

Mutta siinä, kuten muuallakin kirja piirtää terävästi esille mielestäni sitä, millainen on laumanisäkäs ihminen. Kykenemme yleviin asioihin, mutta osa myös niihin hyvin alhaisiin tekoihin. Tietyt lajityypilliset ominaisuutemme rulettavat edelleen samanlaisina kuin aina ennenkin. Esimerkiksi meillä on vahva taipumus totella karismaattisen henkilön käskyjä ja lähtökohtaisesti olemme luottavaisia. Ja ahneutemme, rahanhimo ja rakkauden kaipuu ovat sellaisia nenärenkaita, joista huijarit ovat aina osanneet vetää.

Yhteenvetona skeptikkojen Poskiparran ja Ahosen kirja on valistuksen tiellä paljastaen monia huijaamiseen liittyviä perusmekanismeja ja tarjoten myös ihmiskäsityksiin ehkä pykälän kirkkaampia ja realistisempia peilikuvia.
Toki kirja saa myös lukijan muistelemaan ja pohtimaan itseään, että minkälainen huijari sitä onkaan ollut, missä tilanteissa ja mistä syistä. Ehkäpä hiukan niitä poskiakin kuumottaa. Mutta sellaista se on.

"Kaikkia voidaan huijata joskus ja kaikki huijaavat joskus, mutta niin kauan kuin suurin osa ihmisistä pyrkii rehellisyyteen ja vastuullisuuteen, olemme oikealla tiellä."

Huijauksen anatomialle vahva suositus. Kirjaa saa tilattua suoraan tekijältä täältä.

Se on myös tietynlainen looginen jatkumo Poskiparran edelliselle kirjalle Arjen mentalisti, josta myös pidin paljon.

   

Kullervon kirot Louhenlinnassa syksyllä 2019

Ensi syksynä on luvassa Laitilassa, upean Louhenlinnan sisätiloissa tunnin mittainen Kullervon kirot -esitys, jonka toteutuksessa yhdistellään teatteria ja videojaksoja. Esitykseen sävelletään uudet laulut ja livemusiikki on suuressa roolissa.

Tarinan keskiössä on monia taideteoksia aiemminkin inspiroinut Kullervon tarina ja universaali koston teema, johon tekijäkunta tarjoaa ajankohtaisia kosketuspintoja, vaikka fiktiivinen ja mytologinen tarina on sijoitettu tuhannen vuoden taakse Laitilanlahdelle. Alueen runsas arkeologinen fakta on tarjonnut tarinan rakentamiseen oivalliset ankkurit.

Samalta työryhmältä on vuodelta 2016 tehtynä, vastaavanlainen ja onnistunut Louhen neito -esitys.
Uusi esitys on entistä huomattavasti suurempi näyttelijöiden osalta.

Liput tulevat myyntiin maaliskuussa, ja lipun hintaan sisältyy ennen esitystä tarjottava herkullinen Louhenlinnan kokin suunnittelema ateria.

Kullervon kirot

Näyttelijöitä kahdeksan + videojaksojen avustajat.

Ohjaus: Tiia Valavuo

Musiikki: Markus Rantanen

Videojaksot: Lauri Löytökoski ja Tietosuus-osuuskunta
Puvustus: Jaana Renvall

Käsikirjoitus: Marko Laihinen.


Laitilan Sanomissa 26.2.2019 oli Eija Eskola-Burin tekemä artikkeli siitä, mitä tuleman pitää syksyllä.

28.2. on Laitilan Kinossa tarjolla elokuva ja paneelikeskustelua.

Lauantaina 23.2.2019 oli Länsi-Suomessa Elina Helkelän tekemä artikkeli.

Turun Sanomissa oli 25.2.2019 ennakkopuffia.

Kauhia kamaloittemist

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 15.1.2019

”Voi ny hyvä ihmise sentä!”, ”Kui ikä lainkka!”, ”Mut kyl nyy ova kaik mailmankirja sekasi!”.

En tiedä mistä pälkähti päähäni, mutta eräs ilta rupesin muistelemaan laitilanmurteisia kamalointisanontoja. 

Tarkoittaa alunperin tilanteita, jossa joku kertoo (puhele) jostain kuohuttaneesta asiasta, ja sitä sitten tietyin sananparsin oikken kauhiast ihmetellä – monesti sekä kuulijan että kertojan voimin. Laitilassa näihin liittyy usein sisälmyksenä vielä moraalinen, paheksuva puntarointi tekoa ja tekijää kohtaan. Silloin syntyy helposti eräänlainen yhteiskamalointi, josta haetaan sitä hyvän fiiliksen samanmielisyyttä: ”Pali määki hul ole, muttemmää ikä ny sentä noi hul ol ollu!”, ”Mut kyl nyy ruppe olema jo niimpali kova touhu!”, ”Mut see onki ollu pali villane jo mukulast saakk!”,  ”Et kui sit viittiki joka kohras tommottes rikerat!”, ”On se sukkela peli viäläki, vaik o jo aikune miäs ja muna ja kaik!”.

Osassa lienee pikantisti uskonnollistakin alkuperää mukana, kuten: ”Jumalsillikköste!”, ”Voi jessus sentä!”, ”Ei jusuliuta!”.

Toisaalta voi ajatella, että kamaloitteminen on myös hienostunutta kiroilua – toki varsinkin laitlalaisten miesten puheissa vilisee roimat kirosanat: ”Mut mää katosi vähä aikka sitä touhu ja ajatteli, et on tämä yht saatanalaji sättämist, ei päät eikä hänttä!”.

Tarkistin vielä Heli Laaksosen toimittamasta Markus Siltamäen Laitilan murteen sanakirjasta Kukkaroho ja plakkarihi, että miten siellä kamalointi oli määritelty: kauhisteluahan se. 

Samassa huomasin, että tuon kyseisen kirjan olin saanut lahjaksi omalta äiteltäni, päiväys oli 15.10.–04. Murre on sitä jokaisen todellista äidinkieltä, ja uskon, että monella muullakin soi korvissa nuo kamaloittemiset aivan selvästi jonkun tietyn ihmisen äänellä ja sävypainotuksilla.

”Mut kyl ny ruppe olema iha hullumaine räknink!”, ”Kui ikä tomne o eres miälehenkän tullu!”, ”Mut ajattel!”.

Nuorisolle vielä vinkiksi jos hauskansorttinen perinteenkeruu innostaa – salakuunnelkaas kun varttuneemmat laitlaise keskenäs oikken prohtava puhelimes – sieltä putoaa muistikirjallinen materiaalia tunnissa. Vähintään.

Kirjoittaja on Turussa asuva, jonku sorti prohtsäkk itekki.