lauantai 7. helmikuuta 2015

Sir Elwoodin vieraskirja: Sinä iltana sataa


Pohdintoja ja fiiliksiä uusimmassa Voima-lehdessä. (1/2015)
Hienoja Ilpo Tiihosen tekstejä – ne hyvin pujotettu säveliin ja laulettu matkaan levylle.




Täältä kuunneltavissa tuo kosketusta tehnyt Kultainen piikki -kappale.


Täältä lisää infoa projektista ja albumin tilaus.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Pimeää touhua nykyinen lamppukauppa


Parhaillaan ei enää wörki työpöydän loisteputki.


(Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 3.2.2015)

On tämä valopilkkujen Turku ollut sitten hämärä häkki tänä talvena. Liekö jokin vitamiininpuutoskin vielä nykinyt sälekaihtimia suppuun silmistä, mutta on risonut kun pitää päiväsaikaankin ponnistella nähdäkseen. Siksi luontui tavaksi, että napsauttelin huushollissa kävellessäni täysvalaistusta päälle. Ja puoliso asteli kohta perässä valoja sammutellen – maatalon tyttö ja säästäväinen luonne – täälläkään ei sähkömittarit seinillä hurraa!

    No niin, totkaiken siitä valojen pränkkäämisestä kärvähteli pian joka huoneen lampuista polttimoita. Kuten ”hallitun vanhenemisen” bisnes-logiikkaan kuuluukin – kas sopiva lyhytikäisyys tuotteissa, se saa Kuluttajan rahat useammin liikkeelle kaupan suuntaan.

    Nykymaailman monimutkaisuuden voi kirkkaasti nähdä ylipaljoutta tursuavan polttimovalikoiman edessä. Ennen piisasi hehkulamppu suurin piirtein oikealla wattimäärällä, vaan eipä enää.
    Tässä lähellä on tavaratalo, ja astuu sinne mihin aikaan tahansa, niin aina siellä on se Toljottajien Seurakunta sen lamppuseinämän edessä. Kyttäämässä kuin mykät munkit ensi kertaa punaisten lyhtyjen kadulla. Kämmenellä mallina se erilaisten zipanneiden polttimoiden keko. Ja henkilökunnalla on nihkeää merkintöjen tavaamisen ja etsimisen kanssa: yleensä siitä oikeasta kohtaa on hyllyn koukku tyhjä. Tulee ensi viikolla, ehkä. Tai ei sellaisia myydä täällä. Tuollaisten valmistus on lopetettu. Osta äijä uusi valaisin, tästä tätä ledimeininkiä.

    No löytyi viimein oikeaa nykyvaloa, ja onnistuin jopa saamaan ne kirosanojen kierteillä paikoilleen, vaan mikä lopputulema? Kun keittiössä painaa katkaisijasta, niin tällaisilla vakkasuomalaisilla geenisulakkeilla ehtii juoda pannullisen kaffetta, turkkarin lukea, imuroida, käydä pari kertaa vessassa ja vielä laatoittaa huonoilla taidoilla naapurin kylppärin – ennen kuin se pirun kallis ekolamppu orastavasti tuikuttaa niin, että sen valossa voi kulkea ilman käsikopeloa. Hiukan kyllä epäilen, että pysähtyykö se ilmastonmuutos tosiaan näihin valojuttuihin, mutta olkaamme uskossa vahvoja.

    Sen verran tuli alakulon persluikkua laskettua tuossa marras-joulukuun kestäneessä yössä, että piruuttani tilasin kokeeksi vielä sellaisen kaamoslampun. Jo vain näkee puuhata ja lukea  – onkin muuten niin kirkas tehovalo, että sivusilmällä voi kurkata seinän varjokuvasta, että minkä väristä nestettä siellä kallossa sisällä häälyy. Ja öisin näkee samanlaisen kellertäviä unia, joissa kopeloi aurinkolaseja kun häikäisee jostain syystä koko ajan niin helvetisti. Mutta ei siitä juuri mitään muuta apua ole ollut.  Mutta vot - valitukset sikseen, nähdäkseni kevät se sieltä jo tulossa on ja pitkät päällä!


Kirjoittaja on Turussa asuva valon lapsi ja hämärä mies

perjantai 16. tammikuuta 2015

Aforismisikermä Kampissa ja Pasilassa


HSL, Suomen aforismiyhdistys ja HKL tekivät seitsemättä kertaa yhteistyötä ja sen tulemana aforismeja matkaa taas pääkaupunkiseudun raiteilla matkustajien iloksi ja purtavaksi.
Kampanja on saanut joka vuosi myönteistä palautetta - ehkä hetiyden maailman kuhinainen matkustaminen tarjoaa sittenkin soveliaita toveja pysähtyä lukemaan ja pohdiskelemaan tuoreita mietelauseita.

Yli sata kirjoittajaa lähetti tänä vuonna raadille aforismejaan, ja 31:lta tekstejä valittiin.
Oma sikermäni pääsi mukaan, ja sikermiä voi nähdä julisteissa Kampissa ja Pasilassa.

Kampanja on liikkeellä tammikuun loppuun asti.


HSL:n tiedote TÄSTÄ.




tiistai 13. tammikuuta 2015

Halokehrät ilmestyy maaliskuussa



Kirjani kustantajan Poesian sivuille olivat ilmestyneet piakkoin julkaistavan kirjani tiedot.

Ennakkotilaus (18€ + postikulut) TÄTÄ KAUTTA KLIKATEN

HALOKEHRÄT

Aforistisen runollinen Halokehrät kerii auki kirkasta ajattelun valoa, johon ihmisyyden kylmät hetket kietoutuvat. Tulevaisuuden näkymissä jokaisella on pieni pakollinen kiinalainen puutarha mukanaan. Onko lapsella ja pistoolilla mitään eroa? Entä kauhistuttavuuteen vangitulla orangilla ja pienellä tytöllä?

Marko Laihinen vyöryttää lukijalle tunteen ja älyn haasteita, jotka liikkuvat ristiriitaisina vapauden ja riippuvuuden täyttämässä maailmassa. Silti kirjan kehräämä kuva elämästä ei ole toivoton; katoamattomana karttanamme on hetkellisyyden valoisa ääriviivoitus. Olemisen melankolinen kauneus kätkeytyy katoavaisuuden varmuuteen ja avartuu lopulta myötätuntoisiin kysymyksiin.


Tekstinäyte:
    halokehrät
         hidastavat

teehuoneet rakennetaan taidolla hutaistuksi, epäsymmetrisiksi
                                         on liike, dynamiikka            
                    |sisin.
                              
ei-elämä tulee sanotuksi kauneudella
                                                      juotava seremonia

                                     fenixlinnut

                                                irrottavat seinistäsi
      
                pesäaineksensa
             

                      palaavat vedenalaiseen yöhön


Kuva: Virpi Alanen

lauantai 10. tammikuuta 2015

"Onko meillä varaa olla elvyttämättä?"

Poikkesin tänään mielenkiinnosta lounasaikaan pienelle politiikalle Runosmäen nuorisotalolle.
Siellä oli koolla Vasemmiston varsinais-suomalaisia kansanedustajaehdokkaita ja myös puolueen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki.

Muutamia poimintoja hänen ja muiden ehdokkaiden taloutta ja työllisyyden nykytilaa koskeneista puheista.

Elvyttämistä ei Arhinmäen mukaan pidä pelätä – valtion velalla ei ole mitään tekemistä kotitalouden velan kanssa. Suomella on suhteessa BKT:een vuosibudjetista velkaa n. 60%, kun Saksalla luku on 80% ja Iso-Britannialla vieläkin enemmän.
Julkisen puolen osuuksia ei ole väitteistä huolimatta Suomessa lisätty, vaan se on kasvanut suhteellisesti sen takia, että yksityiset markkinat ovat vajonneet taantumaan, tai ovat lamassa. Ostovoimasta on tavallisilla ihmisillä pulaa.
Huomautettiin myös, että oikeistolaiseen perusarvomaailmaan kuuluu valtion omistajaroolin murentaminen ja yksityisten markkinoiden kasvattaminen. Käytännössä oikeistolaiset haluavat purkaa tietyiltä osin Suomen hyvinvointivaltio-mallia, vaikka toki toista puhuvat.

Maailmalla monet talousprofessorit puhuvat elvytyksen puolesta, Suomessa vahvasti ja tuoreesti mm. Heikki Patomäki. Ja niin kummallista kuin se monen mielestä onkin, Vasemmiston talouspolitiikalla on Arhinmäen mukaan sama linja IMF:n ja OECD:n suositusten kanssa. Elvyttäminen tuo työpaikkoja, laittaa rahaa ja kauppaa liikkeelle ja tuuppaa siten taloutta laajassa mitassa liikkeelle.

Kreikassa on kahden viikon kuluttua vaalit. Valtamedia Suomessa puhuu tarkoitushakuisesti Syrizan kohdalla äärivasemmistosta, mikä ei Arhinmäen mukaan pidä ollenkaan paikkaansa. Puolue ajaa siellä yksinkertaisesti humaanin katastrofin pysäyttämistä demokratiaan luottaen. Jos Syriza voittaa vaalit - kuten nyt näyttää - saattaa käydä niin, että sieltä alkaa Euroopaan voimakas liikehdintä toisenlaisen talouspolitiikan puolesta.

Li Andersson totesi, ettei ole mitään näyttöä siitä, että oikeistolainen leikkauspolitiikka toimisi. Hän puhui paljon myös koulutuksen, ilmaston ja ympäristön puolesta ja uskoi, että perustulo on ratkaisu moniin sosiaalipuolen ja perustoimeentulon ongelmiin.
Hänen mielestään vasemmistolainen polittiikka voi olla radikaaliakin verrattuna nyt vallalla oleviin poliittisiin ratkaisumalleihin, mutta sen on aina oltava uskottavaa. Todellisiin ja perusteltuhin vaihtoehtoihin perustuvaa.

Yhdeksi esimerkiksi toisenlaisesta ja onnistuneesta vaihtoehdosta Arhinmäki nosti esille Islannin, joka ei suostunutkaan sille ulkoa asetettuihin talouspakotteisiin, vaan teki omaa elvytyslinjaansa mm. vasemmistolaisen valtionvarainministerin johdolla. Islanti on tänään jaloillaan, työttömyys 4 -5 % luokkaa.

Arhinmäen mukaan todellinen työttömien määrä Suomessa on jo lähemmäs 500 000. Hänen mukaansa ainoa tie tästä syvenevästä talous- ja työllisyysahdingosta pois ovat voimakkaat elvytystoimet. Valtion tulee ottaa velkaa ja aloittaa nyt mm. niitä suuria rakennus- ja korjausprojekteja, jotka jouduttaisiin joka tapauksessa lähivuosina tekemään. Hänen mukaansa oikea kysymys on, että onko meillä varaa olla elvyttämättä?

                                                                         *  *  *

Sinänsä mielenkiintoista kuunnella näitä tuikivasemmistolaisesta vinkkeleistä esitettyjä asioita.
Eri kansanosissa, sosioekonomisissa luokissa ja eri työllisyys -ja talousasemissa olevat ihmiset ajattelevat varmasti näistä asioista monessa kohdin eri tavoin - myös täysin päinvastoin.
Keskinäisen ymmärtämisen kuilu on Suomessa kasvanut - elämme samassa maassa hyvin erilaisia käytännön elämän todellisuuksissa. Ja jotka pysyvät vähintään tietyiltä osin paikoillaan poliittisten päätösten takia.
Kun vallasta, vapaudesta, rahasta, elinolosuhteista ja elämänlaadusta kilpaillaan, niin politiittisessa kamppailussa on se kuulu vastakkainasettelu tietenkin aina olemassa, ja voi sitä paitsi oikein hyvin.

Joka tapauksessa kevään eduskuntavaaleista tulee mielenkiintoiset. Oma veikkaukseni on, että suomalainen poliittinen kenttä myllertää taas kunnon tuolileikin sitten viime vaalien.
Toiset voittaa, toiset häviää.

Paavo Arhinmäki ja Li Andersson.