Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 3.1.2025
Joulun ja uudenvuoden herkkuvarikkopysähdykset ovat takana ja monella on vuorossa itseä soimaava ähkytys lisäkiloista. Sitten tehdään kädet tanhukahvoilla taas kerran vakaita lupauksia, että nytpä alkaa oppien mukainen terveellinen syöminen ja liikunta!
Eikä onnistu, helmikuussa jo hyytyy. Miksi tiettyjen elintapamuutosten tekeminen on niin vaikeaa? Ja missä menee yksilön oman vastuun rajat ja missä muiden tekijöiden vaikutusvalta?
Lihavuuteen liittyy vahva häpeäleima ja laihuuden ihannointia tavataan kaikissa ikäryhmissä. Lihavia kiusataan eniten. Psykologi ja kehopsykoterapeutti Taija Wilenius toteaa (HS 3.12.), että meidän pitäisi ymmärtää, ettei lihavuus ole yksilön valinta, vaan siihen liittyy paljon taustatekijöitä kuten geenit, kasvatus, tunne-elämä, tottumukset ja länsimainen elämäntapa. Näistä meidän hänen mukaansa pitäisi puhua eikä syyllistää.
Nämä samat kohtalonomaiset tekijät rajaavat, ettei meistä voi muillakaan elämänalueilla tulla ihan mitä tahansa. Kaikki upeat visiomme eivät toteudu, vaikka tekisimme kuinka helvetisti töitä ja uhrauksia niiden eteen. Myös onnella ja sattumalla on aina roolinsa. Pitäisikö tietty realistisuus ja tosiasioiden tunnustaminen ottaa paremmin huomioon mm. lasten ja nuorten kasvatuksessa?
Ylipainoisia osoitellaan naureskellen yleisesti siitä, että heiltä puuttuu vain tahdonvoimaa. Jos henkisesti vetelä vaan ottaisi itseään niskasta kiinni, niin ongelmat katoaisivat. Rutiiniasiantuntija James Clear vertaa, että tahdonvoima on kuin lihas. Sitä voi toki kasvattaa ja kehittää, mutta rajansa silläkin. Tutkimusten mukaan ihmiset, jotka joutuvat kuluttamaan tahdonvoimaansa arjessaan paljon, niin heiltä ei enää irtoa paukkuja alussa kovaa itsekuria vaativiin muutoksiin. Jos on työttömyyttä, kroonista rahapulaa ja stressiä, niin takamatkalta lähdetään elintaparemppoihin. Toki tähänkin voi pöyhkeä ahkera ihminen todeta, että no mene töihin ja pistä raha-asiasi kuntoon. Näinpä. Parempi olisi konkreettisesti auttaa kuin heittää ylhäältä alas typeriä neuvoja.
Valittamisen perusteella ehkä meidän kaikkien pitäisi mennä johonkin kiinalaistyyppiselle uudelleenkoulutusleirille - asenteissa, uskomuksissa ja tiedoissa kun on paljon puutteita siellä ja täällä. Sen jälkeen ehkä omattaisiin parempaa lajitoverikunnioitusta ja tietämystä, millä menetelmillä kannattaa eri asioissa toimia pysyvien tulosten aikaan saamiseksi.
Kirjoittaja asuu Turussa ja on nykyään lupaustensa kanssa tarkkana
