"Onko meillä varaa olla elvyttämättä?"

Poikkesin tänään mielenkiinnosta lounasaikaan pienelle politiikalle Runosmäen nuorisotalolle.
Siellä oli koolla Vasemmiston varsinais-suomalaisia kansanedustajaehdokkaita ja myös puolueen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki.

Muutamia poimintoja hänen ja muiden ehdokkaiden taloutta ja työllisyyden nykytilaa koskeneista puheista.

Elvyttämistä ei Arhinmäen mukaan pidä pelätä – valtion velalla ei ole mitään tekemistä kotitalouden velan kanssa. Suomella on suhteessa BKT:een vuosibudjetista velkaa n. 60%, kun Saksalla luku on 80% ja Iso-Britannialla vieläkin enemmän.
Julkisen puolen osuuksia ei ole väitteistä huolimatta Suomessa lisätty, vaan se on kasvanut suhteellisesti sen takia, että yksityiset markkinat ovat vajonneet taantumaan, tai ovat lamassa. Ostovoimasta on tavallisilla ihmisillä pulaa.
Huomautettiin myös, että oikeistolaiseen perusarvomaailmaan kuuluu valtion omistajaroolin murentaminen ja yksityisten markkinoiden kasvattaminen. Käytännössä oikeistolaiset haluavat purkaa tietyiltä osin Suomen hyvinvointivaltio-mallia, vaikka toki toista puhuvat.

Maailmalla monet talousprofessorit puhuvat elvytyksen puolesta, Suomessa vahvasti ja tuoreesti mm. Heikki Patomäki. Ja niin kummallista kuin se monen mielestä onkin, Vasemmiston talouspolitiikalla on Arhinmäen mukaan sama linja IMF:n ja OECD:n suositusten kanssa. Elvyttäminen tuo työpaikkoja, laittaa rahaa ja kauppaa liikkeelle ja tuuppaa siten taloutta laajassa mitassa liikkeelle.

Kreikassa on kahden viikon kuluttua vaalit. Valtamedia Suomessa puhuu tarkoitushakuisesti Syrizan kohdalla äärivasemmistosta, mikä ei Arhinmäen mukaan pidä ollenkaan paikkaansa. Puolue ajaa siellä yksinkertaisesti humaanin katastrofin pysäyttämistä demokratiaan luottaen. Jos Syriza voittaa vaalit - kuten nyt näyttää - saattaa käydä niin, että sieltä alkaa Euroopaan voimakas liikehdintä toisenlaisen talouspolitiikan puolesta.

Li Andersson totesi, ettei ole mitään näyttöä siitä, että oikeistolainen leikkauspolitiikka toimisi. Hän puhui paljon myös koulutuksen, ilmaston ja ympäristön puolesta ja uskoi, että perustulo on ratkaisu moniin sosiaalipuolen ja perustoimeentulon ongelmiin.
Hänen mielestään vasemmistolainen polittiikka voi olla radikaaliakin verrattuna nyt vallalla oleviin poliittisiin ratkaisumalleihin, mutta sen on aina oltava uskottavaa. Todellisiin ja perusteltuhin vaihtoehtoihin perustuvaa.

Yhdeksi esimerkiksi toisenlaisesta ja onnistuneesta vaihtoehdosta Arhinmäki nosti esille Islannin, joka ei suostunutkaan sille ulkoa asetettuihin talouspakotteisiin, vaan teki omaa elvytyslinjaansa mm. vasemmistolaisen valtionvarainministerin johdolla. Islanti on tänään jaloillaan, työttömyys 4 -5 % luokkaa.

Arhinmäen mukaan todellinen työttömien määrä Suomessa on jo lähemmäs 500 000. Hänen mukaansa ainoa tie tästä syvenevästä talous- ja työllisyysahdingosta pois ovat voimakkaat elvytystoimet. Valtion tulee ottaa velkaa ja aloittaa nyt mm. niitä suuria rakennus- ja korjausprojekteja, jotka jouduttaisiin joka tapauksessa lähivuosina tekemään. Hänen mukaansa oikea kysymys on, että onko meillä varaa olla elvyttämättä?

                                                                         *  *  *

Sinänsä mielenkiintoista kuunnella näitä tuikivasemmistolaisesta vinkkeleistä esitettyjä asioita.
Eri kansanosissa, sosioekonomisissa luokissa ja eri työllisyys -ja talousasemissa olevat ihmiset ajattelevat varmasti näistä asioista monessa kohdin eri tavoin - myös täysin päinvastoin.
Keskinäisen ymmärtämisen kuilu on Suomessa kasvanut - elämme samassa maassa hyvin erilaisia käytännön elämän todellisuuksissa. Ja jotka pysyvät vähintään tietyiltä osin paikoillaan poliittisten päätösten takia.
Kun vallasta, vapaudesta, rahasta, elinolosuhteista ja elämänlaadusta kilpaillaan, niin politiittisessa kamppailussa on se kuulu vastakkainasettelu tietenkin aina olemassa, ja voi sitä paitsi oikein hyvin.

Joka tapauksessa kevään eduskuntavaaleista tulee mielenkiintoiset. Oma veikkaukseni on, että suomalainen poliittinen kenttä myllertää taas kunnon tuolileikin sitten viime vaalien.
Toiset voittaa, toiset häviää.

Paavo Arhinmäki ja Li Andersson.